Ei ole helppoa olla aikuinen nainen

Luinpa tässä naistenlehteä aamuni kuluksi. Törmäsin siellä artikkeliin, jonka otsikko oli kuluneesti ”Pientä pintaremonttia”. Katsottuani tarkemmin totesin, että kyseessä oli kyllä täydellinen hiekkapuhallussaneeraus 40+ – vuotiaalle naiselle. Karvojen poistoa, yksityiskohtaista kulmien muotoilua, hiusmallin muutos ”nuorekkaampaan”, hampaita pitäisi valkaista ja pestä valkaistavalla hammastahnalla, kynnet tulisi viikottain huoltaa ja lakata, hihalliset vaatteet ovat must (kätkee allit?), pitäisi käyttää tiettyjä värejä, jotka hoikentavat. Älkääkä vaan naiset 40 + unohtako ”liftata” naamioilla, joiden litrahinta on vain 2040 e. Vaihtoehtona annetaan kuitunaamio, joka kustantaa lähes 160 euroa (6 pakkauksessaan – eihän se paha hinta ole!).

Näitä ohjeita on 4,5 sivullista, eli 50 kohtaa! Ainoat, jotka mitenkään kuulostavat tarpeellisilta ovat kohdat 32. Suorista ryhti, 33. Venyttele, 34. Nuku enemmän ja VIIMEISENÄ: 50. Luota itseesi. Tässä kohti avasin koneen ja tulin kirjoittamaan tätä tekstiä savun noustessa korvista. Muuttujalla on varmaan kiva tunne ja hyvä itsetunto tämän jälkeen, kun katsoo lehteä, että aijaa, mussa ei sitten niinku mikään ollut kohillaan ennen muuttumis-”leikkiä”. Pientä pintaremonttia, rat’s ass.

Ilmottaudun täysveriseksi feministiksi ja siten en vaan kestä enää tätä ”business-as-usual” – meininkiä naistenlehdissä. Kenellä, minkään ikäisellä naisella (tai miehellä, jos tykkää itsensä puunaamisesta), on AIKAA tehdä tämä kaikki? Missä välissä relataa sohvalla kirja kädessä, harrastetaan tai viedään lapsia harrastuksiin, tehdään ruokaa, siivotaan kotia, panostetaan ihmissuhteisiin? Tehdään töitä, ajatellaan jotain aika helkkarin paljon tärkeämpää kuin meikkivoiteen valintaan? Kysynpähän vaan. Aika paljon pitäisi aikaa pistää elämästään oman navan ympärillä hyörimiseen, jotta näyttäisi hieman nuoremmalta, hoikemmalta ja ”parhaalta mahdolliselta sinulta”. Jos mulle tehtäisiin noi kaikki kohotukset, valkaisut ja värjäykset, epäilen, että en näyttäisi itseltäni vaan kolmekymppiseltä barbilta. Mielikuva ei ainakaan itseäni inspiroi tarttumaan kasvosutiin ja -pensseliin.

Tasapuolisuuden nimissä kerrottakoon, että samaisessa lehdessä on juttu siitä, kuinka miesten karvojenpoistatus on yleistynyt. Kuulemma naiset tykkää karvattomista miehistä enemmän jo evolutionaarisesti. Kiva, nyt me ollaan sitten täysin viettien perässä meneviä lisääntymishaluisia naaraita. Luulin, että meillä olisi aivot, jotka kertoo, että jos nyt on sattunut syntymään karvaiseksi, on syntynyt karvaiseksi – ei määritä ihmistä yhtään sen enempää kuin ihonvärikään. Enkä tarkota tällä, ettei  mitään kohtaa saisi silotella, mutta jos geenit on määrännyt niin, että koko kroppa on peittynyt karvakuorrutuksella, on siinäkin aika Daavid ja Goljat – asetelma. Niitä karvoja kun on aika monta, artikkelin mukaan yhtä paljon kuin simpansseilla. Musta tää on lähinnä hausta fakta. 😀

Rakastan kampaajalla käyntiä, hemmotteluhoitoja ja kasvohoidossa löhöilyä hyväntuoksuisten kreemien kuorruttamana. Tähän päälle kaikki muut puhditukset, kosteutukset ja karvannyppimiset. Tykkään huolitellusta ulkonäytöstä, mutta ei se tarkoita, että sille asialle pitää elämänstä kaikkia päiviä ja tunteja omistaa. Mikä ihan varmasti kävisi, jos noita viittäkymmentä kohtaa lähtisi tosissaan tavoittelemaan. Varpaidenkynsien lakkauskin vei tässä päivänä eräänä tuntitolkulla aikaa kuivatuksineen ja kerroksineen. Needless to say, jaksan käydä tämän ruljanssin läpi ehkä kolmen kuukauden välein maksimissaan.

Jos joku siellä nyt pohtii, että ottaapa tuo Leena tuon nyt tosissaan, tuommosta leikkiähän nuo jutut vaan on. Eikä ole. Nämä on juuri niitä juttuja, jotka tekee naisista (ja ehkä miehistäkin) epäitsevarmoja turhanvatvojia ja omaan universumiinsa uppoutujia.  Se, että näitä juttuja on aina ollut lehdissä, ei tee niistä yhtään tarpeellisempia tai oikeutetumpia. Pitää varmaan Katrin kanssa laatia meidän oma top 50 (helkutan pitkä listaus muuten!) tai edes top 20 lista meidän mielestä oleellisimmista seikoista, joilla ihmisellä on hyvä olo omassa kropassaan. Sanokaa minun sanoneeni, se jos mikä näkyy ulospäin.

2013-02-12 14.41.45

Mieleinen meikkileikki Venetsian karnevaaleilla.

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Ei ole helppoa olla aikuinen nainen

  1. Paluuviite: Epäkaupalliset kauneusvinkit | Se erilainen fitness-blogi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s