Pitäisinkö tänään(kin) karkkipäivän?

Kävin kevään aikana terveystiedon didaktiikan kurssia ja yhtenä seminaaripäivän tehtävänä oli pisteyttää ylioppilaskirjoituksia. Koevastaukset oli fuusio oikeista vastauksista ja kouluttajien mukaan ihan realistinen. Saimme myös arviointikriteerit. Aiheena oli lasten makeisten syönti ja sen huolestuttava lisääntyminen. Tehtävänä oli pohtia, kuinka saataisiin lapset syömään vähemmän karkkia.

Mallivastauksessa on hyviä pointteja: säännölliset ruoka-ajat, makeisautomaatit pois kouluista, vähemmän karkkimarkkinointia. Ja sitten siellä oli ehdotus, että karkkipäiviä pitäisi pitää. Yhdessä leikkivastauksessa ehdotettiin myös karkkilakkojen suosimista. Näin vanhakantaistako tämä touhu on?

Karkkilakko. Pidin sellaisen kerran ala-asteikäisenä. Koko lakon ajan haalin 1 m x 0.6 m laatikon täyteen karkkia. Silmät kiiluen katsoin täynnä olevia pusseja, purnukoita ja pötköjä. ”My precious.

Karkkipäivä. Joskus yritin. Ihan tuskaa. Lopetin. Aloitin tavan uudelleen. Tuskaa. Lopetin. Syyllistyin. Olin ehkä yläasteiässä.

Lukio oli aika rankkaa. Lähipiirissä syömishäiriötä sairastava, sen asian (tiedostamatonta) käsittelyä, viikot erossa perheestä, simputtava opettaja (jota kukaan muu ei muka huomannut), tunsin itseni tyhmäksi lukiossa. Karkkipäiväksi määräsin (tai sallin, miten sen nyt ottaa) itselleni perjantain – palkkioksi viikon läpi räpeltämisestä. Ostin herkut  karkkikaupasta koulun jälkeen. Säkkikourassa nälkäisenä kotiin. Söin. Syyllistyin, mutta ennen kaikkea tuli vaan fyysisesti aika karsea olo siitä sokerista. Totesin, etten taida edes tykätä karkista kauheasti.

Opetellessani vähän relaamaan syömisessä (joskus siinä opintojen alkuvaiheilla) ja päätin myös, että minun pitää opetella syömään karkkia – se ikään kuin olisi rennon syömisen merkki. Muuten ihan hyvä idea, mutta en edelleenkään kauheasti välittänyt karkista enkä siitä olosta, joka sen syömisestä seurasi. En potenut syyllisyyttä, koin vain, että tämä nyt ei sovi. Tajuamattani asiaa, olin aloittanut matkan kehoni kuuntelemiseen.

Huh. Ei voi kun todeta, että taas piti opetella tämäkin kantapään kautta. Nykyään syön karkkia, jos tekee mieli. Syön usein, mutta ehkä vähemmän kuin keskivertokarkillaherkuttelija (=tikkari kerrallaan, pari turkkaria angstihetkeen).  Jotain makeaa tai ”herkkua” (aika laaja käsite) syön kyllä joka päivä. Minä mitään karkkipäiviä tarvitse. Kehoni osaa kyllä pitää puolensa, etten vedä napaa täyteen sokeria.

En muutenkaan oikein usko karkkipäiviin. Koen, että se edustaa ulkoa tulleita ohjeita ja normeja, jotka eivät vielä ohjaa syömään oikein tai joustavasti. Lisäksi suurimmalla osalla vastaanotolla käyvistä näyttäisi käyvän niin, että mitä enemmän jotain itseltään kieltää, sitä enemmän sitä kaipaa ja asiaa miettii. ”My (denied) precious.”

2012-09-01 12.03.35

Jostain syystä ajattelen aina, että vinkura hammashahmo on sokeritoppa. Ihan kuin koskaan oisin oikeaa sokeritoppaa nähnyt. :E

Mainokset

5 kommenttia artikkeliin ”Pitäisinkö tänään(kin) karkkipäivän?

  1. Tuosta lasten karkinsyönnistä on nyt ollut paljon puhetta blogeissa ja kavereiden kanssa, joten olen koittanut omalta kohdaltani miettiä, menikö mun kasvatuksessa jokin pieleen, kun musta tuli niin hurja sokeriaddikti. Sain lapsena syödä karkkia usein – ei ollut karkkipäivää, eikä tullut kielletyn hedelmän himoa. Tykkäsin ja tykkään karkista ja voin syödä sitä paljon saamatta mitään muita oireita kuin huonon omantunnon liioista kaloreista. Jos nykyisin yritän karkkilakkoa niin kielletyn hedelmän himo alkaa about heti ja lakon jälkeen makea maistuu vain entistä paremmalta. Ei puhettakaan siitä joidenkin väittämästä ällöttävästä ja liian makeasta mausta! Tältä pohjalta siis pohdin, olisinko oppinut paremman suhteen makeaan, jos mulla olis lapsena pidetty tiukkaa linjaa sokerin suhteen, vain yksi karkkipäivä viikossa ja muulloin ei mitään? Sitähän ei voi tietää. Lapsillakin on niin paljon henkilökohtaisia eroja – kaikille ei varmasti toimi samat metodit. Ja mä uskon, että vaikka kaikki tykkää makeasta jossain määrin niin jotkut vaan tykkää siitä ihan hirveesti enemmän kuin toiset. Jos mä nyt satun olemaan ihminen, joka tykkää makeasta ihan maksimaalisen paljon niin silloin varmaan mikään taktiikka ei saisi mua pysymään siitä erossa.

    • Kiitos kommentista ja omasta näkökulmasta! Yksilöllistähän karkinsyönti ja makean maistuvuus toki on. Töissä olen kyllä oppinu, että suurimmalla osalla (uskallan väittää, että 9/10:llä) potilaistani makeanhimoa selittää liian pienet ateriat ja liian niukka hiilareiden saanti näillä aterioilla. Muutenkin laatuseikat käydään lähi. Eli ei selitä kaikilla, mutta monella kyllä.

      • Se on kyllä totta, että jos syö tosi paljon ruokaa niin on helpompaa olla syömättä herkkuja. Mutta pitemmän päälle siinä alkaa miettimään, miksi mun pitää syödä kasapäissä tätä ok-makuista ruokaa, kun voisin myös syödä vain normaalin annoksen ruokaa ja lisäksi tuota taivallisen makuista herkkua, jota kaikki muut syövät. Herkkuja on aina niin helposti saatavilla tai muut syö niitä tai näkee mainoksia jne. Aina kyllä keksii jonkun syyn, kun sokeri vaan on niin hyvää!

  2. Jaa-a, kai tässä on osittain kyse myös mielikuvista ja markkinoinnista. Herkästi ajattelee, että se übermainostettu suklaapatukka venyvine toffeineen on pakko olla hyvää. Henkilökohtaisesti väitän, että aika moni ”herkku” on ihan pahvinmakuista ja halpa hiekanmakuinen suklaa ei omia makunystyröitäni enää kauheasti hetkauta. Mutta ymmärrän ton pointin tavallaan kyllä. Ehkä oma suhtautuminen kumpuaa jostain tiedostamisen, tiedon ja asennoitumisen yhdistelmästä.

    Ehkä tässä on vähän semmoista kapinahenkeäkin: mainostakaa te vaan, ei kiinnosta. 😛

  3. Paluuviite: Synkät pilvet päivällispöydässä | Se erilainen fitness-blogi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s