Onks pakko juoda palkkarii?

Avopuolisoni vaihtoi maanisen Jyväsjärveä kiertävän jolkottelun ja päämäärättömän salilla rimpuilun johdonmukaisempaan salitreeniin noin vuosi sitten. Oppia ja mallia tekemiseensä hän etsi (ja etsii edelleen) jopa kadehdittavalla omistautuneisuudella erilaisilta treenisivustoilta. Eikä kestänyt kauaa, kun edessä jo oli väistämätön, parisuhdettamme koetteleva keskustelu, jossa avopuolisoni haki hyväksyntääni palautusjuomajauhepurkin ostamiselle. (Niin tosiaan. Toisilla pariskunnilla keskustelua herättänevät jotkin ihan muunsorttiset juomat. Meillä näin.)

Perustelut ja näkökulmat palautusjuoman käytölle olivat puolisolla kieltämättä kohdillaan. ”Tavallisen ruuan lisäksi, en aio korvata sillä oikeaa ruokaa. Ja onhan palautusjuoman hyödyistä ihan näyttöäkin.” Niinpä niin. Olenhan minäkin lihastohtorini lukenut. Mutta.

Niin. Mikä on se mutta? Miksi suhtautumiseni palautusjuoman tarpeellisuuteen on lähtökohtaisesti vähättelevä ja kielteinen, vaikka tiedän, että palautusjuoman avulla on mahdollista saada lisäpotkua treeniin? Miksi en itse ole edes harkinnut palautusjuomasheikkerin kiikuttamista salille, vaikka treenaamiseni voidaan kai nykyään luokitella jossain määrin jopa tavoitteelliseksi (kiitos pt:n tavoitehakuisuuden)?

Koska rakastan ja arvostan rehellistä ruokaa. Syön mieluummin esimerkiksi jogurttia, mustikoita, mysliä, pähkinöitä, leipää, levitettä, juustoa, paprikaa, lapsen aamu- ja iltapuuron jämiä, raejuustoa, perunaa, pastaa, riisiä, lihaa, kalaa, kanaa, tofua, papuja, kananmunaa, maitoa, salaattia, kaikenlaisia kasviksia sellaisenaan, salaatteina, lämpiminä lisäkkeinä, ruuan joukossa ja leivän päällä, suklaata, jäätelöä, banaania, omenoita, mandariineja, rahkaa, taas pähkinöitä, niin ja siemeniäkin joskus, punaviinimarjoja, mustaviinimarjoja, mansikoita, joulutorttuja ja maksalaatikkoa kuin ”optimaalisen verran protskuu ja hiilarii palautumisen ja kehittymisen kannalta tässä mitallisessa palautusjuomajauhetta”. Haluan annostella lautaselleni ruokaa, en ravintoaineita.

Koska olen vihdoin oppinut syömään näläntunteideni ja kehoni viestien mukaan. En halua sotkea tätä ainutlaatuisen upeaa järjestelmää kiskaisemalla pukkarissa naamariini pulverilitkua vain siksi, että kuvittelen tietäväni kehoani paremmin.

Koska haluan katsoa, mihin pystyn, salilla ja sen ulkopuolella, ilman supervoimia tuovaa taikajuomaa. Enkä oikeastaan tiedä, haluanko tai tarvitseeko minun pystyä yhtään sen enempään.

IMG_1341

Niin tykkään mennä tää paita päällä treenaamaan Fitnesstukku-mainospaitajamppojen ja Fast nutrition -juomapullojen sekaan! Terveisiä vaan Kuluttajaliitolle ja Syö hyvää -hankkeelle (www.syohyvaa.fi)!

Siksi. Mutta en silti tehnyt palkkaripurkista parisuhteen kynnyskysymystä. Kunhan vain kevyesti kyseenalaistin.

-K

Advertisements

2 kommenttia artikkeliin ”Onks pakko juoda palkkarii?

  1. Hear hear. Itse tiedän kanssa aika paljon palautumiseen tarvittavista ainesosista ja erinäisillä treenileireillä niitä on käyty läpi ihan optimaalisten ”aikaikkunoiden” ja grammamäärien kanssa. Minusta tieto on mielenkiintoista ja sitä voi toisaalta käyttää hyödyksi muutenkin. Tämä tosin johtuu myös siitä, että minulla ei ole ollut syömisen tai painon kanssa ongelmia joten voin suhtautua näihin ns. tieteellisellä mielenkiinnolla.
    Itse olen oikean ruoan ystävä (paitsi kisojen aikana ja vatsaa niihin ällögeeleihin totuttaessa) mutta samat aineethan saa muutenkin. Etenkin näin vanhempana on tärkeää saada ruokaa heti treenin jälkeen. Viime leirillä esim. pakkasin aamupalalta keitettyjä munia ja banaaneja – juoksutreenin jälkeen vettä jossa suolaa, yksi muna ja yksi banaani, ja siinä onkin suunnilleen samat aineet kuin palautusjuomassa. Kotona saatan lisäillä joskus muutakin, kuten herneproteiinia, joten ihan pelkällä ruoalla ei aina mennä.
    Useimmat palkkarit ovat ravitsemuksellisesti heikkoja, urheilusyömisen eineksiä ja tosi sokeripitoisia. Käytän niitä joskus kun mitään muuta ei ole. Mutta ainakin niillä luennoilla missä olen näistä palautusasioista kuullut, muistetaan aina todeta että nämä mainitut grammamäärät saadaan myös normaalista ruoasta ja kerrotaan ihan esimerkkejäkin (tyyliin ruisleipä, omena ja juustoviipale).
    Olen muuten kuullut että jotkut painonnostajat käyttävät ihan maitoa palkkarina. Toiminee sekin.

    • Tieto on mielenkiintoista, sitähän se nimenomaan on! Enkä missään tapauksessa halua kiistää, etteikö juuri oikein mitoitetuilla ja ajoitetuilla palautuspalikoilla olisi merkitystä silloin, kun suorituskyky halutaan virittää huippuunsa. Oli ne palikat sitten valmiista jauheista tai oikeasta ruuasta kokoon kyhättyjä. Itsellä kuitenkin vaakakupissa painaa enemmän stressitön ruokailu ja hyvästä ruuasta (joka minun mielestäni tarkoittaa hyvänmakuisen lisäksi monipuolista, täysipainoista ja pääpiirteissään terveellistä) nauttiminen kuin se, saanko tehtyä yhden toiston enemmän tai lisättyä yhden kiekon rautaa lisää tankoon, esteettisistä meriiteistä nyt puhumattakaan. Ihan vaan näkökulmana, että näinkin voi treenata.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s