Kädenvääntöä urheilusta

Kävin jääkiekon MM-kisojen aikaan kädenvääntöä avopuolisoni kanssa aiheesta urheilu ja sen tarpeellisuus. En ollut itsekään ihan täysin sitä mieltä, mitä esitin olevani, mutta tärkeintähän oli tietysti saada toinen tappelemaan vastaan. Ihan hyvä vääntö saatiin. Tässä otteita taistelun kulusta.

Lähtötilanne: Olimme juuri olleet katsomassa Suomen peliä erään toverin järjestämässä kisakatsomossa. Katsomon kisaeväinä oli lähinnä kaljaa ja sipsiä. Tallustelimme hiljaksiin kotiinpäin.

Avausrepliikkini: ”Ei tossa urheilussa kyllä noin niinku kansanterveydellisesti oo oikeen mitään järkeä.”

Kysyvä katse (oletettavasti ei edes kuullut lausetta, veikkaan, että mietti omaa mennyttä uraansa kiekkoilijana).

Selvennys: ”Niin. Mieti nyt vaikka tätäkin iltaa. Joukkueellinen jannuja hikoilee kentällä ja vähintään puolet suomen kansasta nököttää television ääressä katsomassa sitä. Eikö ois parempi, että se kansakin hikoilis eikä vaan jumittais sohvalla.”

Selvästi alkaa jo raksuttaa. Sanoja ei kuitenkaan vielä muodostu.

Jatkoa selvennykselle: ”Ja jos nyt vaikka miettii ton meijänkin kisakatsomon kisaeväitä niin eipä niillä varsinaisesti kansanterveyttä kohennetta. Enkä usko että oli kovin poikkeukselliset kisaeväät. Jossain juottolassahan mekin oltas tota peliä oltu kattomassa jos ei tuolla. Eikä ne yleensä oo ollu kovin tyhjiä pelien aikaan. Puhumattakaan kaikista makkara-, karkki- ja virvoikemyynneistä urheilutapahtumien yhteydessä paikan päällä.”

Ilmeestä näkee, että ei ihan olla samalla aaltopituudella. Vasta-argumentin muodostumiseen tarvitaan kuitenkin vielä yksi, ah niin herkullinen syöttö:

”Voiskin miettiä, et onko koko huippu-urheilussa mitään järkeä niinku yleisesti terveyden kannalta. Mieti, jos kaikki se raha, mikä nykyään pistetään huippu-urheiluun, laitettaiskin vaikka siihen, että saatais koko kansa liikkeelle, sohvan pohjalta ylös, autonratista fillarin selkään, pleikkarin äärestä pihapeleihin jne. Eikö oiskin järkevämpi sijottaa yksittäisien urheilijayksilöiden sijaan vähän isompaan joukkoon ihmisiä?”

Ilmeisesti ei olisi. Perhesovun säilyttämiseksi en edes yritä asettaa sanoja avopuolisoni suuhun eli tehdä (muka) suoria lainauksia hänen väittämistään (kun en niitä kuitenkaan ihan suoraan muista). Seurasi kuitenkin paljon perusteluja siitä, miten nuoret urheilijat tarvitsevat huippu-urheilijoita esikuviksi ja miten omaa jääkiekkoharrastusta ei varmasti olisi ollut, jos ei olisi voinut haaveilla pelaamisesta NHL:ssä, ja miten kaikki silloiset joukkuekaverit edelleen urheilevat jollain tavalla, vaikkei sitä omaa lajia ja tavoitetta välttämättä enää olekaan, ja miten siten huippu-urheilu omalta osaltaan liikuttaa kansaa, varsinkin sitä nuorta osaa kansasta.

Hmm, ihan hyviä perustelujahan sillä. Tätä en tietenkään myöntänyt vaan jatkoin inttämistä siitä, mitä se tekee nuoren urheilijan pään ja lopulta alempienkin kehonosien terveydelle kun ei pärjääkään ja kuinka moni oikeasti jatkaa urheilua sen jälkeen kun ei enää pärjää ja miten paljon enemmän kuitenkin on niitä, jotka ei pärjää kuin niitä jotka pärjää ja mitä jos alun perinkään ei olisi edes tarvinnut pärjätä missään vaan olisi voinut vaan liikkumisen ilosta liikkua. Ja hei, muista, että edelleen mietitään ei yksilön vaan koko kansan näkökulmasta.

Vääntö jatkui puolin ja toisin koko kotimatkan. Yhteisymmärrys taisi jäädä saavuttamatta, mutta kumpikaan ei kuitenkaan joutunut nukkumaan yötään sohvalla. Tosin yhteisymmärrys jäi saavuttamatta myös oman pääni sisällä. En voi väittää, että olisin pienillä aivoillani pyöritellyt tätä aihetta niin paljon ja ottanut joka näkökulman huomioon, että uskaltaisin ehdottomasti olla niin jyrkästi sitä mieltä, mitä edellä kuvailemassani kädenväännössä väitin olevani. Periaatteessa ymmärrän avomieheni esiintuomat pointit ja toki myös urheilun merkityksen jonkinlaisena kansallisidentiteetin kohottajana. Enkä voi kieltää, etteikö urheilun seuraaminen, televisiosta tai varsinkin paikan päällä, olisi minustakin pääsääntöisesti mieluisaa tekemistä. Ehkä olen vain katkeroitunut epäurheilija (kuten on jo aikaisemminkin ollut puhetta), jolla ei ole sitä omaa lajia, jossa edes jollain tasolla pärjäisi ja jonka parissa saisi onnistumisia esimerkiksi kisakentillä, ja siksi jaksan tästä aiheesta kiukutella. Mutta seison kyllä silti sanojeni takana, varsinkin mitä tulee katsomoeväiden laatuun ja penkkiurheilun passivoittaviin lieveilmiöhin. Jotain ristiriitaista tässä on.

Vai onko? Mitä mieltä te, rakkahat blogin lukijat, olette? Onko huippu-urheilu kaiken liikkumisen suola vai ovatko istuma-asentoa tukevat kisakatsomot kisaeväineen tie suoraan turmioon?

-K

P.S. Niinä hetkinä, kun pitää tehdä valintoja, lähteäkö itse liikkumaan vai katsomaan, kun joku toinen liikkuu, valitsen kyllä ensimmäisen vaihtoehdon. Esimerkiksi silloin jääkiekon MM-kisojen aikaan se vaihtoehto oli yllättävän hyvä. Ikinä ei ole ollut Jyväsjärven rantaraitilla ja salilla yhtä hiljaista kuin Suomi-Slovakia puolivälieräpelin aikaan.

Mainokset

3 kommenttia artikkeliin ”Kädenvääntöä urheilusta

  1. Itse ajattelen huippu-urheilua samanlaisena viihteenä kuin mitä on esimerkiksi elokuvat tai vaikka musiikki. Huippu-urheilijat ovat alansa ammattilaisia ja eräänlaisia viihdetaiteilijoita. Joten ajatusketjuasi jatkaakseni, samantien pitäisi miettiä kuinka hyvää kansanterveydelle tekee esimerkiksi elokuvissa käynti tai katselu kotona (eväät ovat samat kuin lätkämatsissa ja asento yleensä sohvalla maaten) tai musiikkifestarit? Raha liikkuu, koska se on bisnestä.

    Edellämainituista syistä en jotenkin osaa ajatella huippu-urheilua ja yksilöiden liikuntaa mitenkään toisiaan poissulkevina. Ihmiset liikkuu tai on liikkumatta huippu-urheilusta (ammattiurheilusta) huolimatta. Voihan asian ajatella niinkin, että mitä enemmän eri lajien huiput on esillä, sitä suurempi todennäköisyys on löytää oma laji, koska tajuaa että juoksemiselle on vaihtoehtoja.

    • No viihdetaiteilijahan se urheilija tosiaan on, sinäpä sen sanoit ääneen! Ja olisihan varmasti kansanterveyden kannalta myös parempi, jos ihmiset itse harrastaisivat näyttelemistä/musiikkia kuin katsoisivat passiivisena muiden upeita näyttelijä-/musisointisuorituksia. Olipa hyvä näkökulma tämä.
      Onneksi Ruisrockiin osallistuminen tarkoittaa aina mukavaa polkupyörämatkaa majoituskohteesta tapahtuma-alueelle ja takaisin. On niin terveyttä edistävä tapahtuma, ai että! 😉

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s