Synkät sanat vastaanotolla

Edellisellä kerralla kirjoitin yksilöiden syyllistymisestä ja huonosta omatunnosta syödessä. Nyt sitten ajatuksia siitä syyllistämisestä.

Olen kuullut lukuisia ja taas lukuisia kertomuksia siitä, miten potilaita/asiakkaita/kanssaihmisiä (lempisanani, tiedän – yritän luoda semmoista me-henkeä 😉 ) on syyllistetty vastaanotoilla ylipainosta, heikosta hoitotasapainosta, siitä, ettei jaksa tehdä kuntoutussuunnitelman mukaisia harjoitteita.

Kauhutarinoiden vastaanoton pitäjä voi olla niin lääkäri, sairaanhoitaja kuin ravitsemusterapeuttikin tai muu hoitoalanhenkilö. Muutamalla pussikuuri- tai mikä x-factor/se-yliopiston-nimi-firma – ohjaaja nyt onkaan,  on ollut hurmaava tapa kutsua asiakkaitaan suoraan vaan läskeiksi. Nice.  Painonvartijoissa kuulemma on ”nuhdeltu” julkisesti, jos vaa’an viisari ei ole vingahtanut alaspäin. Tosi motivoivaa.

Kuinka moni teistä tykkäsi lapsena, kun sai julkisen nuhtelun tai luokassa naurettiin, kun et tiennyt vastausta tai vastasit hassusti? Käsi ylös vaan reippaasti! Ai, ei kukaan? No, aikuisena se tunne tuskin on yhtään sen kivempi, saati, että se tunne johtaisi muuttamaan elämäntapojaan yhtään mitenkään. Että voitaisko jo lopettaa se ”ylemmältä tasolta puhutellaan potilasta” – tyyli? Ihan todella ärsyttävää.

Psycho

Siis näin ärsyttävää.

Hoitoala (joka näyttää heijastelevan sinne laihdutuskursseille) on vanhakantaista, ei käy kieltäminen. Hoitoalalla ei ehkä ihan ole tajuttu, että maailma sairaalan tai terveyskeskuksen ympärillä on muuttunut aika radikaalisti muutamana viimeisenä vuosikymmenenä. Ei voi vain sanoa, että ”tee näin, koska minä auktoriteettina käsken”. Ihmiset hakevat tietoa oma-aloitteisesti ja tietoa on saatavissa paljon ja nopeasti. Väittäisin myös, että potilaista on tullut keskustelevampia. He haluavat, että heidän näkemystään tilanteesta oikeasti kuunnellaan.

Eihän se tietenkään tarkoita sitä, että asiakas on aina oikeassa (tällä periaatteella kitulaihdutuskuurit, aamupalan skippaaminen ja se syyllistyminen todella auttaisivat laihtumaan), mutta korvat pitää olla höröllä ja sanansa pitää pystyä asettelemaan fiksusti, jotta kommunikaatioyhteys myös säilyy. Sillä ilman sitä on hiukkasen vaikea motivoida sitä kanssaihmistä muutoksen polulla. Eräs lääkäri oli kirjannut papereihin, että potilaalla on bulimia, kun potilas oli sattunut mainitsemaan, että oli oksentanut jokunen päivä sitten ja ruokavalio on kaventunut vatsaongelmien takia. Pikkasen vaikea hoitaa, jos näin pahasti menee männikköön ihan tämä vian selvittäminenkin. Tehokkuus ei tarkoita puolella korvalla kuuntelua, sillä tämmöinen toiminta johtaa vaan turhiin tutkimuksiin ja potilaan pallotteluin. Hoitokeinona se syyllistäminen on myös varsin tehoton, en suosittele. (Oman kirjoituksen aihe onkin sitten se, kuinka tehokasta tämä nykyinen ”10 minuutin vastaanotto ja ulos” – malli oikein onkaan… )

Tältä pohjalta katsottuna en yhtään ihmettele, miksi henkilökohtaiset kunto- ja ravintovalmentajat ovat suosittuja. On se nyt hemmetin paljon henkilökohtaisempaa ja pääosin uskon, että palkitsevaa ja mukavaa, kun joku on oikeasti kiinnostunut juuri sinun tilanteestasi ja pulmistasi. Ajan kanssa. Siitä kyllä pisteet pt-palveluille. Sillä vaikka ruokavalioseikkoihin tullaan meikäläiseltä hakemaan spesifisempää apua, ollaan näihin palveluihin muuten tyytyväisiä. Että pt on mukava tyyppi ja on kiva mennä treenamaan/kuntoilemaan/liikumaan, miksi sitä nyt haluaakaan kutsua. Syyllistämiskertomuksia ei ainakaan omiin korviini ole lainkaan kantautunut. Ellei idioottimaisia Suurin pudottaja – ohjelman personal trainereita lasketa mukaan.

Meinasin tiivistää viestin vanhaan lauseenparteen, eli siihen, että kohtele toisia, kuten toivoisit itseäsi kohdeltavan. Kumman sitkeässä vaan elää ihmisten ajatus siitä, että saavat asioita aikaan, jos joku muu, ulkopuolinen, ohjaa ja käskyttää. Itse vaan en tähän jaksa uskoa.  Ihmisessä itsessään on uskomattomia voimia. Näitä voimia tulisi vahvistaa ja vaalia, ei syyllistää niiden näennäisestä puuttumisesta. Uskon, että siinä on avaimet todelliseen muutokseen.

Mainokset

5 kommenttia artikkeliin ”Synkät sanat vastaanotolla

  1. Pakko jakaa tekstiin liittyen yksi oma kokemus. Mulla meinaan lukee edelleenkin jossain papereissa, että mulla on bulimia. Erehdyin lääkärille kerran sanomaan, että mä oon vähän sellanen tunnesyöjä. Jostain syystä se kääntyi papereihin sanoin, ”paha bulimia, oksentelee useita kertoja päivässä”. Sen jälkeen tulin siihen tulokseen, että eipä ne kauheasti taida siellä kuunnella mitä niille sanoo. Ja ikinä en oo siis ruokaani oksentanut, paitsi vatsataudissa. Ja painokin on siis ihan normi. Nykyään kokojuttu naurattaa mutta sillon ei niinkään.

    • Ai, kauhee… Onneks voit jo nauraa tälle. Kirjauksiin saa kyllä pyytää korjaukset, ettei jää kummittelemaan toi tieto sinne.

      Musta tosin tuntuu, että nyt kun potilaat enemmän pyytää papereita nähtäväksi, ja tulevaisuudessa pääsee niihin omalta koneelta käsiksikin, sanamuodot on siistiytynyt ja noissa kirjoituksissa ollaan tarkempia. Joskus tosin toivoisi, että psyk. potilaista olisi hieman suorasanaisemmin pohjustusta, kun välillä on vähän itsekin pihalla, että kuinka paljon potilas ymmärtää ja millä tasolla. Esim. se, että potilaalla ei taudin takia ole kovin kirkasta todellisuudentajua hieman mutkistaa ohjauksen antamista.

  2. Itse olen aina käyttänyt vaan pt-palveluja, ja pitänyt niistä kyllä, mutta omat ravinto”haasteeni” (allergioita ja pcos) alkavat olla sellaisia että tuntuu että haluaisin neuvoja vähän pätevämmältä ihmiseltä. Tuntuu jotenkin vaan vaikealta hakeutua ravitsemusterapeutin luokse, pääsekö edes kunnallisen kautta kun olen kuitenkin normaalipainoinen? Kiva blogi muuten.

    • Moro! Valitettavasti siellä perusterveydenhuollossa on aika onneton tilanne, mutta kannattaa kokeilla! Eli lekurilta lähete. Vetoa noihin allergioihin. Jos ei oo perusterveydenhuollossa, saattas irrota erikoissairaanhoitoonkin noilla pulmilla. En nyt tiedä sun ikää, mutta jos oot työelämässä, niin sitten työterveydestä kandee kysyä, jos taas opiskelet, niin opiskelijaterveydenhuollosta. Yksityispuolellakin porukkaa toki löytyy – kuinka paljon ja kuinka päteviä/mukavia. 😉 (Suhtaudun kriittisen realistisesti myös omaan alaani.)

  3. Paluuviite: Vielä viisi kiloa – Läski-monologin jälkipuintia | Se erilainen fitness – blogi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s