Marsalkan menetys ja loimutettua kuivamuonaa

IMG_0640

Hähää, jekutettiin! Oikeesti oli tosi kiva loma!

Elämää pidempi matkakertomus, olkaa hyvä! Lähinnä varmaan kaverit kai tätä jaksaa lukea. 😀 Jos hekään.

***

Sanontahan menee niin, että elämästä oppii, kun ottaa etäisyyttä ja matkustaa. Toki näinkin voi tapahtua. Toisaalta onhan se vähän hölmöä, että moni suomalainenkin tuntee paremmin Euroopan kaupungit kuin Suomen kolkat. Minulla oli lomaa vain viikko tänä kesänä, joten se oli käytettävä tehokkaasti ja luonnollisesti se käytettiin polkemalla lomalla mm. Lohjalle. 😉

Meidän alkuperäinen suunnitelmahan lähti siltä pohjalta, että kummallakaan ei ollut kesätöitä tiedossa, joten ajatus polkea niin paljon kuin huvitti, oli ihan realistinen. Vaan elämä ottaa ja muuttaa muotoaan välillä vauhdillakin. Minä menin saamaan työtä Kotkasta (ja heti kohta Helsingistä, jonne siirryn kuun lopussa) ja Katrillakin oli elämänmuutokset sellaisia, että suunnitelmaa piti hieman muokata. Onneksi sentään sain ylipäätään viikon lomaa ja homma ei kariutunut täysin.

Katri(n kommentit tunnistat tästä kursivoidusta tekstistä): Jos jumala tai joku muu kansakuntaa joltain ylemmältä tasolta hallitseva hahmo on olemassa, sillä on taatusti harvinaisen kieroitunut huumorintaju. ”Jaaha, noilla tytöillä tuolla on koko kesä aikaa reenata tai rellestää tai ehtiihän ne vaikka molempia, mitäs pientä kivaa niiden päiden menoksi keksittäis… Ha, joo, nyt tiedän pistetään toinen töihin Kotkaan ja toinen paksuksi!” Ihan oli ja on edelleen iloinen uutinen, en sillä, mutta vähän on rajoittanut tuota reenaamista ja rellestämistä. Vaan ei toki kokonaan! (Ja joo, tarvittiin siihen kieroutuneen huumorintajun lisäksi vähän miestäkin, hehe.)

Reitti Savonlinna-Helsinki vaihtui siis Vantaa-Fiskars-Lohja (Kuinka moni onkaan käynyt lomalla Lohjalla? Talk about  extreme holiday destinations.) – Vantaa ja sitten Helsingissä fillarointia. Flow festival oli enemmän mun juttu, joten Katri suhautti Raumalle, kun meikä suunnisti Suvilahteen (pyörällä tietty).

Katrin kommentti: Leena sanoi, että siellä oli vessoissa peilit! Peilit! Festareilla!

Vantaa-Fiskars –  noin 100 km (tuli muutama ekstrakilsa parin hutikäännöksen takia – heheh…)

Varusteet: Katrilla (vaihteeton) Kombi likemmäs 40 v. , mulla pahan onnen Nishiki 10 v. (sata fiksausta takana) + pyörälaukut. Teltta, makuualustat, makuupussit, 3 pussia kuivamuonaa, Trangia, pähkinöitä, vettä, vaatteita, laastareita, puukko, lusikka, haarukka, erinäinen määrä vaatteita ja hygieniatuotteita. Pakko kai paljastaa, että myös ateriankorvikepatukoita, kun posti oli niitä tuotenäytteinä tuonut edellisellä viikolla. Katrin suihin män, kun mahavammaisena en niitä itse kykene syömään.

Katrin kommentti: Katrin suihin tais männä joo, ehkä kaks patukkaa koko korvikevahvuudesta. Hyviks niitä ei voi sanoa, mutta energiatankkauksena toimii (silloin kun ei muutakaan ole saatavilla). Ja toimii myös siihen, että sellasen natustettuaan ei kyllä tee mieli jäätelöä, suklaata tai mitään muutakaan makeaa. 

Tarkka reitti: Martinlaakso (kiitos Tapio-enolle majoituksesta!) – Leppävaara – Kirkkonummi – melkein Inkoo – laitakaupunki-Karjaa – Fiskars – Antskogin Villa Taika B&B.

Fiilikset: Alussa helevetin turhautuneet. Miten vaikea voi olla päästä ulos pk-seudulta? Ilmeisen vaikeaa, kun lahopäillä ei ollut pyöräkarttaa vaan iiiifonen Google Maps. Suurentelepa näkymää sormillas ja on pikkasen hankala hahmottaa, onko välimatka 10, 100 vai 1000 m. Tuska helpottui, kun pyörätien varressa oli viitta ”Kirkkonummi 15 km”. Pidettiin aakkos-delissä ruokatauko. Oltiin edetty ehkä 20 km. Edessä tiedettiin olevan jotain 80 km:n paikkeilla.

IMG_0631

Äkkitankkauspysähdys ennen Inkoota. Katri ärsyttävän trendikkäänä laseissaan ja Kombin kaa. 😉

Tie 51 on aika mainio kyllä. Pyöräbaanaa ja leveää pyöräkaistaa. Hellettä pukkas, joten vettä kului ja 3 tunnin välein oli syötävä. Katri myöhemmin paljasti, että Kombilla ajo oli tuskaa ekana päivänä. Sinnikkäästi se vaan vingursi, tuska ei välittynyt päälle päin kuin vasta ihan vikoilla kilometreillä. Leena tuntee edelleen pienen piston sydämessään, että a) unohti mummopyörän vanhemmille b) ei ehtinyt sitä ajoissa Matkahuollon kautta tilaamaan (joka tosin olisi maksanut 50 e, että olisi jäänyt tilaamatta kuitenkin).

Katri: Ei se tuskaa ollut. Ehkä vähän epätoivoisen tuntuista välillä. Sellaista ”olikohan tässä mitään järkeä” -henkistä, kun tuntui, että fillari eteni etanavauhtia vaikka kuinka koitti pistellä menemään. Ensin tuli omaa pyörää ikävä, mutta kyllä siihen sitten matkan edetessä tottui!

Fiskarsiin saavuttiiin Mapsin määräämää pirunpeltoa pitkin (jota jossain päin kai tieksikin kutsutaan). Semmosta nimismiehen kiharaa, että saatiin (jälleen) tavaralaukut pomppaamaan pois koukuistaan. Tai siis minä sain. Suosittelemme ihan sitä oikeaa tietä, vaikka se vaatiikin ylämäen syklaamista yli 90 km (helle)pyöräilyn jälkeen. Lähinnä ongelma, jos on yksivaihteisella liikenteessä. Fiskarsin supermarket aka pikkuruinen Siwa tarjonta oli onneksi riittävän pieni, ettei kaupassa tarvinnut liikaa mieltään vaivata, mitä syötäisiin B&B paikassa. Koska takasin ei 3 km matkaa enää aiottu polkea ees taas. Tämä olikin fiksu päätös, sillä se 3 km sisälsi yllättävän monta nousua niinkin lyhyellä matkalle… Lähinnä kombikuningatar sai tuta loppumatkan haasteet.

Katri: Eikö se ollu 5 km!? Ainakin tuntui siltä. Vähintään.

Leena: Öö, jotain sinnepäin. Ei meillä lasketa niin tarkasti näitä matkoja. 😀

Onneks palkintona päivästä oli yöpyminen herttaisessa ja hippihenkisessä Villa Taiassa Antskogissa. Unet oli pitkät ja makoisat. Suosittelemme paikkaa lämpimästi! Hinta-laatusuhde varsin kohdallaan.

2013-08-06 11.10.00

Fiskars-Lohja

Tarkka reitti: Antskog – Fiskars – Lohjan Haikarin leirintäalue

Fiilikset: Rennot. Toinen päivä meni jättiaamupalaa tuhotessa sekä syödessä vielä enemmän Fiskarsissa. Buffet-pöytä Ravintola Kuparipajassa oli ainut järkevä valinta tällä ruokahalulla (ja ehkä aavistuksen mietittiin, että palautuu kunnolla). Todella hyvät tarjoilut oli, ruoka maistui kivalla kesäterassilla ja hellerajoja taidettiin hätyytellä sinäkin päivänä. Duona oltiin matkalla, mutta Katri tavallaan näytteli sekä kiukuttelevan lapsen/teinin että miehen roolia, koska ei ole ihan yhtä innostunut käsityökoruista ja -keramiikasta. ”Joko mennään?”

Katri: Kieltämättä miehiset annokset kiskottiin, sekä aamupalalla että lounaalla. Ihanaa arjen ironiaa, kun naapuripöydässä muutamat ylipainokilot katsoivat salaattilautastensa takaa kummissaan, kun nämä tytöt tyhjensivät lautasen toisensa perään. Ja joo, tosiaan, kieltämättä tuli sellanen ”tältä niistä miehistä varmaan aina tuntuu” -fiilis kun vaihdoin jalalta ja toiselle ja yritin olla näyttämättä liian tylsistyneeltä kaikenmaailman hely- ja kippokaupoissa. Mitä Prismasta ei saa, sitä ei tarvita!?

2013-08-06 14.53.13

Palkintolehmän navetta. Komea. Minä ja Katri tykätään lehmistä. On sympaattisia.

2013-08-06 15.24.02

Petri’s Chocolate Roomissa espressoa ja konvehteja.

2013-08-06 15.02.39

Rikkaruohoja. Nättejä kuitenkin.

2013-08-06 15.24.41

Heh heh hee…! 😀

IMG_0643

Summer with… pöljä . Tällä kertaa Fiskarsin leikkureiden kanssa.

Olen käynyt Fiskarsissa kerran aiemmin v. 2007, kun olin töissä Nummelassa kuntoutumiskeskuksessa kesän. Silloin silpaisin reilut 140 km päivän aikana. Tällä kertaa otettiin rennommin ja tokan päivän fillarointi jäi 50 kilometriin, joka taitettiin vasta päivän kääntyessä iltaan. Fiilis pyöräilyyn oli ehkä enemmän sellainen, että ”oltas jo perillä”, sillä tie ei nyt ihan yhtä kiva ollut kuin edellisenä päivänä. Isoa rekkaa ja välillä erillistä kaistaa fillaroida ei ollut lainkaan. Katrille jäi myös vahva käsitys, että matka oli loivaa ylämäkeä jatkuvasti. Ajettiin Karjaan kylän/kaupungin läpi. Molemmat alkoi hetken päästä huudella toisillee, että ”hetkonen, ollaanko me jo oltu täällä?” Kirkkonummi ja Karjaa on jotenkin tosi samanhenkisiä, kun pikasesti läpi ajaa.

Katri: No niin, pitääkö sitä nyt sitte päästä brassailemaan omilla pyöräilykilometreillä. Onneksi ei sentään vielä alkanu sanoilla ”silloin kun minä olin nuori”. Menköön tämän kerran.

Parkkeerattiin yöksi Lohjalle Haikarin leirintäalueelle. Kun se telttakin kerta tuli raahattua mukana. Trangialle ei kyllä ollut käyttöä, koska paikassa on tolkuttomat hyvä varustetaso keittiössä, joka on siisti ja ilmeisen vähän käytetty. Suurena saunomisen ystävänä intoilin naisen saunavuorolle, jolle saavuttiin just sopivasti. Teltta pystyyn ja eikun rantaan. Ihanan lämmintä vettä, mukavaa juttuseuraa. Öljyllä lämpiävät saunat ei ole kyllä kovin tuttuja (vaikka mistä minä oikeasti tiedän, millä ne julkiset saunat lämpiää…), mutta elämys oli positiivinen ja järven vesi ihanan lämmintä.

2013-08-06 21.08.25

Lohja in da background

Yö oli muuten ihan mieluisa, mutta ei se kesämakuupussi oikein toimi Suomessa. Vaikka oli lämmin yö. Lisää vaatetta, sillä kai se tämäkin ”ongelma” korjaantuu. Olin erittäin kateellinen Katrille sen makuupussityynystä. Ostan itselleni sellaisen seuraavalle retkelle.

IMG_0650

Tämä setti muodosti majoituksen.

Mutta se on kyllä pakko sanoa, että karavaanarit ja minä (tai me) ollaan kyllä vähän eri kansaa. Pikkasen tunsin jopa helpotusta, kun aamulla sykkeli starttasi pihasta. Kun puheista päätellen karavaanarit ei suinkaan matkaa niillä pyörällisillä mökeillään vaan nimenomaan asettuvat yhteen paikkaan koko kesäksi. Eräs rouva asui Lohjalla, mutta heillä oli asuntovaunupaikka kymmenien ja taas kymmenien joukossa lähellä kotia.  Ehkä olen enemmän mökkeilijä ja telttailija kun on kyseessä safariympäristö tai koto-Suomen metsät. Vaan voi tuota paikkaa kyllä yöpymiseen hyvin suositella!

Katri: Minä kyllä tykkään telttailla leirintäalueella(kin). Etenevän(!) pyöräretken vaatimuksiin erittäin toimivia ratkaisuja. Ja helppoja.

2013-08-06 22.15.58

Katria vähän jo väsytti saunan jälkeen ennen herkullista pussirisottoateriaa. (Katri: Ja oli nälkä!!)

2013-08-06 22.15.50

Taas kauhean tyylikkäänä… Miten se ton tekee?!

Katri: Ja tässä seuraavassakin ai että niin hirvittävän tyylikkäänä yöpaidassa pakkailemassa. Harmi kun on niin kaukaa tää kuva.

2013-08-07 10.19.39

Hups, unohtu ottaa kuva teltasta. No, se oli tässä.

2013-08-07 10.23.36

Lohjalainen sorsamafia ilmestyi vauhdilla paikalle aamulla.

2013-08-07 10.29.14

Pedikyyrejä on monenlaisia.

2013-08-07 11.36.36

Elämänohjeita Lohjan uimarannan kahvilan wc:ssä. Viisaus löytyy yllättävistä paikoista.

Lohja-Martinlaakso

Tarkka reitti: Haikarin leirintäalua – Lohja – Nummela – Ojakkala – Ukki (ei se mies, se paikka) – Salmen retkeilyalue – Martinlaakso

Fiilikset: Miten tää pyöräily voikin olla näin kivaa? Tämä viikko oli kyllä semmoinen silmien aukaisu taas sille, että miten yksinkertaiset asiat voikin tuntua niin hyvälle. Oli myös ihan kiva huomata, että vaikka kesän pyöräilykilometrit oli käytännössä 2 x 40 km + hyötypyöräily, voi ihan hyvin lähteä päiviksi fillaroimaan. Lihaksetkaan (ja hanuri) ei tuntunut olevan ollenkaan kipeänä, lähinnä vaan tuntui siltä, että ne oli tottunut taas pyörittämään polkimia. Tiedän, miten ensi kesälomani vietän.

Katri: Jos Leena antoi itselleen miinuspisteitä siitä mummopyörän unohtumisesta niin minä annan vähän niistä vaippahousuista (tuli nyt mieleen tuosta hanurista). Tosipyöräilijän peppu kestää vaikka Kombin satulan ilman pehmikkeitä! 😀 

Teltta kasaan, tuplapuurot nassuun leirintäalueella, aamukahville Lohjan uimarantaan. Nukuttiin myöhään, joten aamukahvi oli käytännössä lounasaikaan. Siitä sitten kohti Nummelaa, entistä kesäkotiani. Matkamaisemat ei olleet ehkä kauneimmat, koska ajettiin pyörätietä teollisuusalueella. No, on se Suomi sitäkin: rumaa aaltopeltiä ja ränsistyneitä lounasravintoloita. Onhan niissäkin paikoissa oma kaurinmäkeläinen fiilis (joo, todella kulunut vertaus, but you probably get my point…). But behold, mitäs tuolla aaltopeltirakennuksen päädyssä oikein on? Hah, ihana kahvipaahtimo Cafetoria! Kurvasimme taas kahville. Espresso maistui ja palvelu oli ystävällistä ja asiantuntevaa. Näemmä Helsingistäkin heidän kahvila löytyy. Pitää pistäytyä.

IMG_0653

Kävelevä ötököiden hautausmaa. Kaikkien pyöräilypäivien jälkeen olin täynnä kuolleita mäkäriä ja muita viehättäviä otuksia.

Katri: Onkohan mitään pahempaa kuin nähdä kanssa-asiakkaan lautasella herkullinen korvapuusti ja itse tiskille päästyään kuulla, että puustit on loppu? Kostoksi en juonut kahviakaan. No en olisi muutenkaan juonut. Yksi aamukahvimukillinen piisaa. Tätä nykyä. Sattuneista syistä.

Nummelan keskustassahan ei ole varsinaisesti mitään nähtävää, joten notkuttiin hetki evästauolla aakkos-huoltsikan pihalla polttoainepumppuja ihastellen. Sitten kohti Vanhaa Porintietä, eli minulle tie on Vihdintie.

Katri: Vähän piti kotiseutunsa vuoksi dissailla, Vanha Porintie!? Onneksi sentään vei Porista poispäin.

Uhmaten rekkoja ja muutenkin vilkasta liikennettä kurvattiin kuitenkin hengissä Salmen ulkoilualueelle. Täälläkin olen käynyt ennen. Nummelassa ollessa erakoiduin juhannuksena ja fillaroin ja kiersin Salmen lenkin issekseni. Joskus on hyvä rauhoittua ihan itsekseen.

Pointtina ei tällä kertaa ollut hakea harmoniaa elämään, vaan vihdoin käyttää sitä Trangiaa lounastauolla. Olihan tää vähän tämmöstä säälittävää ”leikitään, että ollaan retkellä” – touhua, mutta ensi kesänä sitten pitempää reittiä ja enemmän kunnon erästelyä. Tulipahan verestettyä Trangian käyttötaitoa. Sitä nimittäin oli vähän. ”Miten nää osat nyt menikään?” ”Pitikö tässä olla joku säätömahdollisuus?”

IMG_0656

XD

IMG_0655
IMG_0661

Eräbaywatch-ilme. Marsalkka oli tässä vaiheessa vielä matkassa tarakilla.

IMG_0659

Pikku-Trangia. Ei liekinsäätömahdollisuutta. Liekit iski aika komeasti tuulisella säällä, vaikka miten suojassa yritettiin pitää. Pata porisi.

Viimeisellä osuudella se sitten tapahtui. Marsalkka-oluttölkki oli matkannut kohti panttipalauttamoa Katrin tarakalla Lohjalta asti. Eräässä alamäessä se kuitenkin heittäytyi tielle ja luultavasti selvää siitä teki takaa tullut rekka. Minä olin huidellut liian hienolla pyörälläni edellä, joten tapahtumalla ei ole muita silminnäkijöitä kuin Katri ja ehkä se rekkakuski. Katri kurvaa levikkeelle: ”Menetettiin Marskalkka!” Ilmassa oli todellista kaihon tuntua.

Helsinki

Reitti: Torstain suunnitelmissa oli fillaroida. Ensin tosin käveltiin Kulosaaresta keskustaan syömään herkullista opiskelijahintaista lounasta UniCafelle. Ja käytiin Huvilan kahvilassa kahvilla (mahavammaisille tiedoksi, että kaikki tarjoilut gluteenitonta aka myös suurimmaksi osaksi sopivaa FODMAP-ruokavalioon). Ja kääntymässä näyttelyssä.

Katri: Näyttely. Blaah. Eikö se Fiskars jo riittäny!?

2013-08-08 14.45.52

(Ei tapahtunut. Tai en ainakaan tuntenut mitään.)

2013-08-08 14.46.38

Mestarikuvaaja Mikkilän tyylinäyte.

IMG_0671

Mikkilä terästäytyi tätä Kotkan Rauta Oy:n mainoskuvaa varten.

Päivän toinen osio menikin sitten vähemmän suunnitellusti. Matkattiin M-junalla Martsariin ja siinä enoni etuovella sitten tajusin, että aamun häslingissä olin jättänyt pyörän avaimen kaverille. Siihen saamarin juomavyön taskuun. Sadattelua, äkillinen mielialan lasku, ketutus.

Katri: Leena sai sympatiaa entiseltä työkaveriltani, joka kommentoi tapahtunutta näin: ”Kyllä mäkin unohtaisin avaimet jos sun kanssa oisin pyörällä liikkeellä”. 😀 Mikä lie totuus torven takana.

Pyörän/sen avaimen hakureitti: Kulosaari-Rautatieasema-Martinlaakso-Kulosaari-Rautatieasema-Martinlaakso (eikö tää valopää ikinä opi…?)

2013-08-08 17.41.42

Metro expiiriens

Fillarointi Kulosaaren tehtiin ehkä aavistuksen kireissä fiiliksissä ja tässä kohti Google Maps oli viedä järjen ohjaamalla jonnekin Paloheinän pusikoihin. Lesson learned: stick to roads. Paperista pyöräkarttaa ei kyllä voita mikään. Elämä helpottui kummasti seuraavana päivänä, kun sellainen saatiin vihdoin matkaan pyöräkorjaamosta.

Katri: Kireisiin fiiliksiin saattoi syynä olla Google Mapsin lisäksi myös niinkin yllättävä (haha!) seikka kuin nälkä. Lapsi tarvitsee ruokaa. Kumpikin. Onni on myöhään auki pysyvät Alepat.

Tokana päivänä fiilis oli aamusta alkaen kohdallaan ja vaikka pilviä vähän taivaalla olikin, sää oli lämmin eikä satanut. Vingurtelimme Mustikkamaan ympäri, siitä Katajanokalle ja sieltä sitten rantoja pitkin Lauttasaaren perukoille noutamaan… Skiket! Nyt mulla on semmoiset pirunpunaiset menopelit, joilla ajattelin saada hiihtotreenit käyntiin. Huuto.net on mainio paikka hankkia liikuntavälineitä.

Operaatio paluu olikin lystikästä, sillä Skiket oli isossa treenikassissa, jonka myyjä ilokseni antoi mukaan. Sen köytin repun päälle selkään. Sitten oli vielä sauvat. Ne köytettin tyylikkäästi pyörän runkoon mustekaloilla. Pyöräily keskustan läpi tässä varustuksessa oli ehkä aika näky, mutta ihan hyvin pärjättiin. Auto, en vieläkään tarvitse sinua. 😛

Katri: Pyöräily Helsingissä/pääkaupunkiseudulla on lystiä! Kokeilin lajia joskus pari kesää sitten monien sattumien summana paperisen(!) pyöräilykartan avulla ja tykkäsin meiningistä. Kyllähän sitä julkisilla varmasti ois hätäsemmin päässy Myllypurosta Kiloon (muistaakseni) ja takaisin, mutta mikäpäs siinä pyöräillessä, kun aurinko paistoi ja oli koko päivä aikaa. Johan ne maalaismaisemat on nähty. Ei sitä aina tarvitse lähteä edes merelle asti kalastamaan!

2013-08-09 09.55.35

Kombin ketjurasvojen putsaus osa 1. Sarja jatkui aina kolmeen, sitten vietiin (tosi hyvännäköselle) pyöräkorjaajalle Katajanokalle. Oli kai ihan taitavakin, kun ketjut lakkas tippumasta.

2013-08-09 09.54.53

Mustikkamaa over and out.

Katri otti tämän sykkelöinnin jälkeen suunnan kohti Raumaa (autolla, en Kombilla) ja minä aloin virittäytyä Flow-festareiden tunnelmaan. Aikamoista treeniä alaselälle nuo kolme päivää olikin, sillä asfaltti + minä + seisominen = disaster. Erittäin toimiva festivaali, ei ehkä sosiaalisin noin niinku yksikseen festareille suuntaavalle, mutta oli kyllä ihan kiva vaan keskittyä keikkoihin ja fiilikseen. Kuka muuten saa hieman liian coolit hipsterit ja muka rock-poliisit tanssimaan vapautuneesti ja hymy huulilla? Tietenkin ghanalainen 77-vuotias Ebo Taylor ja hänen bändinsä The Odapajan! Enpä muista, milloin oisin näin fiiliksissä ollut spontaanista, iloisesta meiningistä kuin 360 astetta lavan äärellä. Kuulemma jatkokeikka Nick Caven jälkeen (joka oli sekin itselleni vaikuttava keikka) oli ekaa settiäkin parempi, mutta minä ja alaselkäni luovutettiin.

Ja kyllä, pohkeet tuli kipeäksi, kun hurmoksessa pompin Haimin ja Bat for Lashesin keikoilla sunnuntaina. 🙂

Muita havaintoja Flow’sta (kun nyt oli aikaa tehdä niitä havaintoja).

– Suvilahdessa on nättiä Flow’n aikaan.

– Miksi pariskunnat näyttää sisaruksilta?

– Oli ne peilit vähän nolot, mutta yllättävän käytännölliset.

– Mitkä kengät otan ensi vuodenna Flow’hun, että kestän alfalttia?

– Mitä Groteskin pirtelössä oli, koska se oli niin hyvää?

– Miksi hyvää olutta sai vain baarista, josta ei nähnyt keikkoja?

– Huomaan pitävänä elektronisesta musiikista.

– Flow’ssa on hyvä tasapaino eri tyylisten musiikkien suhteen.

– Katri: Ei, ei ne vieläkään kuulosta mun festareilta.

Katri: Jottei aivan pelkkiin festaritunnelmointeihin tämä teksti loppuisi, otetaanpa tähän loppuyhteenvedoksi vähän fiiliksiä matkustamisesta ja lomanviettotavoista noin yleensä. Olen kamalan vähän matkustanut maailmalla, ja niidenkin vähien kertojen jälkeen en ole oikeastaan koskaan todennut, että kylläpä oli kaiken sen rahan ja vaivan arvoinen reissu. Mutta antakaapa tytölle vanha paha Kombi alle ja suunnaksi vaikka Lohjan leirintäalue ja kylläpä muuten reissu maistuu, eikä kertaakaan tarvitse miettiä, kannattiko lähteä. Mitä tästä opimme. Jätä ne maailmanmatkat maailmannaisille. Kuten Leenalle. 😉 Kunhan varmistat, että ehtii maailmanvalloituksiltaan välillä myös pyöräilemään.

***

Kaikki jotka jaksoi lukea loppuun asti huutaa hep!? 😀

Mainokset

4 kommenttia artikkeliin ”Marsalkan menetys ja loimutettua kuivamuonaa

  1. Oli tosi mukava lukea pyöräilyretkestänne! Teimme ystäväni kanssa samantyylisen ratkaisun heti alkukesästä ja reittikin meni jonkin verran samoja linjoja pitkin kuin teidänkin. Muistan hyvin kun ohitettiin tuo Villa Taika, se näytti jo ulospäinkin niin hellyyttävältä. Kävimme myös Kuparipajassa Fiskarsissa syömässä ja lisäksi Haikarin leirintäalueen koin toimivaksi. Meidän reissumme löytyy täältä http://hetkiaikuisuudessa.blogspot.fi/2013/08/helsinki-tammisaari-lohja-helsinki.html

  2. Paluuviite: Ettei vaan sattuis mitään | Se erilainen fitness-blogi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s