Money makes the world go around. Your waistline.

Suosittelen muuten lukemaan edellisten postauksen kommentti-osion. Hoitopolkuja ja ryhmiä löytyy, mutta sitten ei löydy osallistujia. Tässä kohtaa sitten kuuluttaisin tavistallaajan vastuuta omasta terveydestä: mene hoitoon ja osallistu ryhmään, jos kerta sellainen on tarjolla. Sitten tämän päivän ajatuksia…

***

Tein viime kesänä Australiassa Melbournessa tutkimuskeskuksessa harjoittelua. Sitten tein review-artikkelia yhdessä Aussi-tiimin kanssa tammikuussa. Oli ihan kivaa. Niin kivaa, että tiedän, että työkseni en kyllä tutkija halua olla, mutta arvostan todella korkealle  lehmänhermoilla varustettuja alan kuin alan tutkijoita.

Mutta oli siitä harjoittelusta ja tutkimushommasta hyötyäkin. Tammikuussa tuntui, että aivokapasiteetti kasvoi kuin lihaksia treenatessa. 😀 Se oli jo vähän friikkiä suorastaan, kun alkoi ymmärtää asioita. Lähinnä sen, miten vähän tiedetään ja miten vähän itse tiedän. Tutkijakaverini on lohduttanut, että tähän tunteeseen kulminoituu koko tutkijuus.

Harjoittelusta oli myös iloa. Eli se, että nyt ehkä jo jotenkin kykenen analyyttisesti lukemaan tieteellisiä artikkeita ja pystyn SUHTEUTTAMAAN lukemaani. Eihän niistä opintojen alusta olekaan kuin kymmenen vuotta. 😀 Nyt siis luen tutkimuksia huvikseni, koska saan niistä myös enemmän irti. Don’t feel sorry for me. Mä olen ihan sinut tän nörttiyden kanssa.

Hirveä sopotus ennen aiheeseen pääsyä… sori. Eli törmäsin tässä sellaseen revariin (eli review- /katsausartikkeliin), jonka otsikko oli niin raflaava, että oli pakko lukea: ”Does wheat make us fat and sick?”. Revarissa ruodittiin jonkun minulle tuntemattoman rahatpois-kirjan väitteitä. Amerikkalaisittain kirjan otsikko on pitkä ja tyhjentävä: Lose the Wheat, Lose the Weight, and Find Your Path Back to Health. (Sitäkään en tajua, miksi otsikkoon sotketaan isoja alkukirjaimia.) On se hienoa. Vehnästä eroon ja löydän ”polun”, joka vie minut takaisin kohti jotain paljon parempaa. Aika taika-aine tuo vehnä.

Näitä kirjojahan on maailman ääret täynnä. Milloin ei saa yhdistää kananmunaa ketsuppiin, pistää suu suppuun tietyn kellon ajan jälkeen, milloin pitää syödä kuin luolamies (mikä sinällään on vähän vaikeaa, koska maailman luolamiehet eivät ole syöneet samaa kamaa). Huvittavinta julkisessa keskustelussa  on ollut se, että kansanterveystieteilijöitä ja tutkijoita on syytetty puoskareiksi ja ruoka- ja lääketeollisuuden rengeiksi, mutta kukaan ei tunnu käyvän keskustelua sillä, että on iso joukko itseoppineita ruokaguruja, jotka messiaan laittaa saarnaavat luentokiertueilla perien vissiin aikamoisia luentopalkkioita ja joiden kirjojen tuotto yksistään saattaa osaa elättää. Yhdistettynä mahdollisesti droppeihin ja lisätuotteisiin. Ilman mitään vastuuta kellekään sanomisistaan. Se tässä eniten pännii. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö silti kannata olla (itse-)kriittinen kansanterveystieteilijä. En yritä mitään sädekehää tässä kenenkään pään päälle visioida.

Keltä ne rahat sitten revitään? Ylipainoisilta polunetsijöiltä. Ylipaino luo tyytymättömyyttä. Jojoilija tarvitsee kaikenkokoisia vaatteita. Eikä oikeasti edes tarvitse olla ylipainoinen, riittää, että on tavallinen nainen tai mies. Koska meissä taviksissakin on ongelmia: karvoja kasvaa väärissä paikoissa tai sitten niitä ei kasva riittävästi toisessa kohtaa, selluliittiä voi olla hoikallakin, nenän muoto on väärä tai suora – huono se on joka tapauksessa. Itsensä trimmaaminen on villiintynyt ihan kummallisiin mittasuhteisiin. Samalla, kun halutaan olla ainutlaatuisia ja erottua (työ- ja naimamarkkinoilla), päädytäänkin siihen, että yritetään yhdenmukaistaa kaikkia samaan malliin. Loogista. Not.

Ensin syötetään kansalle kakkaa ja sitten purnataan, että pitäkää nyt itsestänne huolta, hölmöt! Oikeasti, markkinatalous, haista sinä *piip*.

Olin teininä ihan onneton haksahtelija näihin mainoksiin. Milloin luvattiin pitkiä ripsiä, milloin parempaa ihoa. Harmittaa nyt, miten paljon aikaa ja rahaa käytin siihen, että yritin epätoivoisesti ”parantaa” itseäni. Ripseni ovat lyhyet ja melko näkymättömät. Piste. Olen kokeillut miljoonaa ”volume” -ripsiväriä. Harkitsin ripsien tuuhennusta ja pidennystä. Kunnes tajusin, että en halua kestoliimaa silmiini, jotka valmiiksi ovat herkät. Silmien terveys on aika tärkeä, kun on linssien miinukset alkavat ysillä ja kympillä. Likinäön, hajataitteisuuden ja karsastuksen (jep, aika myyrä) lisäksi en ajatellut enää herkistyä ylimääräisille kemikaaleille. Jos viehättävyyteni on ripsistä kiinni kanssaihmisten mielestä, niin voi kääntää katseensa rauhassa muualle. Ihoni parani iän myötä. Se alkoi muuten parantua siinä vaiheessa, kun lopetin ruokahössötyksen ja aloin syödä enemmän hyviä rasvoja ja yleisesti vaan enemmän.

Tyytymättömyys ja arvottomuuden tunne saa helposti ajattelemaan, että jos ostan jotain uutta ja kivaa, saa helpotuksen. Itselläni on takana muutama masennuskausi, joka alkaa sillä, että alan ostella uusia vaatteita kiihtyvä tahtia. Sitähän ne markkinamiehet haluaa, että kulutan lisää, enemmän, useammin. Tässä kohti onneksi olen sittemmin havahtunut, että mitäs hittoa, eikä tilanne ole päässyt yhtä pahaksi kuin männä vuosina. Harkitsematon kulutus on itselläni oire pahoinvoinnista tai jostain vajaavaisuuden tunteesta.

Revarin viesti muuten on aika selvä: Kohukirjan väitteille ei ole tieteellistä perustaa. (Tosin en kyllä ole samaa mieltä revarin kaikista näkemyksistä ja johtopäätöksistäkään. ) Useinhan näissä kirjoissa ravitsemusväitteet on sitä luokkaa, että omalla koulutustaustalla pystyy kriittisesti suhtautumaan siihen, kuinka luotettaviin tutkimuksiin viitataan. Jos haluaa perstuntumaan luottaa, siitä vaan. Sitten  on varmaan muitakin, joita kiinnostaa tiede, tiedon karttuminen ja totuuden etsintä. Eri asia on, löytyykö totuutta ja selvyyttä. Ainakaan ihan hetkeen. Yhtenä toiveenani on puolueeton tutkimuskenttä, eikä niin, että sitä mitä rahoitetaan, tutkitaan. Ja kelläpä sitä massia olisikaan enemmän kuin suuryhtiöillä ja markkinamiehillä. Hieman saattaa olla värittynyttä tuo tulosten pureskelu ja viestintä heidän tekemistään tutkimuksista. Pässi ja naru – vertauksen voisin TAAS tähän lisätä (löytyy joka toisesta postauksesta…). 😉

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s