Makunälkä – haaste vai mahdollisuus?

Tein luentoa otsikolla ”Kesä – haaste vai mahdollisuus?”. Suurimmalla osalla on pitkät lomat ja vapaat. Paitsi ehkä opiskelijoilla ja niillä, jotka siirtyvät uuteen työhön (lue: kirjoittaja). On aikaa urheilla, teoriassa. On aikaa kiinnittää huomiota siihen, mitä syö, teoriassa. On aikaa opetella ruoanlaittoa, teoriassa. Aika iso osa ajasta taitaa kuitenkin mennä siihen, että juoksee kissanristiäistä toiseen, pysähtyen festariruudun kohdalla. Perslihaksisto kuluu, syöminen on napsimista jotain huoltsikalla tai syömällä jonkun muun valmistamaa ruokaa sukujuhlissa.

Mutta söi missä vaan, kesä on helpompaa aikaa syödä hyvin. Hyvin tarkoittaa tässä nyt syödä sekä terveellisesti että maukkaasti. Minulta monesti kysellään, että miten saan kasvisruoan maistumaan. Vastaus on yksinkertainen: valitsen kauden vihanneksia, hedelmiä ja marjoja. En ikinä edes yritä tehdä sipulitomaattipiirakkaa talvella vaaleanpunaisista lieveästi kalalta (syy?) maistuvista tomaateista. Ei se vaan toimi. Kesällä en taas tee uunijuureksia, koska ei ole niiden aika. Kurpitsaruokia on aika mahdoton tehdäkään, koska sitä ei kaupasta tai torilta saa kuin syksyisin (kurpitsasoseet kuluu pakkasesta niin vauhdilla, ettei niitä ole enää kevätkaudella lainkaan). Mauton ruoka ei ravitse mieltäni lainkaan, siksi sitä karttelen. Tulen siitä kiukkuiseksi.

Helpompaa hyvin syöminen on kesällä, koska joka kaupan ja huoltsikan edessä on herne- ja mansikkamyyjiä ja kaupastakin saa edullisesti maukkaita kauden vihanneksia, yleensä kotimaisia, yöttömien öiden valon maustamia. Erityisesti odotan kevät- ja kesäsipulia, koska se sopii tällaiselle mahavammaisellekin tavallista sipulia paremmin. Minä kun rakastan sipulin makua. Olen flipannut aika totaalisesti niin Britannian, Sveitsin, Australian kuin Italian ruokakaupoissa, joissa on saatavilla todella laadukkaita tuotteita. Sainpahan hyvän habatreenin raahatessa ruokaa kaupasta majapaikkaan. En tarkoita, etteikö Suomesta saa hyviä tuotteita, mutta meillä pitää ehkä syödä enemmän vuodenaikojen mukaan, jos mielii saada aromikkaita makuelämyksiä. Eikä se välttämättä ole paha asia.

Painonhallinnassa makuasiat tulevat usein puheeksi. ”Kun se on niin hyvää!” tai ”Mitään hyvää ei saisi syödä.”, kun ajatellaan, että painoa halutaan pudottaa. Olenpa kuullut joskus kollegankin toteavan, että kotona ei kannata tehdä liian hyvää ruokaa, koska muuten syö liikaa. Olen eri mieltä. Ensinnäkään siksi, että mauton ruoka ei tyydytä makunälkää ja toiseksi, ainakaan itselläni tämä taktiikka ei toimi. Jos ruoka on mautonta tai en siitä erityisesti pidä, yritän syödä sen mahdollisimman nopeasti, eli suurina kerta-annoksina, mistä seuraa huono olo, koska volyymi vaan on liian suuri. Hyvä ruoka tyydyttää makunälkää, yhtä niistä seitsemästä nälkätyypistä, joita lasketaan tietoiseen syömiseen.  Huono ruoka taas saa makunälän mouruamaan tyytymättömänä ja sekös vain lisää tarvetta napostella ja syödä lisää. Tämä nyt on minun tulkintani asiasta, mielipide-eroja varmasti löytyy.

Hyvän ja huonon ruoan määrittelemisessä on tietysti oma probleemansa. Osa kokee, että ruokaa ei saa arvottaa ja itsekin usein sanon vastaanotolla, että kaikkea saa syödä, riippuu vain kuinka usein ja suurina määrinä niitä kannattaa syödä. Minun määritelmäni huonosta ruoasta on ruoka, joka tekee hallaa joko ihmiselle tai luonnolle tai molemmille ja ruoka, joka on laadultaan huonoa. Energiaa saa olla vaikka kuinka, mutta toivoisi, että ruoasta saa myös ravintoaineita.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kasvishampurilainen – the way I like it.

Teollinen pikaruoka ei ole päässyt näissä postauksissanikaan kovin korkealle ruoka-arvotuksissa. Siihen on kuitenkin perusteluna se, että en näe, miksi asiat, jotka voisi tehdä hyvin tai erinomaisesti, pitää tehdä huonosti. Hampurilaisen voi tehdä hyvin ja maukkaasti, ilman, että käytetään huonolaatuisia raaka-aineita, unohdetaan kasvikset, käytetään liikaa suolaa ja rasvaa. Ulkomailla ja joskus jopa ihan koto-Suomessa olen syönyt maistuvia ja monipuolisesti koostettuja hampurilaisia. Siksi en tajua, miksi pitäisi sallivuuden nimissä syödä jotain huonompaa? Vain koska niin on tapana ja se osottaa kykyä relata syömisessä? Siksi, että se on halpaa ja siten kaikkien saatavilla – demokraattista?  Halpa valmisruoka  (huom, ei halpa ruoka) harvoin on laadun ja maun tae, enkä siksi usko sen ravitsevan –  fyysisesti, henkisesti tai molempia.

Lupaan olla kirjoittamatta tästä pikaruoasta ihan hetkeen. 😉 Tietoinen syöminen on aika abstrakti ja ehkä vaikeakin käsite. Toiveenani onkin vain, että nämä asiat jäisivät hautumaan mieleen ja niitä voisi peilata omiin tapoihin ja käsityksiin. Makunälkä voidaan kokea myös haasteeksi – suu maistaa, vaikka vatsa ei enää vedäkään. Kesällä jäätelö maistuu erityisen hyvältä, samoin seurassa nautitut grilliherkut, kylmä viini tai olut… you name it. Sen takia ei kannata unohtaa kuunnella kehon muita nälkäsignaaleja. Hyvä olisi myös kysyä itseltään: riittääkö pienempi määrä, rauhassa syötynä kuitenkin tuomaan saman makutyydytyksen kuin suurempi määrä hotkittuna?

Uskon, että kesä on ehdottomasti mahdollisuus. Syödä hyvin ja liikkua monipuolisesti, oli kiire sukujuhlilta toiseen tai ei.  Ajattelin jatkaa hyvin alkanutta kevätherkuttelua parsalla ja raparperilla. Minulle herkuttelu on tätä: kauden mukaan syömistä, makeaa ja suolaista sulassa sovussa, hyvänlaatuista ruokaa hyvässä seurassa.  Liikuntamahdollisuudet ovat nekin loputtomat. Ensi viikonloppuna on Katrin kanssa ohjelmassa ehkä pyörälenkki, ehkä Pispalan portaissa ravaamista ja toivottavasti uskalletaan sinne crossfit-salillekin ottamaan lajista selvää.  Lavatanssikauden korkkasin jo viime viikonloppuna. Ei haitannut, etten osaa tanssia. Ei osannut partneritkaan. 😀

-Leena

P.S. Tulen kokoamaan nämä tietoisen syömisen jutut vielä omaksi kohdakseen blogiin, jotta ne hahmottuvat paremmin.

Advertisements

3 kommenttia artikkeliin ”Makunälkä – haaste vai mahdollisuus?

  1. Olen huomannut noista nälkäjutuista tuon makunälän vaikutuksen aika voimakkaasti. Olen kadottanut ruuanlaittotaidon, tai lähinnä näin laihduttaessani uskalluksen maustaa ruokia, koska pelkään, että ruoka menee pilalle. Tästä syystä ruuasta tulee joskus aika neutraalin makuista ja ruokailun jälkeen jää ärsyttävä ”mitä sitä vielä söisi”-olo ja nimenomaan suuhun.

    En oikein tiedä millaisista mauista pitäisin. Ehkä sellaisista kermaisista, pehmeistä mauista. Pidän esimerkiksi curryn ja kookoksen yhdistelmästä.

    Myös se näkönälkä on aika voimakas. Katselen monesti seuraamieni blogien ruokakuvia ja mietin, miksi omat pöperöni eivät näytä samoilta, vaikka samaa ruokaa tekisinkin. No siinäpä se syy onkin, omat ruokani eivät ole ”kuvauskuntoisia”. Ajattelin hommata uusia, kauniimpia astioita ja pyrkiä pitämään ruokapöydän tyhjänä kaikesta roinasta.

    • Ihanaa pohdiskelua ja varmaan hyvä idea tosiaan panostaa siihen ulkonäköön vaikkapa sitten astioilla, jos ei arjessa innosta piiperrellä mössöjään ”blogilookkiin”.

  2. Paluuviite: Solunälkä – herkkuna rautanaulat | Se erilainen fitness-blogi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s