Laihdutuslupauksia

Tammikuu alkoi tänäkin vuonna tuttuun tapaan. Sillä, että lähes tulkoon revin hiuksia päästä, kun en ollut selviytyä kauppareissulta enkä työpaikan kahvihuoneesta ilman, että jossain joko näkyy sana laihdutus tai joku puhuu aiheesta – tai avautui siitä, miksi paino ei putoa, vaikka liikkuu monta kertaa viikossa. (Koska liikunta on ihan *piiiiiip* laihdutuskeino yksistään.) Joogasalilla oli ennennäkemätön tunku, kun uudet innokkaat tulokkaat aloittivat harrastuksen. Nyt huhtikuussa on jo paljon väljempää. Kannoin korteni kekoon antamalla iltapäivälehdelle haastattelun, josta kyllä taisi tulla ihan mukiinmenevä (kiitos hyvän toimittajan). Annoin vinkkejä välipaloiksi, jotka on fiksuja valintoja (villejä heittoja, kuten ”maustamaton jogurtti myslillä”)  ja sitten niitä joita kannattaa välttää (nerokkaasti laitoin sinne ”tupakka + kahvi” – ehe ehe). Minulta pyydettiin jotain alle 100 kcal vinkkejä, mutta totesin, että en ymmärrä tehtävänantoa. Mitä järkeä on syödä joku porkkana välipalaksi, kun sen välipalan tarkoitus on nimenomaan lykätä nälkää tunti jollei toinenkin? Onneksi toimittaja oli samaa mieltä, joten tällä jutulla oli happy ending. 😉 Silti, ahdisti kaikki se laihdutuspuhe ja supersuoriutujien haastattelut lehdissä.

Helmikuu oli vähän helpompi , koska yhden viikon olin Italiassa syömässä ja juomassa. Todella hyvää ruokaa ja itku melkein pääsi onnesta muka-huonon lähikaupan hyllyjen äärellä. Viljatuotteet tosin ei ollut kummoisia – liikaa vehnää ja liian vaaleaa minun makuun. Sen havainnon kyllä tein, että erittäin lituskaksi tilsitty pizzapohja tomaatti-äyriäistäytteillä ja 4 ohuen ohuella mozzarella-siivulla on aika kaukana Suomen mättömestojen halpisjuustoräiskäleistä. Sanoinko jo, että se pizza oli ihan törkeän hyvää? Siinä oli yrttiöljyäkin mausteena. 😛

Maaliskuussa oli monta keissiä töissä, joiden jälkeen oli otettava puhelu jollekin ystäväkollegoista. Pohtia ääneen, miksi ihmiset hukkaa elämän siihen, että ne laihduttaa, tuntee syyllisyyttä, ei todellakaan nauti ruoasta ja silti syövät suklaata suruunsa ja stressin keskellä? Jos jotain olen potilastyöstä oppinut niin sen, että ylipaino jos mikä, ei ole henkilökohtainen ”sairaus” eikä ainakaan heikkous. Toisaalta pulma on juuri siinä, että kaikki aika, ja jos ei aika niin ainakin ajatukset, menee laihduttamiseen. Mikä sitten lihottaa, ketuttaa, masentaa ja potuttaa (silloinkin, kun jostain ihme syystä on jättänyt sen perunan pois aterialta – on maukasta, ekologista, paljon kaliumia sisältävää). Ei onnistu. Ei tälläkään kertaa.

Laihdutuspuhe, lupaukset, vippaskonstit ja vipstaakit ympäröivät meidät joka suunnalta ja tästä kaikesta on tullut normaalia. SE EI OLE SITÄ. Keisarilla ei ole vaatteita – haloo! Ei ole normaalia laihduttaa koko ajan, eikä kuuriluontoisestikaan. Mikäli on tarvetta oikeasti pudottaa painoa, pitää tehdä elämän komeroissa suursiivous. Varsinkin siellä pääkopassa. Pitää pysähtyä ja kysyä, kuka minä olen ja millaiseksi haluan tulla. Bongasin yhdestä täysin tähän aiheeseen liittymättömästä gradusta seuraavan valaisevan havainnon: ”…voidakseen olla voimaantunut, ihmisellä täytyy olla selvä identiteetti.” Mitenkä voit saada aikaan pysyviä muutoksia elämäntavoissa (ruokailu, liikunta, lepo, sosiaalisten suhteiden luominen ja ylläpito), jos ei tiedä kuka on tai miksi niitä muutoksia oikein tekee? Vaikeita kysymyksiä, mutta niihin kannattaa vastata ja vapauttaa elämää muuhun. Ihan vaan esimerkkinä teemabileiden, pyöräretken tai kalakukon leipomispäivän suunnitteluun ja toteuttamiseen. Ihan vaan esimerkkeinä.

Nyt mennään huhtikuussa. En ole nähnyt vielä niitä dorkia ”kesäkuntoon” kommentteja lööpeissä – jee, erävoitto.  Ehkä siksi, että kesä jättää tänä vuonna Suomen turneen tekemättä? 😉 Tällä hetkellä vähän siltä vaikuttaa lämpölukemien puolesta, mutta eiköhän se sieltä tule. Toivottavasti, koska reitti Savonlinna-Helsinki on aavistuksen extremempi, jos pitää toppavaatteissa polkea. 😀 Väitän, että erävoitto on myös viime aikojen uutisointi jostain niinkin häkellyttävästä asiasta, että laihdutustuotteet eivät toimi. Siellä on joku toimittaja innoissaan ollut huutamassa ”stop the press”, kun tämä havainto on tehty.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Oi, ihan toukokuu! Se, joka tuo tullessaa tänäkin vuonna tärkeän kampanjan. Syömishäiriöliitto SYLI ry:n Älä laihduta – päivä on jälleen 6.5. SYLI on muutenkin yksi suurimmista innoittajista tähän meidän projektiimme. Tekevät tärkeää ja hyvää työtä, nostamme pipojamme.

Annamme Katrin kanssa käsi sydämellä laihdutuslupauksen: emme laihduta Katrin kanssa 6.5. emmekä minään muunakaan päivänä. Kenenkään ei ”pidä” laihduttaa. Se ei ole kansalaisvelvollisuus, kuten ei ole rahkan syönti kahdesti päivässä eikä karppaaminenkaan.

”Rahka kuuluu mielestäni pullaan ja pashaan.” L.T. Putkonen

Mainokset

5 kommenttia artikkeliin ”Laihdutuslupauksia

  1. Hyvä kirjoitus. Olen samaa mieltä. Periaattessa. Käytännössä kuitenkin yritän koko ajan laihduttaa (onnistumatta), koska en haluaisi olla ylipainoinen ja haluaisin löytää kaupasta sopivia vaatteita helpommin.
    Toisaalta, missä menee raja jatkuvan laihduttamisen ja normaalin terveellisestä ruokavaliosta kiinni pitämisen välillä? Nykyään joka paikassa on koko ajan niin paljon ruokaa ja herkkuja tarjolla, että usein on pakko pysyä tiukkana ja kieltäytyä…
    Ja vielä yhdeltä kannalta, näistä paino ja ruokavalio asioista kommunikoiminen on todella hankalaa, kun kuulija/lukijakunta on niin moninaista. Osa kansasta on lihavia, eikä välitä pätkääkään, ei lue näitä juttuja, eikä noudata mitään ohjeita, vaikka he ovat juuri se porukka, joiden pitäis tehdä jotain. Sitten on se toinen porukka, joka on kiinnostunut ja lukee juttuja ja noudattaa ohjeita liiankin pedantisti, vaikkei heillä edes olis (suurta) tarvetta.
    Äh, jotenkin sekava kommentti tuli. En ehkä osaa kunnolla pukea sanoiksi, mitä ajattelen, mutta paljon ristiriitaisia ajatuksia pyörii päässä!

  2. Ihanaa tytöt! Minusta kirjoitatte juuri ihanan kärkkäästi. Täällä vain nyökyttelen ja ääneen puhun, että ”niinpä” ja ”kunpa ihmiset ymmärtäis mitä laihduttaminen oikeasti saa aikaan kehossa ja mielessä”. Samalla aiheella ja asialla jatkan omaa työpäivääni 😀

  3. Hyvä kommentti tuli, Pumpumkatti, kiitos siitä. Yhtä selkeä tai sekava kuin tuo kirjoituskin. 😉 Tämä on blogi, ei täällä Nobeleita jaeta, että no worries kommmenttien kanssa! 😀

    Tulen kirjoittelemaan muun muassa tietoisesta syömisestä, joka antaa keinoja siihen, että ne herkut ja houkutukset eivät ole niin pulmallisia, kun suhtautuminen ruokaan ja kehon hyvinvointiin ja huoltamiseen muuttuu. Palaamme siis aiheen pariin, sen lupaaan!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s