Mistä on pienet interventiotutkimukset tehty?

Vihdoin vähän ravitsemusasiaa tähän blogiin. 😉

Screen Shot 2015-03-12 at 13.12.02

Tänään to 12.2.2015 on uutisoitu laajasti siitä, miten suositusten mukainen ruokavalio voi suojata muistia. Näin kertoo laaja, suomalainen interventiotutkimus FINGER, jonka tuloksia julkaistiin maineikkaassa The Lancet – lehdessä.

Olen tästä uutisesta enemmän kuin iloinen, sillä olen itse ollut kyseisen tutkimuksen ravitsemusasiantuntija Seinäjoen pisteessä. Muita tutkimusyksikköjä oli Oulussa, Kuopiossa, Turussa, Vantaalla ja Helsingissä. Tuntuu vilpittömästi hienolta tietää, että on ollut osana näin hienoa tutkimusta.

Interventiotutkimuksen tekemiseen, ainakin FINGERin tapauksessa, tarvitaan ohjaajia. Motivoivia ja innostavia, asiantuntevia ammattilaisia, jotka saavat tutkittavat innostumaan elämäntapamuutoksista. Seinäjoella interventioporukka koostui kahdesta laboratoriotyöntekijästä, kahdesta psykologista sekä fysioterapeutista (yhdestä, jos oikein muistan).

Mutta tietääkö tätä kukaan? Ei.

Pronutritionist-blogista bongasin uutisoinnin yhteydessä myös kalvosarjan, joka muistuttaa sitä, jonka näin Ravitsemusterapeuttien yhdistyksen Valtakunnallisilla ravitsemuspäivillä viime syksynä. Jo tuolloin minua vaivasi, että kiitos-kalvolla ei ole mitään mainintaa kenttätyöntekijöistä. Kommenttipuheenvuorossani kerroin yleisölle lyhyesti, mitä tutkimuksen teko oli siellä tutkittavien kanssa toimiessa ja miten kivaa työskentely tutkittavien kanssa oli.

Jokaisen toimijan nimeä ei kalvolle olis tarvinnut tikistää, mutta lyhyt ”kiitos kaikille kenttätyöntekijöille sekä TUTKITTAVILLE hitonmoisesta panostuksesta” (tästä kohta lisää) olisi ollut paikallaan.

Vaikka virallisilta toimijoilta ei kiitosta tulisikaan, haluan minä nostaa hattua kaikille kenttätyöntekijöille, eli laboranteille, ravitsemusasiantuntijoille, psykologeille ja fyssareille, kaikissa FINGER-tutkimuskeskuksissa. Ilman meitä noin hienoa tutkimusta ei olisi koskaan tehty. Mahtavaa, iloitaan siitä!

Tutkimuksia tehdään ihmisiä ja yhteiskuntaa varten, ei siksi, että tutkijat saavat nimensä julkaisuun. Siksi toivoisin, että myös uutisoinnissa ja kiittelyssä muistettaisiin käytännön työntekijöitä. Tämä näin yleisenä huomautuksena, ei mitenkään tähän tutkimukseen vain kohdistettuna.

Otan nyt riskin ja avaan suuni. (Ei tule varmaan kellekään ystävälleni ja blogia seuraavalle yllätyksenä, että tykkään puhua vaikeista asioista.)

Tarkoitukseni ei ole vähätellä tutkijoiden panosta, ei missään nimessä. He ovat ansaitteet tulla arvostetuiksi ja kiitellyksi hyvästä työstä. Ei sitä The Lancetiin ihan joka päivä pääse! Tutkimusasetelma on erinomainen ja tulokset uraa-uurtavia – onnea tutkimustiimille!

Mutta. Kliinikkojen työtä arvostetaan aivan liian vähän ravitsemusalalla. Väitän, että maassa on akatemiamafia ja ilman akateemisia suorituksia olet vähän semmoinen B-luokan alan tekijä. There, I said it. Tältä se minun näkövinkkelistä on näyttänyt. Saa olla eri mieltä, etenkin, jos vielä ilmaisee sen kommentti-osioon. 😉 (Tästä aiheesta tulossa ihan oma postaus pian.)

Millaista oli tehdä FINGER-tutkimusta?

Haluan päättää postauksen iloisiin tunnelmiin ja muistella FINGER-työstentelyä. Olen kiitollinen, että PÄÄSIN työskentelemään tässä tutkimuksessa (kiitos, THL ja Hjelt-instituutti, että palkkasitte minut!). FINGER on ehdottomasti ollut yksi ihanimmista työtehtävistäni ikinä.

Ennen kaikkea haluan muistella tutkittavien panosta. Pohjanmaalla oli hillittömät välimatkat, mutta niin vaan tulivat tutkittavat useiden kymmenien kilometrien päästä useita kertoja viikossa milloin jumpalle, milloin aivoja harjoittamaan tehtävien parissa ja milloin ravitsemusryhmään tai -yksilökäynnille. He tulivat, koska tykkäsivät tulla. Totta kai välillä joku sanoi, että huh, huh, pitääpäs täällä rampata, mutta toisaalta he viihtyivät hirmu hyvin jumpparyhmissä ja olivat selvästi innoissaan ravitsemusryhmistä.

Mitä ravitsemusryhmissä tehtiin? Keksittiin yhdessä keinoja, miten syödä hyvin. Jaettiin ruokamuistoja. Vaalittiin hyvää ruokahenkeä ja iloa syömisestä.  Maisteltiin, erottaako suolan näkkäreistä ja kokeiltiinpa sitä, miltä linssit maistuu (maistui kaikille, santsikierros oli suosittu myös).

Itselleni oli todella mielenkiintoista päästä seuraamaan noin 80 henkilön ravitsemustilaa noin 1,5 vuoden ajan. Ja konkreettisesti nähdä, miten kolesterolitasot laskevat ja verenpainetasot ovat terveellisimmällä tasoilla. Moni hoikistui ja innoistui liikunnasta.

Tein töitä päivätyöni päälle ja kun raahustin naapuritaloon tutkimuskeskukseen neljän maissa olin aina vähän, että apua, kun väsyttää. Poistuessani seiskan kasin maissa uhkuin kuitenkin intoa: Miten voi olla näin mahtava ammatti ja miten voi tutkittavat olla noin huippuja! (Huom. en suinkaan tehnyt jatkuvasti tämmöisiä työpäiviä, vaan tutkimusviikot menivät ryppäinä.)

Liikuttavimmat muistamiset olen saanut FINGER-tutkittavilta. Isännät ojensivat Jussi-paidoissaan paketit itsekaadettua hirveä pakasteena joululahjaksi ja toinen herra toi ämpärillisen omenoita.

Oma osuuteni tutkimusta loppui viimeiseen yhteiseen ravitsemuskertauskertaan. Muistelen lämmöllä  – ja liikuttuneena – kun Mediwestin luentosali on viimeistä paikkaa myöten täynnä eri ryhmien (yhteensä 8, jos muistan oikein) tutkittavia. Vaikka itsestä tuntui, että jaksaako ne enää tätä ravitsemusasiaa, mutta voi pojat, kyllä he vaan jaksoivat ja osallistuivat aktiivisesti sillä viimeiselläkin luennolla.

Mistä on pienet  – tai vähän suuremmatkin – interventiotutkimukset  tehty?

Hyvän suunnittelutyön, riittävän budjetin ja taitavan tutkijatyön lisäksi kenttätyöläisten tiimityöstä ja hyvästä hengestä sekä ennen kaikkea tutkittavien omistautumisesta tutkimukselle.

 

Jälkikirjoitus:
Mietin koko aamupäivän, viitsinkö lykästä tätä postausta tänään ja tähän ilouutisen perään.  Juttelin ennen jutun kirjoittamista tutkijaystäväni kanssa ja kysyin, mitä mieltä hän on. Halusin nimenomaan tutkijan kommentit näkemykseeni. Hän totesi, että ajattelussani on vinha perä ja hän kannusti herättäämään tästä keskustelua. 

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s