Ammatilliset synnintunnustukset

Kirjoittamaton sääntö lienee, että ylipainoinen ravitsemusterapeutti ei ole uskottava. Eikä se kyllä minun mielestäni olekaan. Ei tosin ole alipainoinenkaan. Tai oli paino mikä tahansa, jos ei näytä siltä, että on sinut kehonsa kanssa. Fysioterapeuteista on varmasti samaten olemassa odotuksia ja stereotypioita. Sekä ulkonäöllisiä että käyttäytymiseen liittyviä. Pukeutumistyyli lienee paljastavin. Äitini väittää tätä toista edustamaani ammattikuntaa ryhdikkääksi ja reippaaksi. Itse olen sitä mieltä, että hyötyliikuntaa harrastamaton, toisin sanoen joka paikkaan autolla kulkeva ja portaiden sijaan hissin valitseva fysioterapeutti ei ole uskottava.

Kukaan ei kuitenkaan ole täydellinen. Ja siksi minäkin olen monin paikoin epäuskottava ravitsemusterapeutti/fysioterapeuttiopiskelija. Tässä ammatillinen syntilistani, olkaa hyvät.

1. Ruuanlaitto on minulle välttämätön paha. Mieluiten istuisin aina valmiiseen pöytään. Kyse ei ole siitä, ettenkö osaisi laittaa ruokaa. Se ei vaan ole minulle minkäänlainen intohimo. Kokkaan ja syön hyvin yksinkertaisia, joskus askeettisiakin ruokia. Mitä lyhyempi lista valmistusaineita ruokaohjeessa (ja mitä tavanomaisempia ne ovat), sen parempi. Minulle ruoka on pääasiassa sitä bensaa, mitä laitetaan tankkiin, että jaksaa. Suurten makuelämysten luominen ja kokeminen ei ole minun juttu. Tai no, minusta kaurapuurokin on (joka-aamuinen) makuelämys.

2. Venyttelen hyvin satunnaisesti – jos silloinkaan. En mitenkään systemaattisesti joka treenin jälkeen. Kiitos monin paikoin esiintyvän yliliikkuvuuteni, en koe saavani venyttelystä juurikaan hyötyä. Liikkuvuus säilyy vaikken venyttelekään. Tosin olen tässä ensimmäisen kahden fysioterapiaharjoitteluviikon aikana todennut, että ryhtilapsilta vaadittava syväkyykky kantapäät maassa ei tahdo onnistua minulta. Tiedä sitten johtuuko enemmän kiristävistä akillesjänteistä/pohkeista vai kasvavasta mahasta, joka estää yläkropan riittävän eteenviennin. Ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni minulla siis olisi hyvä syy ja motivaationpoikanen venyttelyyn.

3. Kaikki muu (suklaa) paitsi maitosuklaa on turhaa. Tumma suklaa ei vaan toimi. Tumman suklaan käyttöä perustellaan monesti sillä, että sitä kun ei tarvitse syödä kuin pari palaa, niin jo riittää. No, kyllä siitä maitosuklaastakin riittää se pari palaa, kun sitä käyttää oikein. Esim. jälkiruokana riittävän kokoisen aterian päälle. Ei jaksa vetää levyllistä, ei puoltakaan. Toinen juttu ehkä väsyneenä ja liian vähäisiä ruokamääriä päivän mittaan tankanneena. Niin, ja pari palaahan tarkottaa vähintään riviä, eikö? 😉

4. En osaa hieroa, ainakaan juuri sen paremmin kuin tavallinen kaduntallaaja. En ole kyllä ihan varma pitäisikö fysioterapeuttien osata. Ilmeisesti opettajan mielestä ei ainakaan pitäisi, sen verran välinpitämätöntä oli kolmen opintopisteen laajuinen opetus aiheesta. Mutta ihmiset olettavat, että fysioterapeutit osaavat. Manuaaliset terapiat ja käsittelyt eivät kyllä ehkä muutenkaan ole fysioterapian kentässä se minun vahvin tonttini, näen itseni ennemmin ihmisten liikuttajana, mutta ei mennä nyt siihen.

5. Syön paljon. En ole ihan varma, kuuluuko tämä syntilistalle vai ei, mutta välillä tuntuu, että kyllä näillä ruokamäärillä voisi olla aika paljon isompikin. Vertailukohtana pidän avopuolisoani, joka on kutakuinkin kanssani samankokoinen, mutta mies. Liikkumisen määräkin on meillä samaa tasoa. Eikö kaikkien sääntöjen ja lakien mukaan sen miehen energiankulutuksen pitäisi olla isompi? No, ei näytä olevan. Ja mikä tästä tekee syntiä? Lähinnä se ammatillinen näkökulma, että minun on vaikea suhteuttaa muille sopivia ja riittäviä ruokamääriä. Usein kun tuntuu, että no, eihän tuo edes minun ruokamääriini verraten syö paljoa tai ai kamala miten vähällä tuokin pärjää. No, ehkä kuitenkin parempi näin päin.

6. Minua ei pääsääntöisesti satu mihinkään. Olen säästynyt sellaisilta suuremmilta rasitus-, urheilu-, onnettomuus- ja/tai tekovikavammoilta, joiden takia olisin joutunut vuosikaudet ramppaamaan kaikenkarvaisten asiantuntijoiden puheilla, leikkaamisista nyt puhumattakaan. En ole koskaan käynyt fysioterapeutin vastaanotolla (enkä muuten hierojankaan). Kylmähoitoihin, teippauksiin, lämpöhoitoihin, erilaisiin polvi-, nilkka- ym. tukiin ja muihin itsehoitomenetelmiin olen tutustunut vasta opintojen myötä. Ja taas joku ihmettelee, mikä tästä tekee syntiä, sinä senkin onnekas paskiainen. No, se ammatillinen näkökulma. Aika vieraita juttuja monet fysioterapiaan eli tulevaan ammattiini kuuluvat jutut minulle. Motivaatio syvällisempään perehtymiseen voisi myös olla aika lailla eri luokkaa, kun olisi jokin omakohtainen tarve syventyä aiheeseen.

7. Olen kaikkiruokainen. Toisin sanoen voin syödä mitä tahansa, saamatta kamalia suolisto-, iho- tai muitakaan oireita. Oliiveista tosin tulee vilunväreitä ja puistatuksia. Yökkäysreaktiokin joskus. Syntiperustelut tälle voit katsoa edellisen kohdan kahdesta viimeisestä lauseesta ja vaihtamalla sanan fysioterapia sanaan ravitsemusterapia. Tärppisanana ammatillinen näkökulma. Jälleen kerran.

8. Luulin, että tästä listasta tulisi pidempi. No, olenpahan ainakin avannut foorumin näille tunnustuksille. Unohtuneet ja/tai uudet esiin tulevat synnit tullaan paljastamaan kommenttiosiossa. Sinne saa myös itse kertoa omia ammatillisia syntejään. Eikun pitää. Ette tekään kuitenkaan oo täydellisiä!

-K