Ammatilliset synnintunnustukset

Kirjoittamaton sääntö lienee, että ylipainoinen ravitsemusterapeutti ei ole uskottava. Eikä se kyllä minun mielestäni olekaan. Ei tosin ole alipainoinenkaan. Tai oli paino mikä tahansa, jos ei näytä siltä, että on sinut kehonsa kanssa. Fysioterapeuteista on varmasti samaten olemassa odotuksia ja stereotypioita. Sekä ulkonäöllisiä että käyttäytymiseen liittyviä. Pukeutumistyyli lienee paljastavin. Äitini väittää tätä toista edustamaani ammattikuntaa ryhdikkääksi ja reippaaksi. Itse olen sitä mieltä, että hyötyliikuntaa harrastamaton, toisin sanoen joka paikkaan autolla kulkeva ja portaiden sijaan hissin valitseva fysioterapeutti ei ole uskottava.

Kukaan ei kuitenkaan ole täydellinen. Ja siksi minäkin olen monin paikoin epäuskottava ravitsemusterapeutti/fysioterapeuttiopiskelija. Tässä ammatillinen syntilistani, olkaa hyvät.

1. Ruuanlaitto on minulle välttämätön paha. Mieluiten istuisin aina valmiiseen pöytään. Kyse ei ole siitä, ettenkö osaisi laittaa ruokaa. Se ei vaan ole minulle minkäänlainen intohimo. Kokkaan ja syön hyvin yksinkertaisia, joskus askeettisiakin ruokia. Mitä lyhyempi lista valmistusaineita ruokaohjeessa (ja mitä tavanomaisempia ne ovat), sen parempi. Minulle ruoka on pääasiassa sitä bensaa, mitä laitetaan tankkiin, että jaksaa. Suurten makuelämysten luominen ja kokeminen ei ole minun juttu. Tai no, minusta kaurapuurokin on (joka-aamuinen) makuelämys.

2. Venyttelen hyvin satunnaisesti – jos silloinkaan. En mitenkään systemaattisesti joka treenin jälkeen. Kiitos monin paikoin esiintyvän yliliikkuvuuteni, en koe saavani venyttelystä juurikaan hyötyä. Liikkuvuus säilyy vaikken venyttelekään. Tosin olen tässä ensimmäisen kahden fysioterapiaharjoitteluviikon aikana todennut, että ryhtilapsilta vaadittava syväkyykky kantapäät maassa ei tahdo onnistua minulta. Tiedä sitten johtuuko enemmän kiristävistä akillesjänteistä/pohkeista vai kasvavasta mahasta, joka estää yläkropan riittävän eteenviennin. Ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni minulla siis olisi hyvä syy ja motivaationpoikanen venyttelyyn.

3. Kaikki muu (suklaa) paitsi maitosuklaa on turhaa. Tumma suklaa ei vaan toimi. Tumman suklaan käyttöä perustellaan monesti sillä, että sitä kun ei tarvitse syödä kuin pari palaa, niin jo riittää. No, kyllä siitä maitosuklaastakin riittää se pari palaa, kun sitä käyttää oikein. Esim. jälkiruokana riittävän kokoisen aterian päälle. Ei jaksa vetää levyllistä, ei puoltakaan. Toinen juttu ehkä väsyneenä ja liian vähäisiä ruokamääriä päivän mittaan tankanneena. Niin, ja pari palaahan tarkottaa vähintään riviä, eikö? 😉

4. En osaa hieroa, ainakaan juuri sen paremmin kuin tavallinen kaduntallaaja. En ole kyllä ihan varma pitäisikö fysioterapeuttien osata. Ilmeisesti opettajan mielestä ei ainakaan pitäisi, sen verran välinpitämätöntä oli kolmen opintopisteen laajuinen opetus aiheesta. Mutta ihmiset olettavat, että fysioterapeutit osaavat. Manuaaliset terapiat ja käsittelyt eivät kyllä ehkä muutenkaan ole fysioterapian kentässä se minun vahvin tonttini, näen itseni ennemmin ihmisten liikuttajana, mutta ei mennä nyt siihen.

5. Syön paljon. En ole ihan varma, kuuluuko tämä syntilistalle vai ei, mutta välillä tuntuu, että kyllä näillä ruokamäärillä voisi olla aika paljon isompikin. Vertailukohtana pidän avopuolisoani, joka on kutakuinkin kanssani samankokoinen, mutta mies. Liikkumisen määräkin on meillä samaa tasoa. Eikö kaikkien sääntöjen ja lakien mukaan sen miehen energiankulutuksen pitäisi olla isompi? No, ei näytä olevan. Ja mikä tästä tekee syntiä? Lähinnä se ammatillinen näkökulma, että minun on vaikea suhteuttaa muille sopivia ja riittäviä ruokamääriä. Usein kun tuntuu, että no, eihän tuo edes minun ruokamääriini verraten syö paljoa tai ai kamala miten vähällä tuokin pärjää. No, ehkä kuitenkin parempi näin päin.

6. Minua ei pääsääntöisesti satu mihinkään. Olen säästynyt sellaisilta suuremmilta rasitus-, urheilu-, onnettomuus- ja/tai tekovikavammoilta, joiden takia olisin joutunut vuosikaudet ramppaamaan kaikenkarvaisten asiantuntijoiden puheilla, leikkaamisista nyt puhumattakaan. En ole koskaan käynyt fysioterapeutin vastaanotolla (enkä muuten hierojankaan). Kylmähoitoihin, teippauksiin, lämpöhoitoihin, erilaisiin polvi-, nilkka- ym. tukiin ja muihin itsehoitomenetelmiin olen tutustunut vasta opintojen myötä. Ja taas joku ihmettelee, mikä tästä tekee syntiä, sinä senkin onnekas paskiainen. No, se ammatillinen näkökulma. Aika vieraita juttuja monet fysioterapiaan eli tulevaan ammattiini kuuluvat jutut minulle. Motivaatio syvällisempään perehtymiseen voisi myös olla aika lailla eri luokkaa, kun olisi jokin omakohtainen tarve syventyä aiheeseen.

7. Olen kaikkiruokainen. Toisin sanoen voin syödä mitä tahansa, saamatta kamalia suolisto-, iho- tai muitakaan oireita. Oliiveista tosin tulee vilunväreitä ja puistatuksia. Yökkäysreaktiokin joskus. Syntiperustelut tälle voit katsoa edellisen kohdan kahdesta viimeisestä lauseesta ja vaihtamalla sanan fysioterapia sanaan ravitsemusterapia. Tärppisanana ammatillinen näkökulma. Jälleen kerran.

8. Luulin, että tästä listasta tulisi pidempi. No, olenpahan ainakin avannut foorumin näille tunnustuksille. Unohtuneet ja/tai uudet esiin tulevat synnit tullaan paljastamaan kommenttiosiossa. Sinne saa myös itse kertoa omia ammatillisia syntejään. Eikun pitää. Ette tekään kuitenkaan oo täydellisiä!

-K

Advertisements

8 kommenttia artikkeliin ”Ammatilliset synnintunnustukset

  1. Tää oli hyvä! Mun syntilistalle menee ainakin tietoinen tiedostamaton syöminen telkkarin ääressä. Perhe tai kommuuni-asuminen ois tarpeen. Ei vaan aina jaksa tuijottaa seinää yksin. 😀

  2. Kiva aihe! Mun syntejä:

    Yhdyn Leenaan: telkkari ja ruoka vaan on välillä kivaa! mutta voisin väittää, että pääasiassa menee mullakin tietoisen tiedostamattoman syömisen puolelle.

    Säännöllinen syöminen: joskus vain kaiken touhun ja kuumuuden keskellä huomaan syöväni aivan liian harvoin ja sitten vasta havahdun, kun on oikeasti jo TOSI kova nälkä. Välillä sama ongelma nesteytyksen kanssa. Onneksi tätä ei tapahdu läheskään joka päivä, koska ei tunnu hyvälle.

    Olen sipsinisti! tietyt sipsit vaan on niin hyviä! en onneksi tarvitse niitä hurjan isoa määrää kerralla, mutta syön sipsejä varmaan useamman kerran kuussa. Ja hyvällä omatunnolla! Suomessa lemppareita oli kartanon sipsit ja täällä viinietikkaiset 😉

    Suola: Itselläni on ollut aina alhainen verenpaine ja tuntuu, että välillä saa oikeasti vetää oliiveja ja salmiakkia, ettei pökrää. Tämä on ehkä siinä rajoilla meneekö synnin piikkiin vai itsestä huolehtimisen piikkiin. Synti ehkä siinä mielessä, etten välttämättä muista ajatella muiden tarvitsevan suolan rajoittamista mm. kokatessani.

    Lisään listaa jos tulee mieleen 🙂

  3. Tää oli tosiaanki hyvä! Tässäpä minun (ravitsemusterppu) syntilistaa:

    – Syön paljon (vähän vaiheilla onko se synti, sillä syödä pitää). Ihmettelijöille vinkkaan silmää, että ”laatu ratkaisee, ei määrä” 😉
    – Syön myös herkkuja, mutta syön vain silloin kuin niitä on tarjolla. ”Mikä itsehillintä?” En osta niitä juurikaan kotiin.
    – Ravintolassa syön tyytyväisenä lohkoperunoita tai ranskalaisia, jos ne annokseen kuuluu (enkä siis vaihda niitä salaattiin tms.), tosin se ei ole päivittäinen ruokapaikkani
    – Leffailta tulossa: dipin kanssa sipsejä vai kasviksia? No tätä kysymystä ei edes esitetä. 😛

  4. Noniin, arvasin että unohdan jotain oleellista. Leenan ja Ullan mainitsema tietoisen syömisen tai siis syömättömyyden synti löytyy täältäkin. Menee ehkä vähän tuohon samaan tankkauskategoriaan. Bensaa tankkiin, tarvitseeko siihen nyt niin keskittyä? Ja mitä nopeammin sen parempi, tämä ehkä vielä suurempana syntinäni. Joskus koin hirveää tuskaa tästä, että syön nopeasti, nykyään olen jo hyväksynyt oman syömistapani. Se ei ole minulle ongelma, joten en tee siitä ongelmaa. Mutta ymmärrän, että kaikilla homma ei toimi näin simppelisti. Ja ennemmin kyllä otan aamukahviseurakseni päivän lehden kuin liian aikaisin herätetyn, murahtelevan päivänsäteen.

    Ulla: sipsejä useamman kerran kuussa menee minun mielestäni ihan normaalin herkuttelun määrään. Ei lasketa synniksi! 😀 Useamman kerran päivässä voisi sitten olla jo toinen juttu.

    Sussu: käytän samaa simänvinkkauslausetta! Ja niinhän se menee! Joskus vaan oikeasti mietityttää, että laadusta (ja sen täydellisyydestä, eheh) huolimatta syön mielestäni aika paljon. Ravintolat ja leffaillat sen sijaan, vähän sama tuomio kuin Ullalle äsken. 🙂 Sanoisin että ennemmin olisi syntiä se, ettei ikinä herkuttelisi tai herkuttelisi aina vaan ”terveellisillä herkuilla”.

  5. Pakko tunnustaa omat.:D

    Oon ite se alipainoinen ravitsemusterapeutti, jonka ateriarytmi on välillä kammottava, kun en muista/ ehdi syödä, kun on muka kiire tai ei huvita syödä yksin. Sitten kiireessä syön nyrkin sisästä suklaapatukkaa tai nappailen salmiakkia pälyillen ettei asiakkaita oo näkyvissä.:D

    Karkkia syön aina kun sitä on tarjolla ja sen verran ku mieli tekee. Rasvasia maitotuotteita löytyy jääkaapista. En yksinkertasesti keksi mihin lisäisin vielä rypsiöljyä ja margariinia.:O Vaikka riittävän energiansaannin neuvoja jakelen myös asiakkaille.

    Kiitos muuten viihdyttävästä ja suorasanaisesta, tervejärkisestä blogista! Kommentit jääny laittamatta täällä, kun oon jakanu niin innokkaasti facebookissa muillekin näitä juttuja.:)

    • 😀 Hillitön! Nyrkin sisästä syöty suklaapatukka kyllä kuuluu omaan repertuaariin kiireisinä päivinä myös. Huvittavinta on, että minä mahavammaisena kestän kaiken maailman jalostettuateollistettuakakkaa suklaapatukan muodossa! 😛 Mä siis joskus lasken kaloreita siihen suuntaan, että ”ei, helvetti, ei tästä vieläkään tuu riittävästi!” Että mahdollisimman energiapitoista pienessä määrässä. Suklaapatukka on tähän kiireessä hyvä. Saman energiamäärän kun söis hedelminä, niin sitten on pakki kipee. Rasvaton jogurtti on ehdoton no no. Tosin useimmiten se on soijajogurttia, mutta jos on maidosta, niin ehdottomasti semmosta 2-3 prosenttista. Jotenkin se rasvaton ei vaan sovi yhteen mun makuhermojen kanssa. Ai, joo, lasketaanko tahinin syömistä suoraan purkista tähän kategoriaan? Olen vahvasti alkanut epäillä, että pähkinöiden ja siementen energiat ei todellakaan imeydy meikäläiseen…

      • Mulla kans suklaa on nykyään melkeen välttämätön päivittäin – tiivistä tavaraa. Aviomieskin kehottaa pitämään suklaapatukoita mukana.;)

        Niin ja onnea odotusajalle!:) Toivottavasti kaikki menee hyvin!

  6. Kiitos Maikalle! Toistaiseksi on mennyt pelkästään hyvin, toivottavasti sama linja jatkuu. 🙂 Eikä tosiaan auta ammattilaisenkaan väheksyä hengissäselviytymissuklaan merkitystä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s