Kirahvi vaatekaupassa

Ihmiset eivät ole toisiinsa nähden yhdenmuotoisia kappaleita. Tekstiiliteollisuuden (tai mikä taho vaatteita nyt ikinä tehtaileekaan) kannalta olisi kai parempi, jos olisivat. Vai myöntääkö joku teistä olevansa juuri sellainen, jolle vaatteet istuvat aina täydellisesti päälle, lahje- ja hihapituuksia myöten? Seuraavaksi luvassa ote oman kehoni muotoisen ihmiskappaleen ikimuistoisista hetkistä vaatekaupassa. Samansuuntaisia kokemuksia löytyy ihan tavallisistakin vaatekaupoista, mutta koska tämä leikkii olevansa fitness-blogi, pyrin rajaamaan otteet lähinnä lempivaatekauppoihini eli urheiluvaatekauppoihin.

 

Lähtötilanne: Älyttömän hyvännäköiset treenihousut! Okei, onhan nää aika kalliit, mutta kyllä hyvistä housuista kannattaa maksaa.

Lopputulos: Lahje loppuu viimeistään nilkan kehräsluiden tietämille. Näytän auttamattomasti viimevuotisista pyhähousuistaan ulos venähtäneeltä pojankoltiaiselta. Onneksi sovittaminen ei maksanut mitään.

 

Lähtötilanne: Haussa jokapäiväiseen välimatkapyöräilykäyttöön takki, joka pitää suurimmat vedet, ilmavirtaukset ja muut sonnat irti kehostani, mutta joka samalla olisi jollain tavalla istuva ja tyylikäs. Menen palvelevaan liikkeeseen ja pyydän myyjältä apua. Varoitan ystävällisesti apinakäsistäni ja tiedustelen varovaisesti olisikohan myyjätädillä tietoa mahdollisimman pitkähihaisesta mallista.

Lopputulos: Myyjä roudaa sovitettavakseni takkeja hintahaitarin molemmista päistä. Hihojen pituus osoittautuu tämän reissun vähäisimmäksi murheeksi. Hartiat kinnaavat, ja samalla takin alareuna vyötärön ja lantion seudulla hölskyy. Myyjä toteaa, että onhan tämä vähän ristiriitaista, ettei urheiluvaatteiden malli sovi kroppaan, joka näyttää treenatulta. Nielen tappioni ja poistun. (Mistä ne oikeasti leveän hartialinjan tyttäret takkinsa ostavat, kun tällaisella suht rimpulallakin jo on ongelmia, täh?)

 

Lähtötilanne: Mahtavaa, kiitos Haglöfs tarjoamistasi kolmesta eri lahjepituusvaihtoehdosta! Naisten mallin housujen long-versiot kainalossa astelen tyytyväisenä sovituskoppiin.

Väliarvio: Pituus riittää naftisti, mutta lantion seutu tuntuu vyötäröön nähden turhan väljältä. Jokin ei mätsää. Tiedän, ettei kroppani ole luontaisilta kaariltaan kovin naisellinen ja siksi kysynkin varovaisesti, kuinka suuri rikos olisi sovittaa miesten mallia. Myyjä innostuu ja lähtee hakemaan miesten malleja sovitettavakseni. ”Tästä miesten mallista varmaan riittää se normaalipituinenkin, ovat kuitenkin selvästi pidempää mallia kuin naisten.”

Lopputulos: Ei riittänyt. Myyjä taivastelee kinttujeni ilmeisesti luonnotonta pituutta. Onneksi miesten housuissakin oli se long-vaihtoehto.

 

Lähtötilanne: Koko kesän kesätöitä paiskineena tunnen olevani rahoissani. Ja Peak performancen huppareita myynnissä niin kovin herkullisissa väreissä. Määkin tahon tollasen!

Lopputulos: Shoppailureissulla mukana ollut siskoni varoittelee, että kannattaakohan sitä pistää melkein sata euroa huppariin, jonka hihat on noin lyhyet. Alkaa kuitenkin harmittamaan myöhemmin, kun hihat loppuu kesken. Oli oikeassa. Ei olisi kannattanut. Alkoi harmittaa. Varsinkin vilpoisilla kelillä ranteet paleltuu, kun yritän hämätä todellisuutta ja pitää hihoja reteesti käärittyinä.

Tarinan opetus: Kun löydän hupparin, jossa on riittävän pitkät hihat, ostan sen. Hinnan, merkin, mallin ja värin suhteen ei sovi olla liian kranttu.

 

Lähtötilanne: Haluan shortsit, joiden lahkeissa on sen verran pituutta, ettei tarvitse pelätä pakaran vilkkuvan. Malli saisi mielellään olla vähän treenishortseja tyylikkäämpää, ettei aina tarvitsisi kulkea ns. lökäshortseissa.

Väliarvio: Ei muuten ole liikaa vaihtoehtoja ainakaan tämän kesän muodissa. Ja niiden harvojen kriteerit täyttävien vaihtoehtojen lahkeensuut nappaavat tiukasti kiinni reisilihaani. Okei, näyttävät ehkä paremmilta kuin jos nappaisivat sinne pyllyläskeihin, mutta tursuava vaikutelma on silti armoton. En ole vielä päässyt selvyyteen, johtuuko tämä (muka) tavanomaista kookkaammista reisistäni vai vaan siitä, että näissä pitkissä kintuissa shortsien lahje ei pääse laskeutumaan niin alas kuin on tarkoitettu, eli sinne kapeampaan reiden kohtaan.

Lopputulos: Olisi kai pitänyt syntyä hameihmiseksi.

Aina ei onneksi ole pakko käyttää housuja.

Onko pakko käyttää housuja, jos ei taho (tai löydä)?

 

Loppusanat: Vinkkejä todella pitkähihaisista ja -lahkeisista, erityisesti urheiluvaatemalleista otetaan vastaan. Tilanteen vakavuuden suhteuttamiseksi ja konkretisoimiseksi kerrottakoon, että farkkujen lahjepituutena 34 tuumaakaan ei aina (yleensä) riitä. Ratkaisuehdotukset hartialinja- ja shortsipulmiini ovat myös tervetulleita.

-K

Mainokset

9 kommenttia artikkeliin ”Kirahvi vaatekaupassa

    • Mulla motivaatio caprien ostamiseen on laskenut, kun tavanhousutkin osoittautuu aina jonkun sortin capreiksi. :/ Kesäkeleissä tosiaan on se hyvä, että lyhyemmilläkin lahkeilla pärjää ja voi halutessaan olla vaikka ilman housuja, mutta kun tiettävästi tämäkään kesä ei tule jatkumaan ikuisesti.

  1. Todistajan lausunto: Katrilla ne perushousut tosiaan näyttää ikään kuin capreilta tai ainakin semmosilta 4/5-lahkeilta (high water vai mikä perskuleen termi se oikea onkaan). Toisaalta ollaan kavereiden kanssa sitä mieltä, että Katrin jalat ansaitsisi ihan oman fanisivun. We like! 😉

    • Todistaja täällä kauniita lauseskelee, mutta todellisissa todistustilanteissa näiden kinttujen ja lahkeiden yhteenkuulumattomuuden tunnetta kuvaa parhaiten todistajalta pääsevä aito ja konstailematon räkänauru.

  2. Hei! Täällä toinen mailijalka, joka on ostanut Haglöfsin miesten mallin longit ulkoiluhousut. Naisten mallin lantiota en saanut näillä muodoilla täytettyä 🙂 Pituutta on sekä käsissä, että jaloissa, joten tekstisi oli kuin minun näppikseltäni. Jos joskus löytyy oikean pituista vaatetta, niin se ostetaan oli rahaa tai ei.
    Terkkuja ja vihjaa tokiblogiin hyvistä vaatelöydöistäsi!

    • Oih, ihana kuulla kohtalotoverista! Vertaistuessa on voimaa! Kaikki vinkit pitkistä hihoista ja lahkeista tulevat ilmestymään kommenttien muodossa tämän tekstin alle. Stadiumissa (ainakin) myynnissä oleva Warp-merkki on yllättänyt minut positiivisesti viimeksi tänään. Lahjepituutta tosin tässä festaripukeutumiseen soveltuvassa löydössä on hyvin niukasti, mutta tursuamisesta ei merkkiäkään ja pakarakin pysyy piilossa (jep, testattu, pyllistelin sovituskopin peilille). Täyspitkistä housuista ei kokemusta, mutta saman merkin pitkä huppari on pesun jälkeenkin säilyttänyt riittävän pituuden hihoissa.

  3. Paluuviite: Oivalluksia | Se erilainen fitness-blogi

  4. Paluuviite: Päiväni arjen anarkistina | Se erilainen fitness-blogi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s