Jalostettu ihmiskeho

Kävin Leenan vinkistä järkyttämässä mieleni tasapainoa kirjaston lehtienlukusalissa Me Naiset Sport -lehden numero 2/2014 (muistaakseni) parissa. Lehdessä kerrotaan kolmesta ulkonäkönsä vuoksi treenaavasta naisesta, jotka eivät häpeä myöntää sitä. Yksi oli ottanut silikonit, kun tissit olivat treenin takia pienentyneet kuppikoolla. Toinen ei voi lopettaa treenaamista, kun aina löytyy joku kohta kehosta, joka voisi olla vielä parempi. Kolmas työskentelee joogaohjaajana ja perustelee omia lukuisia kauneusleikkauksiaan sillä, että joutuu työkseen seisoskelemaan päivät pitkät peilin edessä. Ja sieltä peilistähän niitä vikoja löytyy. Tämä joogaohjaaja on lisäksi sitä mieltä, että on paskanjauhantaa väittää käyvänsä salilla muista syistä kuin laihduttaakseen tai muokatakseen kehoaan.

Yhdessä nämä naiset  myöntävät ajattelevansa ulkonäköään liki kokopäiväisesti, mutta eivät koe sitä riesaksi, sillä ”kehon parantelu on kivaa”. Itsetunto-ongelmia ei 19-vuotiaalla silikonineidillä ole kuulemma koskaan ollut: aina oon hyvältä näyttäny ja nyt näytän vaan paremmalta. Ja me minun kaltaiseni kitisijät, emme me kateellisia ole, vain elämän katkeroittamia.

No niin. Aloitetaanpa vaikka tämä katkeroitunut kitinä siitä, että minun mielestäni ei ole väärin myöntää käyvänsä treenaamassa myös ulkonäkösyistä. Mutta jos ulkonäkösyyt ovat se ensisijainen juttu, mikä ajaa treenaamaan, on homma lähtenyt vääristä lapasista. Viimeistään siinä vaiheessa lapaset on menetetty, kun treenaamalla saavutettavia ulkonäköetuja rinnastetaan kauneusleikkauksiin.

Jos väittää, että ulkonäön kokopäiväinen ajattelu ei omasta mielestä ole riesa, en tiedä, yrittääkö siinä huijata enemmän itseään vai kuulijaansa. Minun mielestäni se kuulostaa ihan puhtaasti pakkomielteeltä. Sairaalta sellaiselta.

Jos 19-vuotias kertoo, ettei itsetunto-ongelmia ole ollut, koska on aina näyttänyt hyvältä, on itsetunto ehkä rakennettu vähän kyseenalaisille perustuksille. No, 19-vuotiaalla on onneksi vielä aikaa rakentaa sitä itsetuntoaan. Muidenkin kuin silikonitissien varaan. Huolestuttavampaa tässä on mielestäni, että toimittaja ja oletettavasti lukijatkin ostavat tämän ”kun näyttää hyvältä, on hyvä itsetunto” -tarinan kyseenalaistamatta.

Parin viikon takaisessa Jutta-jaksossa liikuttiin samoilla vesillä. Valmennettavana oli tällä kertaa selvästi edeltäjiään vähemmän ylipainoinen, 23-vuotias Jarna, joka asettaa tavoitteekseen, yllätysyllätys, bikinifitness-kisoihin osallistumisen. Jaksossa arvioitiin valmennettavan lähtötilanne vaa-an lisäksi ja kuntotestien sijaan Jari ”Bull” Mentulan arvioivan katseen alla. Kohtauksella makusteltiin jälkikäteen otsikolla ”Tähän tilanteeseen ei moni nainen haluaisi joutua – bikineissä Bullin arvioitavaksi.” Hmm. No, monesta en tiedä, mutta eipä minua juuri jännittäisi. Väitän tietäväni Jari ”Bull” Mentulaa paremmin, minkälainen minun kroppani pitäisi olla. Jari ”Bull” Mentulan kommenttien ei pitäisi hetkauttaa ketään muuta kuin niitä fitnesskisoihin aikovia. Joita kyllä on monia, mutta en usko, että otsikon monilla naisilla viitattiin vain näihin moniin naisiin. Meitä muita on kuitenkin vielä (toivottavasti) selkeä enemmistö.

Tästä Jari ”Bull” Mentulan arvioivasta katseesta tulee väkisinkin mieleen koiranäyttelyt, joissa arvioidaan koirat rotumääritelmään verraten. Fitness-kisoissa rotumääritelmiä vain korvaavat kilpailuluokkien säännöt. Sääli, että ihmiset ovat ainakin toistaiseksi rakkaudella lisääntyvää porukka, eikä jalostuksella saavutettavia etuja saada siten käyttöön näissä ihmisnäyttelyissä.

Jos veisin tätä muurahaispesään sohimista yhtään pidemmälle, vetäisin esiin natsikortin ja alkaisin etsiä tästä muun muassa Me Naiset Sport -lehden, Jari ”Bull” Mentulan ja Jutta Gustafsbergin välittämästä tavasta suhtautua ihmiskehoon yhtäläisyyksiä Hitlerin rotuoppiin ja miettiä, mitkä piirteet olisivat nykyään niitä arjalaisia piirteitä ja ihanteita. Mutta se ehkä menisi jo liian pitkälle.

-K

Advertisements

Yksi kommentti artikkeliin ”Jalostettu ihmiskeho

  1. Näinhän se vaan on, että ulkonäkökeskeinen urheilu saa verenpaineen nousemaan. Tämän innoittamana otin selvää soutukurssista ja kaivelen tietoa rogainingista. Metässä ja vesissä touhutaan luonnosta nauttien ja räkä poskella. Tykkään myös eläkeläisseurasta, kun käyn salilla, mutta alan hyperventiloimaan ulkonäkösaleilla. Ehkä tässä on omaakin asennevammaa mukana, myönnetään. Kyllä, iloitsen siitä miltä kroppa näyttää treenin seurauksena, mutta se ei kyllä mitenkään ole ensisijainen syy liikkumiseen. Vaan koska se on kivaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s