Nenänälkä – Houkuttelevia tuoksuja

Raahustin vapun aattona supermarkettiin, koska siellä oli myös Alko (poks, poks) ja Smartposti. Yleisesti välttelen niitä, koska ahdistun  tavaran määrästä ja siitä, että labyrintistä selviämiseen menee tolkuttomasti aikaa. Vaikka kannatan hyötyliikuntaa, kärsivällisyyteni on koetuksella, kun tajuan, että joudun palaamaan 400 metriä toiseen päähän hakemaan unohtunutta kaurahiutalepussia. Siten satunnaisista supermarket-reissuista on tullut pujotteluharjoittelun (sivuilta tuleva kärry, juokseva lapsi, keskelle käytävää jumittunut perhekokous) lisäksi henkisen treenin suoritus, mietiskelytilanne. Yritän päästä sellaiseen meditointihenkiseen tilaan, jossa suljen ulkomaailman pois. Että sori, jos en moikkaile tuttuja. En vaan katsele juuri ympärilleni vaan keskityn ostoslistan läpikäyntiin ja kauppasuoritukseen.

Viime kauppareissulla mietiskelyni katkaisi kuitenkin tuoksu. Hedelmäosastolla häärätessäni jouduin hetken kelailemaan, että valmistaudunko nyt vappuun vai juhannukseen. Nenääni nimittäin leijaili ihka aito mansikan tuoksu. Koska olen kotoisin Suomen toisiksi suurimmasta mansikkapitäjästä, Leppävirralta, koen moisen ilmestyksen pyhäinhäväistyksenä. Ei vappuna kuuluu syödä mansikoita! Tuoksu oli kyllä erittäin houkutteleva ja tavallaan tajuan, että kauppa näytti käyvän. Ihmiset vain reagoivat yhteen nälkäänsä – nenänälkään. Tuoksu, joka houkuttelee maistamaan ja syömään. Tiedoksi vielä, että meidän mansikat on makeampia kuin Suonenjoen tai minkään muunkaan paikan mansikat. Oma makumaa mansikka.

Ensimmäisessä postauksessa leikitin roolileikkejä lukijoilla. Herkullinen leivonnaisten tuoksu houkutteli dieettiläisen kahvilan herkkujen pariin. Tätä kikkaahan käytetään monissa  kaupoissa paistopisteiden muodossa – ”tulkaa, tulkaa maistamaan ja ostamaan!”

Jatkan pikaruoan dissausta. Tämä on myös esimerkki siitä, että aina tuoksu ei houkuttele syömään vaan vaikuttaa päinvastoin. Tajuaakohan hampparipaikat, että aika monen hajut muistuttaa päästöjen katkuja? En varmasti koskaan tule unohtamaan Kuopion Kasarmipuiston Hesen hajua. Enkä muistele sitä positiivisessa mielessä. Ei varmaan tarvitse alleviivata, että en opiskelijapennosiani siihen putiikkiin vienyt. Kiertää en kojua oikein voinut, kun se oli siinä kotimatkan varrella.

Toinen Kuopion tuoksu-/hajuelämys on Hanna Partasen kalakukkoleipomon tuoksu. Se on aika siinä rajoilla, että oliko se tuoksu vai haju. Tätä kalakukon ja karjalanpiirakan tuoksua tuoksuttelin koko lukioajan, kun kävelin (lue: aina myöhässä – ihan puolijuoksua menin) leipomon ohi. Opin analysoimaan sen aika tarkkaan. Se haisee siltä kun rasva (voi ja ihra) valuu leivinuunin ajanmyötä hiotuneille tiiliskiville. Tiedän tämän, koska samaa tuoksua, miedompana tosin, voin tuoksutella ajoittain kotona vanhemillani.

Vaikka tuoksu oli pääasiassa hyvä, siihen ikään kuin turtui, kun sitä koko ajan tuoksutteli. Siksi tuoksut onkin mielestäni parhaimmillaan silloin, kun ne pääsevät yllättämään. Ne avaavat portin maailmoihin ja muistoihin, jotka on unohtanut. Se tekee niistä jännittäviä. Joskus ne ohjaavat myös ruokailutottumuksiamme. Tuoksuu niin hyvältä, että on pakko maistaa, oli fysiologinen nälkä tai ei. Eikä siinä aina mitään pahaa olekaan. Nälkätyyppien analysointi ja erittely on tavallaan työkalu siihen, että ymmärtää omaa syömistään paremmin, ei siihen, että osaa olla lankeamatta eri nälkätyypien ”ansoihin”. Joskus on hyväkin antaa periksi tuoksuille, jotka yleensä enteilevät herkullista makuelämystä.

Ihania tuoksuja tai tuoksumuistoja ovat ainakin syksyiset omenoita notkuvat puutarhat, äidin leipomat pullanisset jouluaamuna (kelatkaa, saan herätä siihen tuoksuun!), grissiinit (äidin reseptillä tietysti!), kahvi ja ruisleipä. Leipomossa työskennellessä en koskaan kyllästynyt siihen, että töihin tullessa vastaan pelmahti mieletön ruisleivän tuoksu. Huvittavintahan näistä on, että vatsaongelmieni takia en varsinaisesti voi syödä näistä suurina tai ”normaaleina” määrinä kuin kahvia. 😀 (Muissa on paljon FODMAP-hiilareita, joista lisää seuraavassa postauksessa.) Mutta ei se haittaa. Tyydytän nenänälkääni pelkästään tuoksun avulla ja olen ihan sinut asian kanssa.

Järki muuten voitti supermarket-reissulla. Minä jatkan kesämansikoiden odottelua ja kurvaan jatkossakin nuuskutellen ulkomaalaisten mansikoiden ohi.

2012-07-19 19.01.21

Aivan. Ei NÄYTÄ kovin erikoiselle, mutta nämä dumplingsit Melbournen Box Hillissä TUOKSUIVAT ihanille ja MAISTUIVAT hyville. 🙂

Advertisements

2 kommenttia artikkeliin ”Nenänälkä – Houkuttelevia tuoksuja

  1. Piti jo aikaisemmin käydä tänne kertomassa oma kokemus Hesen ”houkuttelevasta” tuoksusta. Iskee vastaan siinä Jyväskylän Satsille mennessä ja sieltä poistuessa, kun sattuvat sijoittumaan mukavasti päällekkäin (olisipa muuten mukava tietää, kumpi oli ensin?). Ei tosiaan tee mieli kurvata hakemaan palauttavaa pöperöä siitä paikasta. Minun kuononi tosin ilmeisesti unohtaa hajun suht äkäseen, sillä voin hyvillä mielin (ja ruokahaluin) myöntää nauttivani pikaruokaloiden tarjoamista nälänkarkottajista säännöllisen epäsäännöllisesti. Muutamat maailmanparannushetket tullut tuolla yllämainitussa Kuopion Kasarmipuiston Hesessäkin aikanaan vietettyä.

  2. Paluuviite: Solunälkä – herkkuna rautanaulat | Se erilainen fitness-blogi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s