Oivalluksia

Ehkä parasta elämässä ovat oivallukset. Sellaiset, jotka pulpahtaa mieleen ihan yht’äkkiä arvaamatta, kutsumatta.

Viime viikkojen tähtioivallukset ovat tulleet kivun ja kömpelyyden kautta. Olemme tainneet Katrin kanssa kirjoittaakin näistä raajojen ja kropan ulottuvuuksien mitoista. Katrilla on säärtä vaikka muille jakaa, mulla taas on mäyräkoiran selkä ja mittasuhteisiin nähden vähän hassun lyhyet jalat. Mäyräkoiran selkä nimityksen antoi eräs hieroja. Samainen, joka lukion jälkeen passitti mut kuntosalille. Että ”takaisin ei ole tuleminen ennen kuin olet käynyt pari kuukautta kuntosalilla.” Välivuonna oli lyhyet työpäivät eskarissa, joten aikaa liikkua oli hurumykket.

Pitkä selkä velvoittaa pitämään lihaskunnon yllä, niin selkä- kuin vatsapuolella. Tai niin sen pitäisi tehdä. Työelämään siirtyminen ja kombinaatio työ-opiskelu-matkustus on tarkoittanut pitkiä päiviä ja paljon istumista. Kuntosalitreenit on armotta jäänyt. Jäätävässä stressitilassa päätin myös syksyllä, että liikuntamuotona pitää olla jotain rauhoittavaa, joten jooga oli hyvä vaihtoehto. Vaan ei se kyllä ihan riitä sekään selkää pitämään kunnossa.

Lopputulema: Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Hermopinnepulmani alaselässä aktivoitui ja kävely muuttui jäykäksi köpöttelyksi soutulaitelämmittelyn seurauksena. Syytän täysin itseäni tästä. Kukaan ei kiellä jumppaamasta päivittäin olkkarin lattialla vaikak vaan niitä elintärkeitä selkä- ja vatsaliikkeitä. Kun ei ne edes vie kauheasti aikaa. Huomaan nyt, kun olen joutunut jumppaamaan selkääni kuntoon.

Se oivallus. Joskus kipu on hyvää kipua. Tämä oli semmoista wake up call – kipu, joka vaan auttaa minua pitämään itsestäni paremmin huolta. Olen ihan sairaan iloinen (pun unintended) tästä opista  ja motivoitunut tähän perusjumppaan ja kuntosaleiluun. Lisäpontaa on tuoneet monet hyvät blogit, joihin olen tutustunut.

Tämän vuoden oivallukset ovat tulleet muiden ihmisten kautta. Kuten jo tuli kuvailtu, voin vain katsoa taakse päin ja ihmetellä, miten hemmetissä on selvinnyt edes jotenkin selväjärkisenä. Ei edes se tahti, vaan se hajanaisuus. Viime keväänä koin vähintään kaksi tai kolme kaupunkia viikossa ja samalla ehdin pohtia niin maailmanpolitiikkaa kuin terveystiedon opetusta yliopiston kursseilla. Töissä keskustelin painonhallinnasta ja vatsavaivoista.

Ennen kaikkea töissä työterveyshuollossa näki aika monta varottavaa esimerkkiä siitä, mitä liian tiivis tempo ja epäsovinnaiset elämänvalinnat tekee ihmiselle. Huomasin myös, että usein puhuin sellaisista asioista kuin ruokavalio, liikunta, mutta sitäkin enemmän lepo, karsiminen, terve itsekkyys. Tajusin myös, että en elä niin kuin opetan. En ehtinyt tai jaksanut liikkua riittävästi (mitä siis rakastan), saati, että olisin joskus vaan ollut. Tai joo, välillä oli niin puhki, että ei kyennyt tekemään mitään tolkullista, korkeintaan roikkumaan netissä turhanpäiväisillä sivuilla tai katsomaan nettitelkkaria liikaa. Tämä nyt ei mitenkään ole palauttavaa lepoa ja se alkoi kyllä korvien välissäkin tuntua.

Se oivallus. Kiireessäkin, kuuntele muita. Opi muilta, reflektoi. Pidä mieli avoinna. Kuuntele vihjeitä siitä, mitä valintoja kannattaa tehdä. Jos jotain ismiä tunnustan (ehkä tahtomattakin), se on fatalismi. Asioilla on tapana järjestyä ja ne järjestyy niin, kuten niiden kuuluukin. Välillä kivun kautta.  Sitten: Tee irtiottoja, uudistu, tee valintoja. Itsehän sitä on oman elämänsä kippari, joten ihan itsestä on kiinni, mihin satamaan sitä elämässään seuraavaksi suuntaa. Ja apua kannattaa pyytää, jos eksyy. Miten elämä voikin olla näin hieno seikkailu! 🙂

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tähän sydämeni satamaan päädyin intuitiolla. Melbourne St Kilda Beachiltä päin katsottuna.

P.S. Liikunta-alan ammattilaiset: Mitä tämmösellä pitkällä selällä voi tehdä? Että oisko jossain lajissa tästä jotain hyötyä?

Advertisements

4 kommenttia artikkeliin ”Oivalluksia

  1. Samankaltaisia oppimiskokemuksia ollut selän kanssa. Mun slekä on myös erinäisistä syistä sellainen, joka vaatii älyttömän aktiivista huolenpitoa. Joskus tullut päästettyä se niin pahaan kuntoon, että vaikutti ihan kaikkeen tekemiseen ja olemiseen melkein vuoden päivät. Enää en halua kokea samaa.

    Pieni kipu selässä on nykyään hyvä merkki siitä, että prioriteetit eivät ole ihan kunnossa ja enemmän pitäisi käyttää aikaa itseensä, jumppaamiseen ja lepoon. On se silti jännä juttu, että kaikkien näiden vuosien jälkeen päästää edes minkäänlaista kiputilaa syntymään, kun hyvin tietää, miten sen voisi välttää. Välillä on vaan niin vaikeaa löytää motivaatio ja jaksaminen siihen pieneen pilates- ja venyttelytuokioon olohuoneen matolla. Kuten Marko Suomi bloggasi (http://marksgs.wordpress.com/2013/07/26/liikunta-ei-ole-oikeasti-heti-helppoa-ja-vahan-aikaa-vievaa/), liikunta ei tosiaan ole helppoa tai vähän aikaa vievää, vaan vaatii jatkuvaa tsemppaamista. Myös niiltä, joilta se jossain määrin tulee luonnostaan.

    • Allekirjoitan kyllä. Vaatii lähinnä vähän viitseliäisyyttä ja sitä, että tajuaa lopettaa työt jossain vaiheessa… 😀 Ilta meinaa jäädä muuten turhan lyhyeksi pyykinpesuineen ja kokkauksineen.

      Tästä tulikin mieleen yksi aihe, josta voisi kirjotaa postauksen… 😉

  2. Painissa on hyötyä pitkästä selästä ja lyhyistä jaloista! Harmi kun ei isä ja äiti tajunneet tyttärensä potentiaalia tässä lajissa, iso menetys painipiireille! Ties vaikka olis maailmanmestari tullut. 😀
    t: toinen mäyräkoira

  3. Huikeaa! Paini! Lähikylällä Sorsakoskella ois ollut painiseura. Ei tajunneet, ei. Missä järjestetään aikuispaini-kursseja? Jotenkin voisin ennustaa, että suosio ei ole yhtä suurta kuin esimerkiksi aikuisbaletissa tai -muodostelmaluistelussa. :´D

    Vissiin soudussa tästä ois hyötyä, ainakin niin yks kouluttaja aikanaan sanoi. Helsingin soutuseuraan vois kyllä olla yhtydessä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s