Voitko olla?

”Ihmisten pitäisi viettää enemmän aikaa yövaatteissaan”, totesi eräs viisas kanssakulkija pari vuotta sitten. En ehkä silloisessa hötkyilevässä elämäntilanteessani osannut tuota viisautta arvostaa, mutta kuluvan syksyn aikana olen jo moneen otteeseen löytänyt itseni allekirjoittamassa väitettä. Viimeksi eräänä sunnuntaipäivänä, kun myöhäisen aamusalin ja suihkun jälkeen päivänvalon vielä paistaessa vuodenaikaan nähden suht korkealla totesin, että samahan se on vetää yöpaita takaisin päälle, päivän haasteet suoritettu ja tässä enää aiota mihinkään poistua asunnolta. Eilistä ruokaakin riittää hyvin tälle päivälle, ei tarvitse edes kokkailemaan ryhtyä. Kaupassa käynnistä puhumattakaan. Mars sohvalle ja boksille viikon ajalta tallentuneet ohjelmat/leffat pyörimään. Kyllä sitä sitten taas viikolla saa pistää töppöstä toisen eteen ihan riittävää tahtia.

Täh? Sohvahan on kaiken ihmisen pahoinvoinnin alku ja juuri. Istuminen on tappava laji. Ruutuaikaa pitäisi vähentää. Autolla ajo on syntiä, hissistä puhumattakaan. Jalat on terveet ja ne liikkuu. Ja fillarihan se vasta liikkuukin. Liikuntasuositusten mukainen määrä liikuntaa ei riitä, jos muun ajan könöttää aloillaan. Takapuoli ylös penkistä ja vähän äkkiä! Tätä viestiähän tässä blogissa on koko ajan tuotu esiin? Samalla kun on toitotettu, että liikutaan liikunnan ilosta ja tavoitellaan terveyttä ja hyvinvointia täydellisen ulkonäön sijaan. Mikä määrä liikunnan iloa sitten riittää? Saako siellä sohvalla koskaan maata (tai istua) hyvällä omallatunnolla – ja ihan oman terveyden ja hyvinvoinnin nimissä? Koska ainahan voisi tehdä vähän enemmän, vähän paremmin, päästä vähän korkemmalle. Eikö?

Jyväskylässä ei tunnetusti ole murretta. Ihmiset vähän venyttävät ärsyttävästi sanoja ja pitävät ”käet” taskussa, mutta siinä se. Muutto Keski-Suomeen muutama vuosi sitten ei sitten asettanut kovin korkeita kielimuureja. Täkäläisiltä (vaan en paikallisilta) opin kuitenkin tavan kysyä: ”Voitko olla?” Tulkitsin sen aluksi väärin ja otin sen varsin nokkelana ja onnistuneena v****iluna omalle silloiselle sinne tänne säntäilevälle elämäntyylilleni, kunnes minulle kerrottiin, että sama lause toimii jossain päin Suomea vastineena ”voitko leikkiä mun kaa tänään?” -kysymykselle. Kysymyksen tarkoitus olikin siis tiedustella, voisinko hengailla tänään kysyjän kanssa. Tavallaan harmi. Voitko olla, tarkoituksessa voitko olla vaan, tekemättä mitään, olisi ollut minusta hauskempi. Ja käytännössä ajanut saman asian. ”Onko sulla mitään velvollisuuksia, tekemättömiä koulutehtäviä tms, vai voitko vaan olla?”

Välillä pitää voida vaan olla. Yöpaidassa tai vaikka ilman. Istua ja olla miettimättä sen tappavuutta. Siirtyä pitkälleen kun istuma-asento alkaa puuduttaa (tosin nopeatempoisia dialogeja sisältävien sarjojen kuten Gilmoren tyttöjen tekstityksissä on vaikea pysyä mukana, jos maailmaa eli televisionruutua katsoo pää kylkiasennosta kallellaan). Muistaa, että jalat ovat terveet ja liikuntakykyiset, mutta tänään ne eivät vain liiku. Ainakaan enempää kuin pelkissä villasukissa on mahdollista. Tehdä juuri niin vähän ja pysyä niin matalalla kuin mahdollista. Ja kaikki tämä ilman flunssaa, krapulaa tai muuta mukavaa petiin kaatavaa tekosyytä.

”Ihmiset olisivat varmasti terveempiä ja onnellisempia, jos viettäisivät enemmän aikaa yöpuvuissaan, koska yöpuvussa oleminen tarkoittaa käytännössä sitä, että on tekemättä mitään ja stressaamatta mistään, hiippailee vain omassa rauhassa kotonaan”, avasi tämä sama viisas kanssakulkija väitettään. Ja oliko oikeassa? Kokeilkaa itse.

-K

Advertisements

4 kommenttia artikkeliin ”Voitko olla?

  1. IHANA postaus! Ja niin passeli tähän hetkeen. Oon liikkunu ja kuntoillut viikonloppuna enemmän ku pitkilleen (koska hermot menee istumatyössä, pakko tasapainottaa), mut myös maannu sohvalla erittäin paljon. Luin just Docventuresin Facesta löytyvää keskustelua strong is the new skinny -aiheesta ja kyl vähän tuskastutti monien asenne siel. I ❤ Se erilainen fitness -blogin tasapainoinen asenne! 🙂

    • Jes, hyvä Leena! 🙂 Mäkin just mietin, että tossa mun yöpaitapäivässä oli yks paha virhe ja se oli se aamusali, mutta toisaalta ku viikolla ei tässä viime päivinä oo liian usein ollu virtaa lähteä sinne salille niin annettakoon anteeksi.

  2. Voin reilun vuoden kotona lähes pääasiallisesti yökkäriä pitäneenä todeta, että se on ihmiselle mukavin mahdollinen oloasu. (Villasukilla höystettynä tietenkin.) Kotiovesta kun pääsee sisälle, niin siinä ne pyjamahousut odottavat valmiina eteisessä. Olenkin viimeaikoina panostanut mieluummin kauniisiin ja ylellisiin pyjamahousuihin kiristävien merkkifarkkujen sijaan 😀

    • Asiameininki, mahtavaa! Mäkin oon haaveillu uudesta yöpaidasta ku aina on kriisi ku se yks lemppariyksilö on pesussa, ja just mietin, et miks muka on isompi kynnys panostaa uuteen yöpaitaan ku johonkin muuhun käyttövaatteeseen. Ei sais olla, ihan yhtä tärkeä se yöpaita/-housutkin on! 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s