Synkät pilvet päivällispöydässä

Morkkis. Huono omatunto. Syyllisyys. Jos nämä kolme KOSKAAN yhdistyvät ruokaan, jossain on vikaa.

Harvassa asiassa olen jyrkkä. Tässä olen. Yleensä ajattelen, että asiat ovat moniulotteisia ja asioilla on monta puolta. Tällä ei ole. Maailma ja ihmiset siinä olisivat paljon onnellisempia ja tasapainoisempia, jos ihminen söisi hyvällä ruokahalulla nauttien.

Olit sitten painokäyrien ylä- tai alapäässä, jokaisella on oikeus nauttia ruoasta. Joskus minusta tuntuu, että moni ei syö aterioita, koska jotenkin kokee, että ne pitää ansaita. Ansaita liikkumalla ensin. Ansaita ne olemalla vähän vielä ahkerampi ja täydellisempi. Fysiologinen nälkä ohjaa sitten valitsemaan ihan hölmöjä vaihtoehtoja ja sellaista ruokaa, jotka eivät ravitse. Ilta-ajan voileivät ja makkaranpalatkin syödään ikään kuin itseltään ohi. Tässä teen voileivän ”itseltä salaa”, ihan kuin en söisi ollenkaan. Suomalaisten yleisin iltaruoka on ”jotain”.

Siksi suosittelen ihan kaikille ruoasta nauttimista. Ajatusta mukaan. Tämä on taas sitä tietoista syömistä. Mielelään nautinnon kohde on tietysti värikästä ja ravintoainerikasta ruokaa itse tehtynä, mutta vaikka se olisi mikä tahansa teollinen suklaapatukka tai einesloota ja et laita siihen ajatusta, on se suoranainen vääryys. Oli se perunasuikale siinä lootassa nyt sitten miten pitkälle jalostettua vaan, maasta se on tullut ja on epäkunnioittavaa itseäsi, viljelijää, tuottajaa ja vaikka luontoa kohtaan halveksia ateriaa tai olla suomatta sille ajatusta. Olen nähnyt nälkäisiä lapsia ja tunnen ihmisiä, joille ruoka ei ole itsestäänselvyys. Siksi harmittaa, kun ruokaan liitetään niin paljon sääntöjä ja pingotusta.  Lataat itsesi täyteen negatiivista energiaa, jos jokainen haarukallinen on lastattu ruoan lisäksi syyllisyydellä. Sen verran ekohippihörhö olen, että uskon, että ruoka on muutakin kuin ravintoaineita ja kemiaa.

En myöskään usko, että syyllisyydellä saa aikaan sitä, mitä monesti tavoitellaan: kieltäytymistä herkuista ja sitä kautta laihtumista. Ravitsemusasioita olen pyöritellyt opiskelu- ja ammattimielessä kymmenen vuotta ja siitä asiakas-/potilastyössä on tullut oltua joku nelisen vuotta. En ole nähnyt yhtään onnistunutta painonpudotusta, jota maustaisi aimo annos syyllisyyttä.

Ruosta nautin niinäkin päivinä, kun muut asiat ottavat päähän.  Riittävän paljon itsekin tullut syyllistyttyä teinivuosina ruokailuista.  En lohtusyö, mutta ruokahetkistä olen tehnyt sellaisen oasiksen arjen ahdistusten keskelle, että silloin ei ajatella ikäviä. En haluan käyttää tätä ainutlaatuista elämääni ruoasta syyllistymiseen, sillä onhan syöminen ja ruosta nauttiminen yksi elämäni suurimmista iloista ja noh, edellytys elämälleni. Niinä huonoinakin päivinä.

2013-06-05 19.05.32

La dolce vita @ Tintå, Turku

Nourish yourself, don’t punish. Tämä ajatus on pyörinyt mielessäni jo pitkään. Suomenksi taipuisi kenties muotoon: Ravitse ja rakasta, älä rankaise.

Advertisements

4 kommenttia artikkeliin ”Synkät pilvet päivällispöydässä

  1. Kieltämättä sitä syyllisyyttä tulee tunnettua joskus ja se liittyy niihin herkkuihin, mutta ruoan syön kyllä ilman syyllisyyttä, koska siinä hyvin valintojen tekeminen on jo rutiinia. Se on se kohtuus herkuttelussa. Sen kun vielä sisäistäisi niin, ettei se olisi joka kerta tahtojen taistelu.

  2. Syyllisyys on kyllä nykypäivänä turhan käytetty mauste. Sitä löytyy joka puolelta jos liian tarkasti alkaa tutkia 😉
    Liian kovat rajoitukset johtavat usein hallitsemattomaan herkutteluun, josta tunnetaan sitten morkkista. Seuraavana päivänä kiristetään entistä tiukemmalle… Noidankehä on silloin melko valmis. Kun vaan söisi tarpeeksi hyvää ruokaa ja uskaltaisi syödä riittävästi niin näitä syömissyöksyjä tuskin tulisi!
    Itse olen päässyt yli syyllisyydestä. Tajusin sen olevan turhaa. Se ei nimittäin rajoita herkuttelua vaan lähes aina lisää sitä. Jos voin valita, olen mieluummin iloinen ja herkuttelen, kuin syyllisyyden tuntoinen ja herkuttelen 😉 ja voin paremmin kuin koskaan!
    Terveellinen ja maistuva ruoka todella on yksi onnellisen elämän avaimista 🙂
    Hyvä kirjoitus!

  3. Paluuviite: Synkät sanat vastaanotolla | Se erilainen fitness-blogi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s