Puolen vuoden supersankarit

Olen alkuvuoden aikana tehnyt jopa itseäni yllättäviä valintoja television ohjelmatarjonnasta. Maanantai-iltaisin klo 21 töllötin kääntyy TV2:lle, torstaisin klo 20 MTV3:lle ja, kyllä, keskiviikkoisin klo 21 Liville. En tiedä, kuinka mones superdieettikausi on menossa, mutta rehellisesti voin sanoa, etten kyseistä ohjelmaa ole tapittanut yhtenäkään aikaisemmista kausista. Nyt päätin, että pitäähän sitä alan(?)* ihmisenä olla kärryillä, mistä kylillä puhutaan.

Olen tähän mennessä katsonut kaikki tämän kauden jaksot (lähes) kokonaan. Samalla olen tehnyt mielessäni sellaista ”Apua, ei, ei näin!” -listaa. Yritän nyt saada näistä mieleeni raapustetuista muistiinpanoista mahdollisimman hyvin selvää ja jakaa ajatukset mielivaltaisessa järjestyksessä kanssanne:

1. Jutta korostaa ohjelmassa useaan otteeseen valmennettavan kanssa ”yhdessä laadittua tavoitetta”. Jutan käsitys yhdessä laaditusta tavoitteesta on heittää valmennettava vaa-alle ja lähtöpainon perusteella ehdottaa, että mitäpä jos tiristettäis susta xxkymmentä kiloa rasvaa. Kukaan ei ole vielä uskaltanut väittää vastaan. En tiedä teistä, mutta minun mielestäni yhdessä laaditussa tavoitteessa on hitunen enemmän sitä yhdessä-osiota.

2. Valmennettavat piiskataan dieetin alkajaisiksi kuntotestiin. Pisteet siitä, edes pieni yritys saada jotain muuta kuin vaakaan tuijottamista tähän puolen vuoden projektiin. Kuntotestitkin ovat jokaiselle osallistujalle erikseen räätälöityjä. Olin ihan että jes. Kunnes Jutta kuntotestin aikana valmennettevaa kannustaessaan kehotti muistelemaan niitä kaikkia rasvaisia herkkuja, joita on tullut mätettyä. Että tällä treenillä ne mättämällä hankitut kilot nyt lähtee. Mitämitämitä? Miksi pitää muistella menneitä syömisiä? Eikö paljon tärkeämpää olisi miettiä, mitä jatkossa aikoo syödä? Enkä muutenkaan tykkää ajatuksesta, että treenillä saa a) synninpäästön herkkujen syönnistä tai b) lunastettua luvan herkkujen syömiseen.

3. Ruokavalion yksityiskohtia ei ohjelmassa juuri tuoda esille. Tai no, ei tietenkään, joku nohevahan voisi ihan ilmaiseksi repäistä siitä pätevät ruokavalio-ohjeet itsellensä. Ruokavalion ehdottomuutta korostetaan joka välissä. Lipsumisia ei sallita. Keittiövaa-alla punnitut määrät minuuttiaikataululla. Jäävuoren huippu saavutettiin, kun valmennettava lähti sukukekkereistä (rippijuhlista tms.) välillä kotiin syömään. Koska oli ruoka-aika. Koska tätähän säännöllinen ateriarytmi tarkoittaa. Koska koko puoli vuottahan menee toki yhdestä kakunpalasta pilalle. Koska maailmassa ei ole muita värejä kuin musta ja valkoinen.

4. Tavoite määritetään kilogrammoina. Onnistuminen määritetään kilogrammojen perusteella. Dieetin eteneminen arvioidaan puolivälissä kilogrammojen perusteella. Koska laihtuminen puksuttaa eteenpäin tasaista tahtia, puolessa välissä on siten loogista olla pudotettuna puolet tavoitteesta. Kilogrammoista puhutaan yhden desimaalin tarkkuudella. Onhan se nyt oleellista, onko massa vähentynyt 12,2 vai 12,3 kilogrammaa. Niin. Eihän tämä kansa vielä ihan liikaa tuijottanutkaan sitä vaakaa.

5. Valmennettavilla on lapsia. Imeväisikäisistä aikuisuuden kynnyksellä oleviin. Jotka kaikki seuraavat vierestä kun isä/äiti kokkaa keittiövaa-an ja muovirasioiden kanssa seuraavan viikon aterioita, nieleskelevät kakoen Jutta-tädin määräämiä hokkuspokkusaineita ja stressaavat laihtumisesta. ”Paistetaan tänään yhdessä tyttöjen kanssa lihapullia. Äiti ei tosin nyt voi syödä näitä, kun äiti on superdieetillä.” Mitä lapsi oppii tästä? Lihapullat lihottavat. Että tervemenoa uuden(kin) sukupolven terve syömiskäyttäytyminen.

6. Mitä superdieettejä seuraava, mahdollisesti itsekin laihdutuksesta haaveileva katsoja näkee? Sen, että laihduttaminen on hikeä, verta ja kyyneliä. Maistuu ja tuntuu pahalta. Yöunet jäävät vähiin, kun aamulla pitää ehtiä tyhjällä mahalla lenkille. Väsyttää ja v***ttaa. Tulee paniikkihäiriökohtauksia, kun pelottaa, ettei paino olekaan tippunut. ”Ai että, kylläpä on itsekuria noilla, rankkaa touhua tuo laihduttaminen, eipä taida minusta kyllä olla samaan.” Itse yrittäisin tuoda jokseenkin täysin päinvastaista viestiä esiin. Esimerkiksi että ei laihduttamisen tarvitse olla puulta maistuvaa tahtojen taistelua. Että tehokkain liikuntalaji on se, mitä tykkää tehdä ja mitä siten myös tulee tehtyä. Että hoikkia eivät olekaan ne, jotka ovat jaksaneet sinnitellä pisimpään. Ja siksi sinustakin on siihen.

7. Jotta valmennettavien lähtötilanteessa ehkä heikoilla kantimmilla ollut itsetunto rakentuisi varmasti kaikkista huterimmalle pohjalle eli ulkonäön varaan, Jutta muistaa jatkuvasti kehua valmennettaviaan siitä, miten hyviltä nämä laihduttuaan näyttävät ja miten hyvältä treenattu reisilihas siellä näyttää ja miten puolisokin varmasti ihan eri silmällä nyt katsoo. Hyvä, että painokeskeisyyden lisäksi pidetään yllä ulkonäkökeskeisyyttä. Koska sitäkään ei vielä liikaa tässä yhteiskunnassa ole.

Siinä nyt alkuun. Täydennetään listaa vaikka tuonne kommenttien puolelle tarvittaessa. Huomisen fitness-jaksoa odotellessa.

-K

P.S. Lisääntyneestä televisionkatselustani huolimatta istumiseni ei ole huolestuttavasti lisääntynyt. Perheemme nuorimmainen ilmeisesti tietää, että istuminen on vaarallista ja älähtää heti, jos kanniskeleva syli yrittää vajota sohvannurkkaan. Niksi-Pirkka-ainesta? ”Tee lapsi, opit katsomaan telkkaria pystyasennossa.”

*Tiedä mille alalle tässä vielä päätyy, tai edes haluaa. Niitä liukuhihnahommia edelleen odotellessa.

Mainokset

10 kommenttia artikkeliin ”Puolen vuoden supersankarit

  1. Kiitos Katri tästä! Samaa sarjaa seuraan työni puolesta. Tänäänkin mainitsin luennolla Jutan superhelvetistä. ”Ennen olin sosiaalinen ja tapasin ystävieni kanssa usein, mutta nyt puolen vuoden aikana en ole ehtinyt heitä tavata.” Voooot?!!!
    Parasta musta on tosiaan nuo, kun puolisolta lypsetään tietoja, että etkö olekin nyt ylpeä hyvännäköisestä puolisostasi. Kotona sitten riidellään…tai sitten ei. Aika sokeasti ihmiset niin lihavat, laihat ja siltä väliltä uskovat mitä koneisto suoltaa lihavuuteen ja laihduttamiseen liittyen. Sen takia tarvitaan meitä, jotka sohii työkseen muurahaispesiä.

    Mutta edesvastuuton on koko ohjelma. Ja kaikista samaa mieltä kuin sinä Katri. Lisäillään vielä kommenteissa lisää hyviä huomioita :).

    Usein luennoillani provosoin sanomalla, että eikö olekin epäreilua, että vain ylipainoisilla lapsilla on oikeus liikkua ja syödä monipuolisesti ja terveellisesti…

    Tanja

    • Noniin, arvasin et unohdan jonkun oleellisen, toi nyt en ole ehtinyt tavata ystäviä -pointti piti ehdottomasti olla mukana! Kiitos Tanja täydennyksestä! Ja kiitos vertaistuesta muurahaispesien sohimiseen. Meitä tosiaan tarvitaan.

  2. Jos seisomiseen telkun edessä kaipaa vaihtelua, niin pompi välillä jumppapallolla. Meni meidän nuorimmaisella yhtä täydestä kuin ympyrän kuluttaminen olkkarin mattoon 😉

    • Ooh, jumppapallo! Kuulostaa paljon oleellisemmalta vauvahankinnalta kerrostalokaksioon kuin esim. itkuhälytin. 🙂 Kiitti vinkistä!

  3. Monet asiat ovat sarjassa häirinneet (ja silti katson sitä), mutta sinäpäs osasit listata vielä lisää asioita. Allekirjoitan ne kaikki täysin. Onko tää Jutan katsominen vähän niin kuin ylihappaman karkin syöminen? Naama vääntyy irvistykseen, mutta silti pitää lipaista uudestaan 😉

    • Että jos niin paljon ärsyttää, miksi sitten katsot. Niinpä. Oli pakko tehä tää postaus, että pystyy edes jotenkin perustelemaan ohjelman seuraamisen. Lähinnä itselleen. 🙂

  4. Pakko vielä nopeasti lisätä, että mua on häirinnyt monella osallistujalla ilmenneet tuki- ja liikuntaelinongelmat. Ei ole ihan yks tai kaks, joilta polvet tai selkä on pettänyt. Ehkä kyykyt, prässit sun muut ”kunnon treenin” peruselementit ei ihan ole sopineet aloittelijoille, kun perus kehonhallintakaan ei ole kunnossa. Lisäksi Jutan fitness-personal trainereilta on jäänyt selviä linjausvirheitä korjaamatta.

  5. Nythän minä täällä Rååtsissa en ole nähnyt koko ohjelmaa (vaikka haluaisin, koska olen utelias..) niin olo on vähän ulkopuolinen, kun kaikki puhuu tästä about just nyt 😀 Mutta toi meno kuulostaa vähän samanlaiselta (anteeksi kielenkäyttöni) paskalta, itseasiassa ihan samanlaiselta, kun esim Fitfarmin Bikini Challenge (onhan sekin Jutan käsialaa… kai right?) jonka vedin silloin viime syksyllä. Mä en ole koskaan voinut niin huonosti henkisesti kuin sinä aikana. Never. Again.

  6. Paluuviite: Parhaat selkäpalat | Oikein tosi lihava

  7. Paluuviite: Hyvinvointihämäys | Se erilainen fitness – blogi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s