Minä ite

Lapset on ihan mahtavia opettajia. Yksi elämäni parhaimmista kokemuksista oli työskennellä eskarissa avustajana välivuonna. Vuoden voi tiivistää muutamaan käsitteeseen: huumorintaju, uteliaisuus ja touhukkuus. Kaikkia asioita, joita on syytä arvostaa ja vaalia läpi elämän. Olen kiitollinen kuusivuotiaille opettajilleni.

Vähän nuoremmat lapset hokevat ”minä ite”. Kaikkia pitää saada kokeilla ja siten, ettei kukaan auta. Lapsi on aika itsekäs – hän haluaa kokeilla itsekäästi kaikkea ja hän haluaa opetella tekemään asioita yksin.

Lapsi on myös älyttömän fiksu. Välillä on hyvä ajatella vaan itseään. Ainakin silloin, kun oma terveys ja hyvinvointi on kyseessä. On todella tervettä osata rajata työaikaa siten, että pystyy harrastamaan, lepäämään, relaamaan ja vaan olemaan lähimmäisten kanssa, oli ne sitten perhettä, sukua, naapureita tai vaikka sitten lemmikkieläimiä. Työterveyshuollossa olen oppinut, että aika moni sortuu uskomattomiin epäitsekkyyden tekoihin elämänsa aikana. Lapset, puoliso, iäkkäät vanhemmat ja etenkin työtehtävät ja luottamustoimet menevät aina edelle. Vuosikymmeniä.  Itsellä voi olla vaikka minkälaisia uniongelmia, mielialaoireilua tai särkevät polvet, joita pitäisi kuntouttaa, mutta muiden tarpeet menevät silti edelle.

Paradoksaalistahan tässä kuvioissa on se, että väistämättä tulee päivä, jolloin keho antaa periksi ja sairastuu. Tavalla tai toisella. Hankalinta ammattilaisen kannalta on, jos ihminen ei tajua tilanteensa vakavuutta tai jos hän huolestuu niin paljon, että tavallaan ajattelee, ettei tilanteelle kuitenkaan voi tehdä mitään tai lääkkeet hoitavat tilanteen hänen puolestaan.

Kun ihminen sitten sairastuu, joutuu ajattelemaan väkisin itseään, sillä eivät ne läheiset tai työkaverit siellä laboratoriokokeissa tai vastaanotolla joudu juoksemaan. Tuskin sitä väsyneenä ja alakuloisena muutenkaan on ihan parasta tsemppiseuraa kellekään. Ehkä on vähän omissa maailmoissakin koko jan. Robotin lailla voi arkisirkus sujua, mutta kenties vähän ponnettomasti ja suorittaen.

Aika monesti tekstitän potilaiden omia kertomuksia ja elämäntilannetta uudelleen. Tavallaan kerron sen, mitä he ovat kertoneet, mutta omasta näkövinkkelistäni tarkentavia kysymyksiä hyödyntäen. Tulkinnassa luotan intuitioon ja ihmistuntemukseen, joissa väitän kehittyneeni työn myötä melko hyväksi. Olen vähän itsekäskin. Saan nimittäin hirveät kiksit siitä, kun potilas alkaa tekstittämisen jälkeen nähdä oman tilanteensa toisin. Yleensä positiivisemmin.  Välillä tuuletan töissä. Onneksi tästä itsekkyydestä hyötyy molemmat osapuolet.

Tilannekartoituksen jälkeen usein totean, että olisi hyvä opetella tervettä itsekkyyttä. Suurin osa on itsekin täysin samaa mieltä, mutta uskallus opetella asiaa käytännössä monesti uupuu. Asian tiedostaminen ja sen yhteyden ymmärtäminen esimerkiksi omaan syömiskäyttäytymiseen on usein valaisevaa ja hyödyllistä. Harva haluaa olla huonovointinen, vedoton ja passiivinen. Suurimmalla osalla on jossain selkäytimessä vielä muistona aika, jolloin kaikkea piti kokeilla ja tutkailla. Meno oli päällä joka säällä. Lapsuudesta kumpuaa hienoja opetuksia, kun ne vaan pitäisi mielessä läpi nuoruuden ja ruuhkavuosienkin.

Yksi asia, jota en koskaan ole tajunnut on, että miksi leikki olisi vain lasten oikeus. Leikkiminen ja pelailu on aktiivista, hauskaa, kehittävää ja siinä unohtuu maailman murheet pulkkamäessä tai kiipeilytelineessä. Särkänniemi-visiitillä minulla oli ”minä ite”-hetki. Menin Angry Birds-kiipeilytelineeseen toheltamaan. Ilman lapsiseuraa. Vähän jännitti kyllä niissä putkistoissa ryömiessä, että kestäkö ne. Illalla minua valistettiin, että ikäraja on kyllä 8 vuotta. Hirveä vääryys. Se oli minusta oikein hyvä kiipeilyteline. Toivottavasti ne vahvistaa sitä, jotta jokainen voi rauhassa kokea Särkänniemessä kunnon ”minä ite” – fiiliksiä. Soisin sen kaikenikäsille.

IMG_2459

Mainokset

4 kommenttia artikkeliin ”Minä ite

  1. Yleisten puistojen leikkijututhan tehdäänkin kestämään ihan aikuisia juuri siksi, että aikuisetkin voivat leikkiä, tai ainakin lasten perässä.

  2. Paluuviite: Painorauhaa ja rakkautta | Se erilainen fitness-blogi

  3. Paluuviite: Oivalluksia | Se erilainen fitness-blogi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s