Pukeudu huonommin

Muistan joskus lukeneeni jostain listauksen (ah, mikä lähdetiedon tarkkuus!), jossa oli listattu pieniä arjen vinkkejä painonhallintaan tai terveempään elämään tai mitä näitä nyt on, tiedättehän. Lista oli kokonaisuudessaankin (muistaakseni) ihan hyvä, mutta kuten varmasti kaikki joskus tenttiin lukeneet blogin lukijat tietävät, luetusta tiedosta jää päähän, no, hyvin vähän. Tästä ehkä noin kymmenen kohdan listauksesta jäi mieleen yksi kokonainen kohta: ”Pukeudu huonommin”.

Hienoa, vihdoinkin selitys omalle pukeutumispiittaamattomuudelleni! Olin tuolloin vielä pitämässä taukoa fysioterapeuttiopinnoistani työelämän puolella, ja koin työelämän asettamista haasteista pukeutumisen yhdeksi hankalimmista. Fyssariopinnoissa olin jo ehtinyt tottunut siihen, että koulussa kannattaa käydä joustavissa ja liikkumisen sallimissa vetimissä ja välillä ratkaisut ovat, opiskelutoveria lainatakseni, jopa vähän pyjamahousuhenkisiä. Siistit arkivaatteet toki riittivät oman työpaikkani vaatimustasoon (tähän kohtaan mieleni aina piirtää kauhukuvan jakkupukunaisesta), mutta jo ajatuskin päivittäisestä farkkujen pitämisestä aiheutti pieniä (jopa kohtalaisen navakoita) puistatuksia. Kun se keskussairaalanmäen pyöräileminen ja rappusten kiipeäminen tornitalossa (nimestä voinee päätellä jotain kerrosten lukumäärästä) sijaitsevaan työhuoneeseen vaan olisi NIIN paljon mukavampaa niissä tuulihousuissa/kollareissa, joita olin tottunut käyttämään!

Pukeudu huonommin -vinkin perusteluissa todettiin, että ns. huonompi (eli ei kauluspaitoja, jakkupukuja, korkkareita ym. muita ihmistä ahdistavia vaatteita sisältävä) ja siten paremmin liikkumiseen soveltuva pukeutuminen ohjaa ihmistä spontaaneihin arkiliikuntaa lisääviin ratkaisuihin. Toisin sanoen, kun vaatteet ovat joustavat ja tuntuvat mukavilta päältä, eivät kiristä eivätkä kinnaa, on rappusten tepastelukin paljon mukavampaa. Ja kun se on mukavaa, sitä tulee myös tehtyä. Sama pätee työmatkaliikuntaan. Jo farkut ja nahkatakki (uskaliaampi voi tähän tilalle kuvitella vaikka sen jakkupuvun) nostavat ainakin oman pyörävarastoni kynnystä mystisesti silloin, kun vaihtoehtona olisi myös auton ratti. Puhumattakaan siitä, että vaihtoehtona olisi myös Haglöfsin riittävän pitkillä lahkeilla mitoitettu ulkoiluasu.

Sain siis synninpäästön huolettomammalle ja, ollaanpa rehellisiä, myös huonommalle pukeutumiselleni, johon niin kovin usein ja mielelläni turvaudun. Minun vaakakupissani arkiliikunta ja sen mukanaan tuoma hyvinvointi painaa enemmän kuin ulkonäkö (varsinkin kun ei niiden kalliiden, tarpeeksi pitkälahkeisten Haglöfsien ostamisen jälkeen enää juuri ole rahaakaan tyylikkäisiin vaatteisiin). Tiedän, että erilaiset pukeutumiskoodit työpaikoilla voivat vaikuttaa ikävästi näiden vaakakuppien sisältöihin, mutta hei, estehän on pahimmillaankin vain hidaste! Kokeilin itse: silloin kun niitä edustavampia vaatteita töissä tarvitsin, pakkasin tyylikkäämmät vaatteet reppuun, suhautin Haglöfseissäni mukavasti töihin ja vaihdoin töissä vermeet. Säilytin myös pääsääntöisesti ainoastaan töissä tarvitsemaani autoa työpaikan pihassa, sillä en halunnut viedä työmatkaliikunnan iloa itseltäni autoriippuvaisen työnkuvani vuoksi. Tekosyyt liikkumattomuudelle ovat tosiaan tekosyitä. Teot sen sijaan heijastavat ihmisen arvomaailmaa.

Pukeutumisen lisäksi olen tätä näkökulmaa laajentanut ajan mittaan myös kuontalo- ja pärstäosastooni. Paras tukkamalli on parhaiten pipon/pyöräilykypärän alle sopiva malli. Ripsiväri ei sateella leviä, kun sitä ei laita. Jännittää jo itseäkin, mitä seuraavaksi keksin.

Muutama vuosi sitten televisiosta kajahti väite siitä, kuinka monta tuntia naiset käyttävät viikossa aikaa ulkonäköönsä (ei ole tämäkään fakta sen tarkemmin näköjään jäänyt mieleen). Tuhahdin tuolloin ääneen, että HAH! ei kyllä minun kohdallani täyty millään. Mies vieressäni (silloin) heitti minuun jopa vähän ivallisen katseen ja alkoi laskeskella, kuinka paljon vietän viikossa aikaani fillarin selässä, salilla, muilla tavoin liikkumassa jne. Tosiaan, voihan ulkonäköönsä panostaa muuallakin kuin peilin edessä. Yllättävän viisas näkökulma (ja vielä mieheltä!). Terve, ulkoileva ja liikkuva ihminen on kaunis – pukeutumisen ja laittautumisen tasosta riippumatta.

-K