Ei muumitaloa lukita yöksi

Polkupyöräily on hieno laji. Varsinkin paikasta toiseen siirtymisen muodossa – olivat ne matkat sitten inhimillisiä tai eivät. Tämän vuoksi minäkin omistan kaksi polkupyörää. Jäänne niiltä ajoilta, jolloin elin elämääni kahdella paikkakunnalla ja molemmilla piti päästä kulkemaan omin reisi- ja pakaravoimin. Kahden pyörän taktiikka on osoittautunut hyödylliseksi myös aikoina, jolloin olen suht visusti pysytellyt yhdellä ja samalla paikkakunnalla: kun toisessa pyörässä on jokin ongelma, toinen toimii. Aina pääsee eteenpäin. Tärkeä juttu elämässä.

Jaoin syksyllä elämäni taas kahdelle paikkakunnalle. Saarijärvelle siirtyneen elämänpuolikkaani mukaan lähti luonnollisesti myös toinen polkupyöristäni. Ja tietenkin se uudempi/parempi koska a) Saarijärvellä on pidemmät, päivittäiset ja useammin toistuvat siirtymävälimatkat (esim. asunnolta töihin/kauppaan/salille/kahvakuulatunnille/mihin vaan), b) Saarijärvellä on uudet maisemat joihin voisi olla vaikka kiva tutustua pyöräillen ja c) ei kai sitä pyörää Saarijärvellä varasteta, vaikka välillä joutuisi pitämään yönkin yli pihalla, kun hyvin on säilynyt isompienkin kaupunkien vilskeessä, mm. viime kesänä Aurajoen rannassa.

Eipä. Reilut pari viikkoa harjoittelua takana ja minulla oli enää yksi pyörä. Se huonompi. Yritin lohduttaa itseäni miettimällä, kuinka monta vuotta olen fillarilla rullaillut päivittäin menemään ja kuinka en pääsääntöisesti ikinä ole pyörän omaa, kiinteää lukkoa järeämmin pyöriäni mihinkään sitonut. Että johan se oli aikakin minunkin kokea tämä. Ja Jäi kuitenkin vielä se toinen pyörä! Mutta sapettihan se silti. Sillä rahallisella menetyksellä niin väliä, mutta kun pitäisi päästä kulkemaan! Siellä ja täällä. Fillaroinnin haittapuolet, osa 1: se voidaan varastaa.

Karkulainen.

Karkulaiseni. Ei mikään täydellinen yksilö, mutta tämänhetkisiin tarpeisiini juuri sopiva. Arvon ymmärsi vasta kun sen menetti.

Saarijärven poliisiaseman palvelu sen sijaan ei sapettanut. Nettisivuillaan lupaavat palvella maanantaisin, torstaisin ja perjantaisin klo 8 – 16. Minä asioin rikosilmoituksen merkeissä tiistai-iltapäivänä puhelimitse n. klo 16.09 ja paikan päällä keskiviikkona. Jonottamatta ja odottamatta. Ei se kai ole niin justiinsa noitten aukiolojen kanssa.

Rikosilmoitusta tehdessäni poliisisetä oli epäileväinen pyörän löytymisen suhteen: ”Kuulostaa sellaiselta pyörältä, ettei tule enää kylillä vastaan. On varmaan jo pakattu auton kyytiin ja matkalla markkinoille.” Minun mielestäni kuulosti (hyvin ymmärrettävästi) siltä, ettei poliisi varsinaisesti ota asiakseen pyörän etsimistä. Kai sitä sentään maalaispoliisillakin on parempaakin tekemistä. Tiedä sitten, ottivatko vai eivät, mutta vajaan parin viikon päästä soittivat kuitenkin kertoakseen, että olivat löytäneet karkulaiseni. Oletettavasti pyörä ei kuitenkaan ihan kirjaimellisesti ollut kylällä pyörinyt vastaan. Niin tai näin, pisteet (tästäkin) Saarijärven poliisille.

Mielenkiintoisinta tarinassa oli mielestäni, että paikalliset poliisisedästä lähtien kysyivät ihan tosissaan, oliko pyöräni varkaushetkellä lukittuna. Kyllä, kyllä se oli! Eipä olisi tullut mieleenikään jättää lukitsematta. Ei kai kukaan hölmö jätä? Ilmeisesti meillä täällä maalla (heh) aika monikin. ”Aina mulla pyörä on lukitsematta tossa terveysaseman pihassa!” ”Meillä on kolme ulko-ovea talossa ja niistä ehkä yks on joskus lukossa, kun ei olla kotona!” ”Auto on aina kotipihalla lukitsematta ja avaimet siellä sisällä.” Että silleen. Ymmärtänette muumitaloviittaukseni otsikossa.

Fillarini tosiaan varastettiin lukittuna ja oli edelleen löytymishetkellä lukittuna, vaikkakin lukkoa oli selvästi yritetty aukaista ja se oli kiinteältä paikaltaan irti revittynä, iloisesti pinnojen välissä roikkuen. Tallessa pitämäni avain, jota en uskonut enää koskaan tarvitsevani, kääntyi nätisti lukossa, mutta lukko oli ja pysyi kiinni. Mieltä ylentävä hetki, varsinkin kun poliisisetä oli varta vasten kysynyt, onko minulla avain tallessa, että voidaan varmistaa omistussuhteeni löytötavaraan. Rehellisyyttäni ei onneksi kuitenkaan epäilty: ”On varmaan se lukkomekanismi tuhoutunut, kun ovat yrittäneet saada sitä auki”.

Tunnistuslommo, jonka kerroin poliisille jo puhelimessa. Sittemmin olen napannut talteen myös rungon alta löytyvän numerosarjan. Helpottanee tunnistusta jatkossa. Suosittelen tämän toimenpiteen suorittamista kaikille pyöräileville lukijoilleni.

Tunnistuslommo, jonka kerroin poliisille jo puhelimessa, vaikka se avain tallessa olikin. Sittemmin olen napannut talteen myös rungon alta löytyvän numerosarjan. Helpottanee tunnistusta jatkossa. Suosittelen tämän toimenpiteen suorittamista, rakkaat kanssapyöräilijät.

Eivät olleet pitkäkyntisten kynnet tehonneet lukkoon, mutta eivätpä meinanneet tehota poliisin voimankäyttökeinotkaan. Metrin mittaiset pihdit antoivat periksi, lukkoon ei tainnut tulla jälkeäkään. Kulmahiomakoneella, jota kai kansanomaisesti rälläkäksikin kutsutaan, lukko viimein pistettiin palasiksi (vinkkinä kaikille pyörävarkauksia suunnitteleville). Poliisin toimesta, edelleen. Ei kai sitä nyt hädässä olevaa neitoa lähetetä yksin lukitun pyörän kanssa maailmalle.

Siitä se lukko lähti. Elämä jättää jälkensä. Pyöräänkin.

Siitä se lukko oli revitty irti. Elämä jättää jälkensä. Pyöräänkin. (Rälläköimisprojektista ja palasiksi saadusta lukosta en valitettavasti tohtinut ottaa kuvaa.)

Mutta eiväthän ne pyöräilymurheet tähän loppuneet. Veljeni sattui käymään sen yksipyöräisen pariviikkoisen aikana kylässä ja katsoi asialliseksi (v*ttuiluksi) tuoda tuliaisiksi astetta järeämmän lukon vastaisuuden varalle:

Nimi kertoo kaiken.

Nimi kertoo kaiken oleellisen.

Pakettiin kuului kiinnitysvälineistö, jolla lukon saa näppärästi ajon ajaksi kiinni esim. pyörän runkoon ja on siten helposti napattavissa lukitsemishetkellä:

Lukko ja kiinnitysvälineistö kokonaisuudessaan.

Lukko ja kiinnitysvälineistö kokonaisuudessaan.

Mutta. Fillarinikin on nimensä mukainen:

Liian jätti ei mahdu reikään.

Liian jätti ei mahdu reikään. Tiedättehän.

Tämän tarinan opetus oli: lukitkaa pyöränne, ottakaa pyöränne runkonumerot talteen ja jos tuotte minulle uuden pyörän lukon, katsokaakin, että kauppaan kuuluu myös lukon paikalleenasennus. Avuttoman prinsessan rooli kun ei oikein istu tähän tyttöön. Vai osaisikohan poliisi auttaa?

-K

Advertisements

Yksi kommentti artikkeliin ”Ei muumitaloa lukita yöksi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s