Vauvavuoden kehotilinpäätös

Ipana täytti vuoden (jo pari kuukautta sitten, krhm). Annoin synttärilahjaksi vieroituksen tissimaidosta. Nyt ollaan tavallaan lähtöpisteessä, siinä vajaan kahden vuoden takaisessa tilanteessa, jonka tajusin olevan ohi tikkuun pissittyäni. On taas vain minä ja mun keho. Kukaan ei enää pidä kehoani majanaan tai eväsrasianaan. Kenenkään muun terveys ei ole enää suoraan riippuvainen siitä, mitä minä syön tai juon tai miten liikun.

Ja voinpa kertoa, että on ollut aika ihmeellisen ihana tunne kohdata tuo karkumatkalla ollut kehonsa taas. Nähdä pitkästä aikaa peilistä itsensä sellaisena kuin sen on tottunut näkemään. Muistaa että niin tosiaan, tällaiseen menopeliin olen tottunut. Vetää urheilurintsikat päälle ja todeta että kas, eihän minulla tosiaan oikeasti olekaan tissejä. Ottaa spontaanit juoksuaskeleet ja huomata, ettei ajatus juoksulenkistä olekaan mahdoton. Sovittaa kaupassa vaatteita miettimättä, miten venynyt vatsanahka niihin sopii tai miten tissin saa kaivettua esiin sen uumenista. Maistaa, miten jäätelö maistuu taas jäätelöltä ja olut oluelta.

Vähän niin kuin olisi palannut pitkältä matkalta kotiin.

Toki tuo matka on jättänyt kehoon jälkiä. Konkreeteimpana siisti, lähes huomaamaton arpi alavatsalla, muistona siitä, kun pylly edellä maailmaan pyrkinyt rääpäle tempaistiin leikkaushaavan kautta ulos. Mutta on siellä muitakin jälkiä. Kehoni ei ole enää samankokoinen kuin se oli ennen raskautta. Erityisesti jalat tuntuvat kutistuneen, ja ainut vähänkään perusteltu selitys sille voisi olla, että kuluneen vuoden aikana olen kävellyt enemmän ja pyöräillyt vähemmän kuin ehkä ikinä ennen. Tai sitten vuoden ikään asti kestänyt osittainen imetys oli suosituksista huolimatta tälle kropalle liikaa, eikä ruokahalu enää pysynyt imetyksen kuihduttavan vaikutuksen kyydissä mukana. Tiedä häntä.

Samalla tavalla tisseistäni näkee, sen tarkempiin yksityiskohtiin menemättä, että aktiivisina maitohanoinahan nuo ovat toimineet. Niistä näkyy, mihin niitä on käytetty. Elämä jättää jälkensä. Eikä siinä ole mitään murehdittavaa. Tärkeämpää on, että kehoni on sopeutunut ja toiminut niissä lajeissa, mihin sitä olen tarvinnut. Toivottavasti sopeutuu ja toimii jatkossakin.

Yleisö on katsonut myös asiakseen ottaa kantaa vauvavuoden jättämiin jälkiin kehossani. Olen kuullut kehoni palautumisprosessin aikana kommentteja siitä, miten olen hyvässä kunnossa ja ei ole kyllä raskauskiloja jäänyt ja eipä uskoisi että sinulla on tuon ikäinen lapsi. Olen ollut aika hämilläni näistä ihailulla sävytetyistä kommenteista. Ihan niin kuin olisin tehnyt jonkinlaisen uroteon.

Koska en koe tehneeni mitään urotekoa. Olen vain elänyt elämää, nauttinut siitä ja antanut kehon palautua omaa tahtiaan, pakottamatta. Kyllä, kävelin paljon, osittain siksi, että autottomalle perheelle kävely oli ainut etenemisvaihtoehto ja osittain siksi, että olisin tullut hulluksi, jos olisin kökkinyt koko päivän neljän seinän sisällä. Kyllä, palasin myös salitreenin pariin heti kun jälkitarkastuksessa sain luvan palata. En kuitenkaan joutunut järjestämällä järjestämään aikaa treenille enkä kokenut uhraavani aikaa perheeltä lähtemällä salille. Päinvastoin, koin, että vauvavuoden aikana aikaa ja energiaa salitreenille oli jopa enemmän kuin ennen, kun työ ja/tai opiskelu ei haitannut harrastuksia. Salitreeni oli kaikinpuolin ja kaikille osapuolille tervetullut poistuminen ihan vain itsensä kanssa ulkomaailmaan.

Toista on varmasti sitten, kun pitäisi viettää kahdeksan tuntia päivästä työmaalla ja työmatkan, kauppareissun ja ruuanlaiton jälkeen miettiä, viettäisikö nämä loput pari hereilläolotuntia lapsensa kanssa vai rautoja kolistellen.

Jännä nähdä, minkälaista treeniä sitä tulevaisuudessa tekee.

Nimim. Matkalla työhaastatteluun.

-K

Mainokset

3 kommenttia artikkeliin ”Vauvavuoden kehotilinpäätös

  1. Hyvin samankaltaisia kokemuksia,pylly edellä maailmaan tulijasta tissien kuihtumiseen. 😉 Nyt töissä käyvänä aika lenkille löytyy klo 05 aamulla ja viikonloppuisin.Kerran viikossa ehkä raskisin arki-iltana olla poissa lapsen luota…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s