En aio nauttia kesästä

Voi pahus, tänään on lämmin päivä. Ja aurinkokin paistaa. Miksi juuri tänään, kun olin ajatellut käydä aamupäivällä salilla ja illalla on vauvauinti. Sisähommia molemmat. Voiko sitä tällaista kaunista päivää haaskata moiseen sisällä touhuamiseen? Ei näitä päiviä Suomen kesässä liikaa ole, pitäisikö sitä siirtää salihommat huomiselle ja vauvauinnit sadepäiville ja lähteä nauttimaan kesästä?

Ei. Tänä kesänä en aio nauttia kesästä. Koska:

Omat ehdottomasti parhaat kesämuistoni ovat niiltä kesiltä, jolloin asuin Turussa ja olin kesätöissä margariinitehtaalla Raisiossa (juu, ei täällä). Työ oli kolmivuorotyötä ja työmatkaa jotain toistakymmentä kilometriä. Paria hassua yksittäistä matkaa lukuunottamatta pyöräilin tuon matkan aina. Viihdyin margariinitehtaalla käsittämättömän hyvin, työkavereita siellä on edelleen ikävä, mutta yksi suurimmista syistä, miksi margariinitehtaasta tuli minulle niin rakas, oli juuri työmatkat.

Sain pyöräillä aamuseitsemäksi töihin, kesäaamujen ihanassa kirpeyden, kosteuden ja lämmön sekamelskassa. Aamun lisäksi lemppareitani olivat ehdottomasti matka iltavuorosta kotiin yhdentoista jälkeen ja matka yövuoroon, yhdeksitoista. Hiljentyneet kadut, tyyntynyt tuuli, vähän viilentynyt ilma, mutta asvaltti edelleen päivän lämpöä hehkuen. Seurata, miten ensin koululaisliikenne häipyy katukuvasta toukokuun vaihtuessa kesäkuuksi, kurkkia keskikesällä yövuorossa, miten pienen hetken ulkona on enää pimeää, seurata miten alkukesän lyhyt vihreä sänki työmatkan varren pellolla kasvaa, saa tähkänsä, kunnes alkaa taittua, sekä väriltään että varreltaan elokuuta kohti mentäessä, miten iltavuorosta kotiin lähtiessä alkaakin jo vähän hämärtää, miten koululaisliikenne taas palaa katukuvaan. Minun on ikävä sinne. Matkalle töihin ja matkalle kotiin. On melkein liian pakahduttavaa muistella niitä maisemia ja tunnelmia, sitä rauhaa, joka eteenpäivän rullaavassa pyöräilevässä kehossani silloin tunsin.

No, aika ei suinkaan ole kullannut kaikkia muistoja. Aamuvuorosta kotiin pyöräilyä väsyneenä, nälkäisenä ja iltapäiväruuhkan ääniä kuunnellen tai varsinkaan yövuorosta kotiin pyöräilyä vähän enemmän tai ainakin erilaisesti väsyneenä, nälkäisenä ja aamuruuhkan ääniä kuunnellen ei niinkään ole ikävä.

Mutta ne työmatkat olivat kesää parhaimmillaan, kesästä nauttimista parhaimmillaan. Nauttiminen sujui nauttimatta, ihan siinä arjen ohella. Ei tarvinnut erikseen lähteä nauttimaan. Ei rannalle, ei lomamatkalle, ei terassille. Eikä pyörälenkille. Nauttimiseen ei tarvittu lomaa eikä edes vapaapäivää. Aina ei paistanut aurinko eikä ollut lämmin. Joskus jopa satoi. Mutta sitähän se kesä on. Ihanan arvoituksellista.

Siksi minä lähdin tänään salille. Kävelin ihanan lämpimässä, aurinkoisessa säässä salille. Nautin siitä, että ulkona tarkeni yhtä vähissä (tai jopa vähemmissä) vaatteissa kuin salillakin, pukuhuoneen kaappiin ei tarvinnut viskata muuta kuin arvotavarat. Kävelin opiskelijalounaalle ja sieltä kotiin. Edelleen lämmöstä ja auringosta nauttien. Kipaisin nopeasti kaupassa ostamassa täydennystä ehtyviin ruokavaraston osiin. Matka ei ollut pitkä, mutta se oli ulkona, auringonpaisteessa ja lämmössä. Matka vauvauintiin taittui autottomalta perheeltä tuttuun tapaan vaunuja työntäen. Sisällä altaassa oltiin puoli tuntia. Matkoihin meni tuplaten. Tuplasti alkuillan aurinkoa ja lämpöä.

Parasta kesästä nauttimista on olla tekemättä kesän nauttimisesta projektia. Olla nauttimatta kesästä. Ottaa kesä osaksi arkea ja nauttia niistä siivuista, mitkä kohdalle sattuu. Kuten esimerkiksi aamuviideltä terassille, johon ei pitänyt koskaan paistaa aurinko, paistavasta auringosta, josta olisi autuaan tietämätön ilman vaipanvaihtoa vaativaa unikaveria.

Eiköhän niiden työmatkojenkin aika vielä tule.

-K

P.S. Hoi margariinitehdaslaiset, onko kukaan kuulolla? Velvoitan jokaisen tämän lukeneen kommentoimalla ilmiantamaan itsensä. Vaikkei olisikaan  yhtään ikävä. 🙂

Mainokset

4 kommenttia artikkeliin ”En aio nauttia kesästä

  1. Hyvä postaus jälleen kerran! 🙂

    Oon tämän blogin pitkäaikainen lukija ja fani. 😀 Täällä vaan on niin huiput jutut, kiitos Katri! Ja Leenalle myös kiitokset kirjoittamistaan postauksista!

    Aloitin itse vähän aikaa sitten hääblogin kirjoittamisen. Sain viimeisimpään postaukseeni inspiraatiota täältä, ja mainostinkin vähän tätä blogia. 🙂

    • Kiitos! Olipa mukava saada fanipostia. 🙂 Hääblogi ja tämä meidän seerilainen blogi kuulostaa kyllä sen verran mielenkiintoiselta yhdistelmältä, että pitää kyllä käydä tsekkaamassa, millä aasinsillalla mainostus on tehty!

  2. Kaisa margariinitehtaalta moi. Nyt kyllä osui ja upposi nuo tunnelmat työmatkan suhteen! Kuten sinä, myös itse pyöräilin useamman kesän margariinitehtaalle töihin. Ja en voi kuin samaistua noihin tunnelmiin. Nyttemmin, kun olen muutaman vuoden tauon jälkeen sinne jälleen palannut, ostanut siinä välissä auton ja päässyt niihin töihin, mihin ei tarvitse pukea kokovalkoista pukua päälle, ei ole kertaakaan tullut pyöräiltyä töihin. Ehkä pitäisi. Tosin nyt kyllä en saisi nauttia niistä yksinäisistä pyöräilyhetkistä, kesäyön auringonlaskuun pyöräilemisestä vaan ruuhka-ajan ihanista tuoksuista…

    • Jeah, margariinitehdas on sittenkin kuulolla (olin jo melkein menettänyt toivoni)! Totta kyllä että kolmivuorotyön työmatka-ajankohdat ovat pyöräilyn kannalta erittäin paljon miellyttävämmät kuin esimerkiksi kasista neljään -duunissa. Eikä haitannut jos tuli pyörämatkalla hiki, koska kokovalkoisessa se viimeistään tuli. Nää on just niitä seikkoja, miks joskus oon miettiny, et olikohan toi korkeakoulu-uralle lähtö sittenkään mulle järkevä valinta…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s