Ravitsemusterapeutit – mihin v***uun niitä tarvitaan?

VAROITUS: Seuraava teksti tulee sisältämään kirosanoja. Isä, älä lue. Toinen varoitus: voin olla lauhkea ja leppoisa ravitsemusterapeutti, mutta muuten… nyt riitti. Ei heikkohermoisille.

***

Ravintoterapeutti, diplomiravitsemusterapeutti, ravintovalmentaja, ravintoneuvoja. Jossain siellä joukossa Valviran laillistama ravitsemusterapeutti. Mitähän vittua sitä tälläkin ammatilla oikein tekee, kun tuntuu, että kukaan ei oikein usko, että osaa mitään tehdä, ajattelee kriittisesti tai on pätevä ottamaan vastuuta toisten ihmisten elämästä ja ennen kaikkea sen jatkumisesta? Kun eihän kukaan edes tajua, mitä teen työkseni. Ammattiylpeys, terve kunnianhimo ja lojaalisuus oman ammattikunnan sisällä tuntuvat nekin olevan harvinaista herkkua.

Oma ammattikunta

Yksi suuntaus puhisee, että töitä on kauhesti, ei mitenkään pysty tekemään näin paljon. Toinen puoli tekee pätkää, pitkää ja lyhyttä, sijaistaa, matkustaa ihan idioottimaisia työmatkoja työn perässä. Koulutetaan personal trainereita ravitsemuksesta, jospa ne auttaisi tämän kauhean lihavuusepidemian parissa! En tiedä, missä vika, mutta tämän kevään trendi tosin on yksityispuolella on ollut nimenomaan personal trainereiden asiakkaat, jotka ovat saaneet aivan DORKIA ravitsemusapuja tai jotka kokevat, että eivät vaan saa riittävästi tämän ammatiryhmän ravitsemusohjauksesta. Helvetinmosita damage controlia. Sen että on käynyt viikonloppukursseja ei omien kokemuksieni mukaan riitä oikein siihen, mitä nyt yritetään – ottaa vastuuta jostain, mihin ei ole rahkeita.

Paskan ammatti-itsetunnon omaavia on läjä päin. Mistähän nisästä sitä itsetuntoa lypsäisi? Lääkisläiset on lääkäreitä ensimmäisestä kurssista lähtien, ravitsemusterapeutti saa kuullaa yksityisellä lääkäriasemalla potilaalta, että lääkäri oli kehottanut olemaan menemättä vastaanotolle: ei siitä kuitenkaan ole mitään hyötyä. Nä-nä-nää – potilas oli eri mieltä.

Ollaan totaalisen unohdettu, että taustalla on 5 vuoden akateeminen koulutus. Akateeminen nyt sinällään on sanahelinää, mutta siinä ois semmoinen pieni twisti, että se tarkoittaa, että pitäisi olla myös rahkeita kriittiseen ja analyyttiseen pohdintaan ainakin oman alan asioissa. Mielellään kyllä vähän laajemminkin. Se tarkoittaa sitä, että ei omaksu kaikkea mitä yliopistossa syötetään kuin jumalan sanaa eikä liioin sitä, mitä turuilla ja toreilla puhutaan. Siihen tarvittaisiin kyllä myös koulutuksen uudistamista. Vaadin argumentoinnin kursseja pakolliseksi. Ei tällä alalla muuten pärjää. Jos tätä alaa nyt siis lainkaan tulevaisuudessa tarvitaan.

Eikä sitten takerruta lillukan varsiin. Kuulinpa tarinaa kollegasta, joka kieltäytyi ryhmän vetämisestä sillä perusteella, että hän koki syvän ristiriidan siinä, että eräs ryhmän vetäjistä (lääkäri) olisi rajannut leipäsiivujen määrää kolmeen. Ravitsemusterapeutti koki, että oon ammattieettisesti väärin neuvoa potilaita syömään vähemmän kuin kuusi siivua leipää, kun niin oli koulussa (joka pitäisi kai nimittä yliopistoksi) opetettu. Toivon, että tarinan selittää rikkinäinen puhelin – efekti. Jos ei, toivon, että lopetetaan koko ammattikunta, jos se ei kykene muuhun kuin pohtimaan leipäsiivujen lukumäärää.

Julkinen kuva

Ehkä media ja julkisuus ovatkin ihan oikeassa – täysin turha ammattikunta. Lisäksi niitä on liian vähän. Jonot kasvaa, hoida enemmän. Perusterveydenhuollossa ei ole palveluita, kun ei ole ravitsemusterapeutin virkojakaan. Mitä niitä nyt palkkaamaan suotta, kyllä se sairaanhoitaja tai lääkäri voi ohjeistaa. Muiden asioiden ohessa siinä vartin vastaanottoajalla. Potilaita ravitsemuspulmineen siis kyllä on.

Tai sitten on näitä itseoppineita tai kirjekurssin käyneitä. Mitä sitä suotta käymään viisi vuotta yliopistoa, kun nämä asiat voi oppia helpommin ja nopeammin! Netissä voi surffailla ja käydä kursseilla. Lisäksi siellä yliopistossa voi oppia jotain fysiologiasta, anatomiasta ja ravitsemustieteen perusteista, mitkä nyt on tietenkin ihan perkeleestä ja täysin kerettiläistä oppia. MILLOIN TIETEESTÄ TULI NÄIN EPÄTRENDIKÄSTÄ JA MUSTA-TUNTUU-MUNASKUISSA-FIILIKSESTÄ TÄYSIN SALONKIKELPOISTA?

Milloin tämä terveydenhuolto muuttui sairaanhoidoksi tai paremminkin, saattohoidoksi? Semmoista raajahuoltoahan se on – tutki ja lääkitse sinä pää, minä tsekkaan toisen pään röörit ja tuubit. Ihminen ei elä lääkkeistä (sori, lääketeollisuus, tähän te ette koskaan pääse), kokeista, verinäytteistä, CPAP-laitteista tai pallottelusta vastaanotolta toiseen. Ihminen elää hyvästä ruoasta nautinnolla syötynä. Ja sillä muuten on ihan helvetisti väliä, mitä ruokaa sitä syö ja ennen kaikkea, miten sitä ruokaa syö ja miksi.

Ongelma ei suinkaan ole siinä, että ravitsemusterapeutteja on liian vähän. Ongelma on siinä, että ravitsemusterapeutteja ei ole riittävästi.

Kuka sitten arvostaa ravitsemusterapeuttia?

Minun asiakkaat. Ne huikeat ihmiset, jotka toivovat, että nähdään uudestaan seurantakäynnillä. Lahjovat hirvenlihalla ja omenoilla. Anoreksiapotilas, joka on väkrännyt omin kätösin joulukortin. Kaunein itselleni lausuttu kohteliaisuus on asiakkalta: ”Du är en otrolig speciell människa, vet du?” Itkin huuli vapisten, kun asiakas lähti.  Rakkauteni tähän alaan tulee onneksi sieltä ruohonjuuritasolta ja arjesta – kiitollisista asiakkaista, jotka uskaltavat jakaa elämäänsä edes hetken kanssani. Siitä, että saan oppia kohtaamiltani ihmisiltä elämää. Kun vakavasti sairaat ihmiset hymyilevät ja iloitsevat neuvoistani. Hymyilevät. Arvostavat pieniä asioita. Arvostavat minun työtäni ja kokemustani. Tämän arvostuksen otan nöyränä, mutta samalla ilolla ja ylpeydellä vastaan.

Enkä ole kokemuksieni kanssa yksin. Luulen, että joku muukin laillistettu ravitsemusterapeutti on kokenut onnen tunteita ja onnistumisia töissä. 😉

Eli jos päätetään lakkauttaa koko ammatti, olen kiitollinen, että sain opiskella kokonaiset kuusi vuotta hienoa alaa ja auttaa ihmisiä ja oppia vastavuoroisesti heiltä. Tehdä ihan helvetin haastavaa ja palkitsevaa työtä.

Advertisements

24 kommenttia artikkeliin ”Ravitsemusterapeutit – mihin v***uun niitä tarvitaan?

  1. Pakko kommentoida: Ymmärrän tuskasi, ja olen ihan samaa mieltä! Ravitsemusterapeutteja ei ole tarpeeksi ja ennen kaikkea heitä ei arvosteta tarpeeksi. Ihmisillä on mitä eriskummallisempia virhekäsityksiä ravinnosta (tuttavani ihmetteli korkeaa kolesteroliaan: ”Enhän minä syö mitään kovia rasvoja!” ja työnsi samalla mikroon roiskeläppävalmispizzaa…) ja ruoka-aineista. Ja mikään ”virallinen” taho kuten valtakunnalliset ravitsemussuositukset ei ole luotettavia, koska nehän on vaan jotain päättäjien ja maatalouden salaliittoa. Mutta jos on viikonloppukurssin käynyt ja puhuu tarpeeksi raflaavasti niin hei, kyllähän tää kaveri tietää ja osaa! Huhhuh.

    Ja lääkäreissä valitettavasti on porukkaa laidasta laitaan, itse olen lääkäri ja arvostan kyllä ravitsemusterapeuttien, fysioterapeuttien, hoitajien ja muiden terveydenhuoltoalan ammattilaisten työn todella korkealle. Ei lääkäri automaattisesti ole mikään ravitsemusasiantuntija, ellei ole aiheeseen todella paneutunut ja perehtynyt. Sitä vaan ei monet -lääkärit ja potilaat- ymmärrä. Ja miten valtavalta pillerimäärältä kansa säästyisi syömällä oikein (ja muutenkin terveellisillä elämäntavoilla)! Huokaus. Maailmantuska ja turhautuminen iskee edelleen aika usein, vaikka en enää edes ole potilastyössä vaan laboratoriomaailmassa.

    Nostan siis hatun korkealle kaikille ravitsemusterapeuteille! Teette valtavan arvokasta työtä! 🙂

  2. Varmasti on ihmisiä jotka hyötyvät ravitsemusterapeuttien ohjeista mutta ärsyttää nuo iltapäivälehtiin kommentoivat. Viimeksi tämä:”Ravitsemusterapeutti tyrmää 5/2 dieetin, koska seuraavana päivänä ihminen syö kaksin verroin.” Onkohan ko. terapeutti itse kokeillut dieettiä ollenkaan? Itse olen huomannut että dieettipäivän jälkeen syön normaalia vähemmän, kylläisyyden tuntu tulee vähemmästäkin. Ainut minulle sopiva laihdutuskeino kun en jaksa joka jumalan päivä vahdata syömisiäni.
    Toiseksi ärsyttää tuon leivän, puurojen yms. viljavalmisteiden tuputus. Jos söisin 6 palaa leipää niin istuisin koko päivän vessassa vatsanväänteissä. Yllättävän suuri osa suomalaisista on vilja-allergisia mutta eivät ymmärrä mistä vatsavaivat johtuvat vaan syövät noita ripulijugurtteja vaivoihinsa.

    • Täysin asiallista palautetta. Tosin ystäväni ja kollegani joutui äskettäin iltapäivästälehden toimittajan terrorisoimaksi ja haastis oli kaikkea muuta kuin piti. Korjausehdotukset oli totaalisestitotaalisesti jätetty huomioimatta. Jutusta tuli ystäväni mielestä kauhea.

      Vatsavaivoista voit viim.syksyllä lukea osoitteesta fodmapfinland.com. 😉

    • Tulisi muistaa, että medialla on usein tarkoitus herättää lukijassa/kuulijassa tunteita, se on tunneviestintää täynnä (näin itse median edustajakin totesi koruttomasti eräässä seminaarissa, medialla ei ole tarkoitus tukea laihduttajaa, vaan herättää tunteita, olipa ne sitten hyviä tai huonoja). Todennäköisesti ravitsemusterapeutti ei ole ”tyrmännyt” dieettiä, vaan antanut siihen oman asiallisen kantansa, jonka media tietenkin värittää haluamallaan tavalla. Harmillista kaikkien kannalta, sekä tiedon tarjoajan, että vastaanottajan.

      • Tänks, SK, hyvä lisäys. 🙂 Mulla on ollut hyvä tuuri ja olen ollut tosi tyytyväinen yhteistyöhön “median” kanssa. Taitavia ja ihmisläheisiä journalisteja. Olen toki tarkistanut jutut ja tarkentanut ja korjaillut, jos on ollut tarvetta. Pääosin ovat olleet kunnossa jo ekasta kirjoituskerrasta.

        Ja btw, leivän tuputus ei aina ole sitä. Joskus ollut vatsavaivojen takia syömättä ja ei ollut kivaa. En koe mitään tarvetta tai halua elää ilman leipää. Kun valitsee mitä leipää syö, nassuttelen kevyesti tuon 6 siivua. Jaksaapahan liikkuakin. Vilja-allergioista tuskin on kyse, vaan esimerkikis FODMAP-yhdisteistä eri ruoka-aineissa. Niitä on kyllä myös joissain hedelmissä ja kasviksissakin. Tästä aiheesta jatkossa lisää tuolla fodmapfinland.com – sivustolla. Palaamma asiaan! 🙂

  3. Ravitsemusterapeutteja, jos keitä, tarvitaan. Itse laittaisin ravitsemustiedon oppiaineeksi jo peruskouluun. Eräs korkeakoulutettu, fiksu nuori mies totesi kerran, ettei voi lihoa jos ei syö liikaa rasvaa. Vain ruuan rasva voi kertyä rasvaksi ihmiskehoon. Loogista!
    Myönnän itsekin joskus kauan sitten ajatelleeni, ettei ravitsemusterapeutteja tarvitse kuin syömishäiriöiset ja huippu-urheilijat, mutta niin vain löysin itseni vastaanotolta viime vuonna – terveenä ja oma-aloitteisesti tulleena. Se oli ehdottoman hyvä investointi – sain vihdoin selvyyden siihen mitä kannattaa syödä ja minkä verran, paino pysyy hallinnassa, vatsa toimii ja olo on hyvä. Ei enää tuskailua ruokakaupassa,huonoa omatuntoa eikä makeanhimoa. Eikä ollut edes kallis käynti.
    Itse olen suitsuttanut ravitsemusterapeutteja tuttaville, kenellekään ei tekisi pahaa käydä joskus. Ihmiset kantavat huonoa omatuntoa mitättömistä asioista ja toisaalta aiheuttavat itselleen hallaa tajuamattaan. Pitäisi olla rikos kuitata lounas sämpylällä – ja kiukutella työkavereille koko iltapäivä 😉

  4. Mikä tahansa ruokavalio on toisen ammattilaisen mielestä dorka, jos sen laatijalla ei ole kompetenssia ottaa huomioon kaikkia mahdollisia muuttujia jotka lopputulokseen vaikuttavat. Ihminen on niin monimutkainen psykofyysinen olento, että viiden vuoden koulutusta/kokemusta ei voi korvata viiden vuoden kokemuksella/koulutuksella. Ei ole olemassa täydellistä ja absoluuttista ruokavaliota, on vain olemassa ruoka-aineiden soveltamista erilaisissa yhteyksissä. Ruokavalio ei myöskään ole automaattisesti dorka, ellei se aiheuta asiakkaalle vahinkoa.

    En koskaan luottaisi asiantuntijaan joka tarjoaa vain yhtä ratkaisumallia, tai on täysin ehdoton valintojensa suhteen. Jos leimautumisen pelko pelottaa, niin sitten on väärällä alalla. Jos ihmisellä on sairaus (joko diagnosoitu tai piilevä) tai lääkitys, niin asiantunteva ja riittämättömän koulutuksen saanut PT ohjaa asiakkaan eteen päin. Ammattilaisten yhteistyö on hyvin tärkeää, mutta loppujen lopuksi tyytyväinen – ja terveemmäksi tullut – asiakaskunta määrittää sen onko ravitsemusterapeutti ja/tai PT onnistunut, ei virkasisarten ja -veljien kunnioitus.

    • Niin, sen takia kuuntelenkin korvat höröllä kokeneempien kollegojen kokemuksia ja heti valmisttuani olen tehnyt erittäin paljon erilaisia työtehtäviä, jotta opin kokemuksen kautta mahdollisimman paljon ja laajasti. Se tekisi nyt sen antoisat 10 vuotta kaikkinensa. Ja usko pois, nämä neuvot oli dorkia. Ihmistä kuuntelemalla ei tule ymmärtämään ravitsemustiedettä, se nyt vaan on fakta. Ohjaamistyötä voi oppia kokemuksen kautta, se on varsin totta. Työn kautta kehittyy, mutta kyllä peruskoulutus antaa ihan erilaiset eväät asiakas-/potilastyöhön.

      En tiedä, kehen viittaat yhden ratkaisumallin viittauksella, mutta sitä juuri tuntuu olevan monella pt:llä tarjota. Minä sitten lohduttelen, että hei, ei kaikkien tartte minkään tietyn taulukon mukaan syödä. Ravitsemusterapeutti on samalla räätäli. Yksilöllisyys ja ratkaisukeskeinen työote on tärkeitä.

      • Juuh, ei tietenkään kaikkea voi oppia ihmisiä kuuntelemalla, eikä se mun pointti ollutkaan. Kaikkihan me ollaan aina dorkia jonkun mielestä 😀 En viittaa kehenkään erityisesti tuolla yhdellä ratkaisumallilla. Tarkoitan lähinnä sitä, että niin kliinikoilla kuin mystikoillakin olisi paljon opittavaa poikkitieteellisistä malleista.

        Monella PT:lla tuntuu olevan tosiaan näitä yhden ratkaisumallin systeemejä, mutta niin on toisaalta monella lääkärilläkin. Mutta ne ovat yleensä opittuja tapoja/keinoja. Peräänkuulutankin koulutuksen tärkeyttä kaiken ”oikean” ja ”väärän” kyseenalaistamisessa. Mun mielestä oikeastaan ihan kaikkia auktoriteetteja pitää kyseenalaistaa ja auktoriteettien tulisi oppia tästä kyseenalaistamisesta jotain. Mutta niinhän ei käy, kun me ollaan vaan ihmisiä, c’est la vie ja kun sen pulla on vaan niin hyvää.

        By the way, minä arvostan ravitsemusterapeutteja ja lukisin itsekin vielä sellaiseksi jos ehtisin/jaksaisin/joku muu selitys 😉

        Peace.

  5. Kiitos myös kaikille niin blogissa kuin Facebookissa tsempistä. Arvostan sitä todeella ja uskon, että kollegatkin arvostavat sitä.

    Joskus on ilmeisesti ihan tervettä välillä kärjistää ja herättää keskustelua. 🙂

  6. Ravitsemusterapeuteilta tulee keskimäärin varmasti paljon vähemmän huonoja neuvoja ravitsemukseen liittyen, kuin keskiverto yleislääkäreiltä. Ja kyllä varmasti Suomessa tarvittaisiin paljon enemmän ravitsemusterapeutteja mitä teitä tällä hetkellä on. Mutta ainakin netissä kirjoittelun perusteella minun mielestäni paljon pitäisi laatukin parantua. Mielestäni kaikkein pahiten pielessä on tällä hetkellä kritiikittömyys annettuihin oppeihin. En tarkoita sitä, että kaikki mitä teille opetetaan on väärin, vaan sitä että teidän pitäisi itse lukea ne tutkimukset mihin annettu oppi pohjaa ja kriittisesti itse arvioida niiden luotettavuutta. Mielestäni aivan liikaa mennään mutu-pohjalla auktoriteetteja ja valtavirtaa seuraten. Varsin selkeitä ylilyöntejä tulee jatkuvasti. Maltillisuutta kaipaisin lisää.

    Paljon enemmän pitäisi myös pitää itseään koekaniinina ja testata erilaisia ruokavalioita omakohtaisesti. Näin olisi helpompi ymmärtää asiakasta. Ruokavalion noudattamisessa voi olla yllättäviä vaikeuksia. Esim. muutama vuosi sitten karppauksessa (ja 10 vuotta sitten vegaaniruokavaliossa) sosiaalinen vastustava paine, sekä vaikeudet löytää sopivaa ruokaa ravintoloissa, juhlissa, laitoksissa jne. Toisaalta omia kokemuksia ei saisi pitää myöskään todisteena jonkin asian toimivuudesta/toimimattomuudesta. Itseäni ainakin harmittaa kovasti meidän ”epävirallisten viljavammaisten” lukumäärän tai oireiden vähättely.

    Minä huomasin oman viljavammaisuuteni ennen karppaus-, gluteenittomuus- yms. trendejä. Silloin viljojen välttely oli vielä vaikeampaa kuin nykyään. Minulla ei ole keliakiaa eikä muitakaan lääkärissä todettuja allergoita. Oireet viljaa sisältävistä ruuista (vehnä pahimpana) ovat kuitenkin varsin selvät sekä suolistossa, että iholla, mutta eivät onneksi vakavia. Pystyn tarvittaessa syömään rajoituksetta viljatuotteita esim juhlissa. Seuraavana päivänä vatsassa kiertää, pierettää ja WC:ssä joutuu viettämään aikaa tavallista enemmän, mutta ei sen vakavampaa. Jos syön useita päiviä peräkkäin viljatuotteita, niin vatsan ongelmien lisäksi iholle tulee näppyjä ja joskus isoja punaisia laikkuja. Netin mielipidesivustojen perusteella meitä viljavammaisia vaikuttaisi olevan paljon enemmän mitä julkisuudessa olleet arviot ovat antaneet ymmärtää. Lisäksi omakohtaisten kokemusteni perusteella uskon, että moni viljavammainen ei itse vielä ole osannut yhdistää ongelmiaan viljoihin.

  7. Niin, olisihan se vähän huolestuttavaa, jos lääkäri antaisi 0-1 opintopisteen opinnoillaan perusteellisempaa ja osaavampaa ravitsemusohjausta kuin 300 opintopistettä (oliko niitä näin paljon?!) plakkariin päntännyt ravitsemusterapeutti. 😉 Tässä tapauksessa väittäisin, että tutkintomerkinnöillä on vähän väliäkin. 🙂

    Töissä kollegalääkäri totesi, että ei hän ala ravitsemusasioita junnaamaan, kun laittaa suoraan rupattelemaan minun kanssa. Ja minä sitten totesin monesti, että otapas lääkäriin yhteyttä tässä ja siinä asiassa. Tai laitoin itse tietoa eteenpäin.

    Tosi hyviä pointteja ja tällaista rehellistä palautetta ja kritiikkiä tarvitaan. Toivottavasti mahdollisimman moni kollega lukee tämän. Kiitos! 🙂

    Vilja- ja muut ruokayliherkkyydet ovat ongelma, ja niiden taustat luultavasti vähittelen selviävät ja ravitsemushoitokin on vaikuttavampaa. Vähättely on tietysti ikävää ja toivottavasti sitä ei hirveästi harrastettaisi. Toki hyvä muistaa, että joskus kuitenkin ihan oikeasti on vahvaa näyttöä siitä, että jokin asia ei ole niin kuin itse kokee. Selitys voi olla monimutkaisempi kuin on ehkä tullut ajatelleeksi. Tämä on arkea työssäni.

    Itsekin olen vatsavammainen. Minulla on ärtyvän suolen oireyhtymä, IBS, johon en tuntunut saavan apua en lääkäreiltä, en oman alan opeista. Oikeastaan ne pahensi oireita. Onnekseni rakas ystäväni oli ollut korvat höröllä ravitsemuskonferenssissa USA:ssa ja yhteinen tiemme FODMAP-ruokvalion maailmaan alkoi. Lisää FODMAPeista http://www.pronutritionist.net ja jatkossa fodmapfinland.com. Fodmapfinland.comista voi sitten lukea koko tarinan, sillä sivustosta tulee nimenomaan vertaistukisivusto – tiedettä unohtamatta. 😉 Minkä sitä tiedenörtti itselleen voi, että haluaa tietää, MIKSI joku ruoka aiheuttaa oireita eikä tyydy siihen, että se nyt tekee niin.

    • Kyllä minun mielestäni kannattaisi ottaa vakavasti asioita, joista suuri joukko ihmisiä ympäri maailmaa raportoi, vaikka kunnollista tieteellistä näyttöä ei vielä olisikaan. Historiassa on nähty liian monta kertaa tieteilijöiden ylimielisyys ihmisten kokemuksia kohtaan. Toki on erittäin tärkeää tehdä tieteellistä tutkimusta ja löytää selityksiä ja vahvistuksia havainnoille. Mutta ei asioita kannata sillä perusteella kieltää, että tiede ei vielä tunne vaikutusmekanismia.

      En tiedä mikä aine tarkalleen ottaen minulla oireet aiheuttaa. Se voi olla gluteeni, se voi olla lektiini, tai sitten se on joku muu, mutta sen verran paljon on jo vuosien varrella kertynyt kokemusta, että tiedän varmasti sen aineen löytyvän ainakin joistakin viljoista.

      Oletko itse kokeillut viljatonta ruokavaliota? En väitä, että sinulla olisi viljavammaa, mutta eikö jo ammattisikin puolesta olisi kiinnostavaa kokeilla itse erilaisia ravintotrendejä (lyhyesti, esim viikko-pari). Vaikka gluteenittomuus taitaakin olla nyt uusi päätään nostava trendi, ehdottaisin silti kokeilemaan nimenomaan viljattomuutta, sehän käytännössä helposti kattaa myös tuon gluteenittomuuden. Vähintään 5 päivää. Ruokavaliotrendejä kokeillessa mielestäni kannattaisi noudattaa kyseistä ruokavaliota mahdollisimman täsmällisesti. Jos kokeilee vähän sinnepäin, niin mielestäni koko koe menee ihan hukkaan.

      Olen kuullut FODMAPista, mutta kun itsellä viljan poisto ruokavaliosta poistaa kaikki oireet, niin en ole jaksanut perehtyä FODMAPiin syvällisemmin. Mutta sinun lisäksesi varmasti hyvin monelle vatsavaivoista kauan kärsineelle siitä on erittäin suuri apu. Pidän erittäin positiivisena asiana, että yhden kaikille suunnatun ruokavaliomallin sijaan tutkitaan hyvinkin erilaisia ruovalioita. Mielestäni pitäisi promota useita erilaisia ruokavalioita, joista ihmiset valitsisivat itselleen sopivimman. Siinäpä sitten kyllä riittäisi työsarkaa teille ravitsemusterapeuteille.

  8. Jokainen ravitsemusterapeuttiopiskelija kokeilee lähes kaikkia erityisruokavalioita opintojeen aikaan. Täysin viljattomalle linjalle en koe mitään tarvetta lähteä, mutta vähähiilihydraattinen kokeilu oli vatsavaivojen ollessa pahimmillaan. Ei erityistä apua (tiedän nyt, että johtui siitä, että ruokavaliossa olis edelleen paljon FODMAP-yhdisteitä) ja väsytti ja urheilu kärsi. Ei mitään järkeä siis kohdallani.

    Tiedän, ruokavaliokokeilut kannattaa tehdä perusteellisesti. Ensimmäinen FODMAP-kokeilu meni vähän sinne päin ja ei toiminut. Sitten luin kaikki tutkimukset ja aloin ymmärtää koko konseptia ja mekanismeja, mikä helpotti ruokavalion omaksumisessa seuraavalla kerralla. Ja avot, reilu kaksi vuotta ja erittäin tyytyväinen. 🙂 Toki joustan paljon, koska tutkimusta vielä kaivataan siitä, kuinka paljon FODMAPeja esim. suolistobakteerit tarvitsevat. Ja koska syön pastaa ja pizzaa, jos tekee mieli.

    Kyllä, ravitsemusterapeuteille hommmia riittää aivan varmasti. Jos niihin pääsee käsiksi.

    • Minä kyllä ajattelin ruokavaliokokeilua lähinnä ammattisi puolesta. Hyvällä tuurilla kokeilusta saattaisi löytyä jotain uutta omaan ruokavalioosikin, mutta ensisijaisesti siitä olisi varmaan enemmän hyötyä asiakkaidesi kannalta. Olisi edes jotain omakohtaista kokemusta, ennen kuin lähtee varoittelemaan viljatonta ruokavaliota kokeilevaa asiakasta ummetuksesta tms. Ammattilaisena myös varmasti osaisit kokeilusi aikana kiinnittää huomiota siihen, että mitä ravinteita ruokavaliossa käytännössä tulee helposti, ja mihin kannattaa kiinnittää huomiota. Kokeilun aikana olisi myös helpompi arvioida kuinka helppo tai vaikea on koostaa ruokavalio supermarketin raaka-aineista ja minkä hintaista ruoka on tavanomaiseen verrattuna.

      Minä olen vähän yllättynyt kuinka vähän te ammattilaiset näitä ruokavalioita itse kokeilette. Ja monet niistäkin harvoista jotka kokeilevat, eivät kokeile tosissaan, vaan vähän oikaisevat säännöistä ja kertovat sitten että tulos oli juuri se mitä etukäteen odottikin. Isot ennakkoluulot ja sinnepäin kokeilu ei mielestäni ole kovin ammattimainen tapa lähestyä asiaa.

      Sinä vaikutat kuitenkin kirjoitustesi perusteella ennakkoluulottomalta, pirteältä ja fiksulta ammattilaiselta. Tsemppiä sinulle työhösi ja hyvää kesää!

      • Kannattaa kuitenkin muistaa, että eri ruokavaliot vaikuttavat eri ihmisiin eri tavalla. Jos on ongelmia esimerkiksi viljojen suhteen, niiden poisjättäminen saa tietenkin olon paremmaksi. Mutta jos taas ei ole, kokeilija ei välttämättä huomaa mitään eroa. Kokonaisuus muodostuu kuitenkin niin pieneistä palasista, samat ravintoaineet voi saada useammasta lähteestä. Mitä monipuolisempi ruokavalio on, sitä vähemmän jonkun yksittäisen ruoka-aineen poisjääminen käsittääkseni vaikuttaa. Lisäksi jokainen kokee ruuanlaiton ja kauppareissut eri tavalla. Joillekin ruoka on älytön stressin aihe, toisille se on paljon luonnollisempaa. Sama koskee raaka-aineiden saatavuutta, toiset pääsevät helposti supermarkettiin, toiset ovat rajoitettu käyttämään lähi-siwaa. Loppujen lopuksi oma viljattomuuteni on hyvinkin yksinkertaista toteuttaa, leipä jää kauppaan ja kasviksia tilalle.

        Itse koen, että ravintoterapeutilla olisi hyvä olla kattava verkosto kontakteja, jonka kautta erilaista kokemusperäistä tietoa on saatavilla. Pidän tätä jopa tärkeämpänä, kuin henkilökohtaista kokemusta eri ruokavalioista, suuremman otannan vuoksi. Jos ei tiedä, aina pitäisi voida kysyä.

        En muuten ole ravintoterapeutti. Olen sellaisella käynyt, mutta muuten olen vain ravintoasioista kiinnostunut diplomi-insinööri :).

  9. Ammattimme puolesta me niitä ruokavalioita kokeillaankin. Ne kuuluvat meidän opintoihin. Sitä kautta myös opimme kiinnittämään huomiota juuri näihin mainitsemiisi asioihin myös ohjauksessa. Emme lue vain tenttikirjoja ja tutkimuksia. Kokkaamme, syömme, arvioimme, olemme välillä kemistejä, biokemistejä ja fysiologeja. Viiteen vuoteen mahtuu monenlaista, perusteellista. Saanko kysyä mihin tietosi meidän ammattilaisten kokeiluista perustat? Mututuntumaan?

  10. Ongelmana on ravitsemusterapeuttien ammattitaidottomuus ja koko alan sekavuus. Tilanne on tosin korjaantumassa syksyllä, kun kehittämäni uusi, tieteeseen perustuva lähestymistapa tämän alueen ongelmiin lanseerataan.

    • Tämä on hyvä uutinen. Montako vuotta koulutus kestää? Kuka valvoo, että taso pysyy korkealla? Toivottavasti opinnot sisältävät enemmän kuin lääketieteen, fysiologian, biokemian, mikrobiologisia, sosiologian, psykologian, terapian ja viestinnän osasia.

      Kyllä, laillistetut ravitsemusterapeutit saisivat olla rohkeampia. Kyllä, pitäisi arvostaa itseään ja ammattiosaamistaan enemmän. Kyllä, tarvitaan intohimoa, että jaksaa kehittää itseään jatkuvasti. Ammattitaidottomuus ei kyllä ole ongelma. Uskallus on.

      • Koulutukseksi riittää, että perehtyy muistiinpanoihini blogissani ja ryhtyy noudattamaan toiminaohjeitani itse. Elän itse oppieni mukaan, ja olen saanut oppini hoitamalla itseäni.

        Jos ihminen soveltuu opettamaan toisia, häntä ei tarvitse opettaa tähän, vaan hän oppii kaikki tarvitsemansa hoitamalla ensin itsensä.

        Jos uskalluksen puute on mielestäsi ravitsemusterapeuttien ongelma ammattitaitojen kehittämisen kannalta, haastan sinut kehittämään omaa ammattitaitoasi tällä Hippokrateen ajatusmaailmaan perustuvalla ajattelutavalla, jonka filosofiana on saattaa keho ensin sellaiseen kemialliseen tasapainoon, että se toimii niin hyvin, kuin se on perimän kannalta mahdollista, ja tehdä sitten tilanneanalyysi terveydentilan ja mielekkään ravitsemussuunnitelman suhteen.

        Jos olet kokeillut jo kaiken, kokeile emäksistä elämäntapaa minun periaatteitteni mukaan. Elleivät blogini ohjeet ole tarpeeksi selkeät, ota yhteyttä.

  11. Paluuviite: Antti Heikkilän harhainen hyökkäys | PRONUTRITIONIST

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s