Sydännälkä – Miksi en tule kylläiseksi?

Joskus tuntuu, että  moni muu on onnekkaampi rakkaudessa kuin minä. Minä otan ja rakastun ja sitten järkytyn sydänjuuria myöten, kun homma ei menekään putkeen.  Äitini on saanut kestää vuosien mittaan tasaisin väliajoin huutoitkua (lue: ulvontaa) sisältävät puheluni, jotka luonnollisesti ajoittuvat lähinnä yöaikaan.  Jep, my mom and me are like this * fingers crossed *. Yösoitteluista huolimatta. 😉

Ei silti, itsekseen on myös kivaa ja ainakin paljon kivempaa kuin olla väkinäisesti parisuhteessa, jossa kanssakäyminen on jatkuvaa väärinkäsitysten sarjaa. Mukavatkin hetket tuntuu kuin eläisi jonkun muun elämää. Ei tunnu omalta, ei oikealta.

Nyt tulee tämmöistä vuodatusta. 😉 Ajattelin vain, että en halua asettua tässä miksikään ”opettajaksi” näissä tietoisen syömisen asioissa, vaan lähinnä havainnollistaa sitä, että ihan jokainen meistä hyötyy siitä, että tunnistaa eri nälkätyypit – siitä voi olla apua tasapainon löytymiseen muutenkin. Voin kertoa myös potilastarinoita, mutta liian tarkkaan en edes halua niistä avautua, koska tämän aihepiirin tarinat ovat helposti liian henkilökohtaisia jonkun toisen jaettavaksi.

Miten minä tajusin, että kyllä, sydännälkä koskettaa minuakin? Olin tutustunut tietoisen syömisen ajatteluun, mutta en vielä kunnolla pohtinut ja sulatellut asiaa, saati, että olisin siitä juurikaan potilaille puhunut. Tunteisiin syömisestä tietysti olin jutellut, mutta  sydännälkä on ehkä vielä jotain intiimimpää. Nälkää, joka riuduttaa sielua ja jonka sammuttaminen tuntuu mahdottomalta. Etenkään, jos sitä ei edes tunnista. Kirjoitin viimeksi mielen nälän kohdalla, että tietoisuus on kuin äänenvoimakkuus. Kokemukseni sydännälkän kanssa oli kuin joku olisi korvan juuressa heittänyt ghettoblasterin täysille. Tajusin jotain, tunsin sitäkin enemmän.

Painoni oli alkanut nousta (joo, ei paljoa, mutta se ei ole pointti).  Hyötyliikuntaa kyllä harrastin ihan mukavasti. Toisaalta nukuin liian vähän, jonka takia olin varmaan välillä kuin aineissa kävelevä living-dead (opiskelukaverit tästä jo huomauttelivatkin). Työt hoidin, kai hyvinkin. Opiskelut hoidin, en ihan niin hyvin. Tai ihan ok. Vielä kun jotain nyt muistaisin. Kävin kotona joko nukkumassa tai istuin koneella nakuttamassa jotain raporttia ja lukemassa artikkeleita.

Yritin myös olla etäsuhteessa. Jokainen Skype-puhelu oli tappelua, joko alkoi sillä tai päättyi siihen. Jostain käsittämättömästä syystä sinnittelin kuukausitolkulla. Välillä sanoin, että nyt riitti. Päädyin kuitenkin jatkamaan aika monta kertaa ennen kamelin selän napsahtamista. Toivon entiselle kumppanilleni kaikkea hyvää, mutta näin on vaan paljon, paljon parempi.

Söin lämpimät ateriat kyllä, tai ainakin yliopiston ruokalassa  kerran päivässä, yleensä kyllä tein jotain kotonakin. Mutta se muu. Normaalisti kaikki suklaa, naposteltavat pähkinät ja raksut säilyy kaapeissa hyvinkin pitkään, mutta ei tuolloin.  Mikään määrä ei tuntunut riittävän, ei tuovan kylläisyyttä. Suolaista, makeaa, vähän kuin jouluna.

Väsymys varmasti vaikutti tähän lisääntyneeseen napostelun tarpeeseen. En silti usko, että se selittäisi tilannetta täysin. Sen sijaan se, että hoidin suhteen pois päiväjärjestyksestän ja aloin paikata rikkinäistä itsetuntoani, alkoi auttaa. Aina ei tarvitse joustaa. Syy ei aina VOI olla minussa. Taisinpa siinä samalla vähän järkeistää elämäntahtia muutenkin. Tämä auttoi laittamaan tulpan pohjattomalle ruokahalulleni. Sydännälkäni ei ollut fyysistä. Sen saisi sammumaan käsittelemällä asioita eikä laannuttamalla sitä ruoalla. Tai tainnuttamalla itseään ruoalla, ettei tarvitse käsitellä asioita.

relaxation1

Joskus kandee vaan relata ja mietiskellä asioita.

En muuten avaudu (ihan) näin antaumuksella luennoillani aiheesta. 😉 Silloin puhutaan yleistyksin ja keksityin esimerkein. Yleistyksenä voidaan sanoa, että mielestäni sydännälän taustalla on usein esimerkiksi  itsetuntopulmia, parisuhdedraamaa, kiusaamista, ongelmallisia perhesuhteita (näitä juttuja tuli puitua yllättävän usein työterveyshuollossa) ja vastaavia sanoisiko suurempia pulmia.

Toisaalta olen miettinyt, että  sydämen nälkää voisi olla myös se, kun tuputtaa rakkaileen ruokaa, vaikka vähempikin riittäisi. Tai potee huonoa omatuntua pitkistä päivistä ja lahjoo lapsiaan tuomalla kotiin pussillisen munkkejä. Munkit on ok välillä, mutta ei silloin, kun ne on tunteiden ilmaisun muoto.

Summa summarum, syy, miksi koen, että tietoinen syöminen (check out käytännönläheinen vinkkilistaus, klikkaa suurennos)  on oleellisen tärkeää tasapainoisessa syömisen opettelussa on se, että kuurit ja dieetit eivät toimi. Enkä tätä touhua katsellessani oikein usko, että niiden tarkoitus on todella edistää yhtään kenenkään hyvinvointia. Laihduttamisen historia on tuhansia vuosia vanha. Ihminen on nyt lihavimmillaan kuin koskaan. Olisiko vihdoin aika vaihtaa taktiikkaa?

Oravakuva täältä.

Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”Sydännälkä – Miksi en tule kylläiseksi?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s