Raja menee ruohonleikkurissa

Toukokuinen vanhempieni luona vierailu oli loistavasti ajoitettu. Äitillä oli silloin työn alla kasvimaan alkumuokkaus. Tarkoittaen maan jyrsintää, tasoitusta sekä suurimpien rikkaruohojen ja kivien poistoa ennen kylvöjä. Jes, pääsee tämäkin kaupunkilaistunut maalaistytär välillä hikoilemaan muuallakin kuiin salilla! Käsiini iskettiin ensimmäisenä se jyrsin, vaikka meillä päin jyrsintä on perinteisesti ollut miesten töitä. Teoriassa jyrsintä tarkoittaa kasvimaan pohjan rikkomista ja pehmentämistä. Käytännössä jyrsintä oli itsepäisen koneen kanssa taistelua. Käännökset oli pahimpia. Ja koko alue piti jyrsiä kahteen kertaan! Selvisin siitä kuitenkin. Kuin mies.

Jyrsimen kanssa viettämäni yhteisen taipaleen aikana ehdin tuumailla monenmoista. Ensimmäinen ajatukseni oli lähinnä, että miksi taistelen tällaisen kaupunkimiljööseen paremmin sopivan leikkikaluhenkisen vekottimen kanssa, kun talossa on kolme toimivaa traktoriakin. Seuraava ajatukseni oli, että samaa hommaa on taidettu ennen jyrsimiä ja traktoreita tehdä jollain vähemmän itsepäisellä välineellä, puhtaalla mies- ja naisvoimalla. Ja vähän äitin kasvimaata isommalla pinta-alalla. Aloin samantien arvostaa käsissä pitelemääni arvoesinettä ja sen asettaman fyysisen haasteen tasoa. Rajansa sillä luomuliikunnallakin.

Vai onko? Onko bensalla toimiva jyrsin juuri yksi niistä paholaisen keksinnöistä, jotka vievät meitä taas askeleen verran kauemmas siitä ruumiillisesta työstä, jota ihmiskeho niin kovin kaipaa? Olisiko sittenkin pitänyt tarttua naisvoimalla toimivaan kuokkaan ja ottaa koko kasvimaallisen verran iloa irti hartiavoimillaan? Mitä koneita voidaan pitää järkevinä ruumiillisen työn helpottajina ja mitä sitten taas sohvaperunoiden elämää jo liiaksikin silottavina masiinoina? Tarkalleen ottaen milloin oli se ennen, kun kaikki oli paremmin?

Jyrsimen tahdittama visiittini – ja siten myös edellä esitetty pohdintani – sai jatkoa edellisen viikon aikana. Äitini toipui leikkauksesta, ja minä supertyttärenä (eli kesätyöttömänä lapsena) saavuin hätiin tyhjentämään ja täyttämään astianpesukonetta, käymään kaupassa, imuroimaan, tekemään ruokaa, hoitamaan sitä kasvimaata ja, niin, leikkaamaan ruohoa. Se kun on meillä päin ollut yhtä lailla naisten hommia kuin kaikki muutkin edellä mainitut. Lähinnä siitä yksinkertaisesta syystä, että äiti ei anna isälle lupaa ostaa päältä ajettavaa ruohonleikkuria vaan haluaa ottaa hyötyliikunnan ilon irti työnnettävällä ruohonleikkurilla laajalla pihanurmialueellamme. Ja nyt kun äiti on toipilas, hyötyliikunnasta pääsee (tai joutuu) nauttimaan joku muu.

Isä yritti saada minua puolelleen päältä ajettavan ruohonleikkurin suhteen. Vaan ei onnistunut. Siinä ruohonleikkuria lykkiessäni tulin siihen tulokseen, että ruohonleikkurin suhteen raja on ainakin helppo vetää. Onko oikeastaan mitään naurettavampaa, että istumatyötä päivän tehnyt toimistotyöläinen istahtaa työpäivänsä päätteeksi päältä ajettavan ruohonleikkurin kyytiin, siihen työmaalta tuttuun tappavaan istuma-asentoon  ja huristelee menemään? Jonka päätteeksi voi sitten lähteä lenkille. Jos enää jaksaa. Tai varsinkaan ehtii.

Päältä ajettavat ruohonleikkurit osuvat minun arvomaailmassani samaan kategoriaan kuin sähköavusteiset polkupyörät: sopivat hyvin niille, joiden toimintakyky on esimerkiksi sairauden, vamman tai iän myötä vähentynyt sen verran, etteivät oikeasti pärjää ilman tekniikan tuomaa apua. Terveet, nuoret ja vähän vanhemmatkin jalat sen sijaan on luotu liikkumaan ja hartiavoimat tarttumaan haasteisiin. Jos ei jaksa tallailla nurmikkoaan päästä päähän ja ristiin rastiin kerran viikossa, lienee syytä muuttaa kerrostaloon.

Tosin lammas olisi kyllä ekologisempi vaihtoehto. Meidän nurtsi söi käsittelyssäni kerralla reilut kaksi tankillista bensaa.

-K

Mainokset

3 kommenttia artikkeliin ”Raja menee ruohonleikkurissa

  1. Paluuviite: Kyllä maalla on mukavaa? | Se erilainen fitness-blogi

  2. Paluuviite: Ettei vaan sattuis mitään | Se erilainen fitness-blogi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s