Liikkua syödäkseen vai syödä liikkuakseen?

Yläasteen liikunnanopettajani totesi (silloin joskus muinoin, kun markka oli vielä rahaa ja Twixitkin ehkä vielä Raidereita), ettei ymmärrä ihmisiä, jotka liikkuvat syödäkseen, koska on itse aina syönyt liikkuakseen. Kuuntelin lausahdusta ristiriitaisin tuntein. Liikkua syödäkseen vai syödä liikkuakseen. Olisin halunnut olla juuri selllainen liikunnanopettajani kaltainen, terve ja hyvinvoiva ihminen, joka syö liikkuakseen. Ihminen, jolle ruoka on polttoainetta, jota tankataan, jotta jaksaa paremmin treenata, palautuu treenistä paremmin ja kehittyy siinä mitä tekee. En ollut. Olin ihminen, joka yritti rimpuilla aerobic-tunnilla pitääkseen yllä edes jonkin sortin liikkujaimagoa. Ja kuluttaakseen, ansaitakseen ruokanautinnon. Liikuin syödäkseni.

Lausahdus palasi mieleeni muutama vuosi sitten popsiessani makaronilaatikkoa ja miettiessäni, ettei tässä kyllä vielä varsinaisesti ole nälkä, mutta jotain mahan täytettä pitää saada (ja glukoosia lihaksiin), että parin tunnin päästä jaksaa harrastaa silloista lempilajiani varjonyrkkeilyä eli bodycombattia. Äpäpäp! (Tässä kohtaa haarukka pysähtyi matkalla suuhun.) Mitä tulikaan ajateltua? Syön jotta jaksan liikkua. Syön liikkuakseni. Tosiaan. En ollut menossa huhkimaan siksi, että saisin kulutettua syömäni makaronilaatikkoannoksen. Söin siksi, että varjovastustajani saisi kunnolla turpaansa.

Kymmenisen vuotta siihen meni, että saavutin tavoitteen, jota en varsinaisesti ikinä edes asettanut. Minusta tuli sittenkin ihminen, joka syö liikkuakseen. Minusta tuli se liikunnanopettajani kaltainen (terveisiä vaan Tealle!), terve, hyvinvoiva ja liikkuva ihminen, joka ei hikikarpaloiden valuessa ajattele rasvan sulamista lantiolta tai vyötäröltä. Enpä olisi silloin muinoin uskonut. Eipä toisaalta varmaan uskoisi liikunnanopettajanikaan, kuinka suuria sanoja on aikanaan tokaissut.

Liikkuuko syödäkseen vai syökö liikkuakseen on kysymys, jota haastan jokaisen syömistä ja liikkumista harrastavan ihmisen omalla kohdallaan arvioimaan. Uskallanpa väittää, että näitä syödäkseen liikkujia on keskuudessamme luvattoman paljon – niiden terveiden ja hyvinvoivienkin tai sellaiseksi oletettujen joukossa. Enkä ihmettele, sitä ajatusmalliahan media, kuntoilumaailma ja jopa terveydenhuolto meidän eteemme herkästi tuo. Kyseenalaistakaa! Kokeilkaa! Ajatelkaa edes yhtenä päivänä, että tänään voin mennä treenaamaan, koska olen syönyt riittävän hyvin jaksaakseni. Vai uskallatteko?

-K

Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”Liikkua syödäkseen vai syödä liikkuakseen?

  1. Tässä on jotain nuoruudesta tuttua kyllä (koska nythän olen toki kolmekymppisenä ikäloppu – not! 😀 ). On se ihme, miten sitä iän myötä toisaalta alkaa ehkä tahallaankin unohtaa, että on joskus ajatellut näin.

    Olen muuten huomannnut, että tämä ajattelu ei katso sukupuolta. Pakonomaista ”kuluta mitä syöt” – ajattelua on ihan yhtälailla miehissä kuin naisissakin. Allekirjoitan myös, että ”kuluta mitä syöt” – ajattelu tuntuu pesivän myös terveydenhuollossa – se ei kuulkaa, rakkaat lääkäri- ja hoitaja-työkaverit, ole ihan niin iisiä tuo syöminen ja painonhallinta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s