Hei, te kaikki ravitsemusammattilaiset siellä kentällä! Tää ois teille! Ootte mahtavia!

DSC00610

Pohjanmaan lakeuksilla luodaan ammatistaan ylpeitä ravitsemusterapeutteja. Ainakin luotiin yksi sellainen. Meitsi.

Olen saanut työskennellä moninaisissa tehtävissä työssäni ravitsemusterapeuttina, mistä olen kiitollinen ja kauhean onnellinen. Olen työskennellyt kaiken ikäisten potilaiden parissa ja tehtävät ovat vaihdelleet allergisisten vauvojen ravitsemushoidosta letkuravitsemuksen suunnitteluun ja ihan kaikkea siltä väliltä. Eri sosiaaliluokat, mielenterveysongelmat ja elämäntilanteet ovat tulleet tutuiksi.

Kerrottakoon tähän pikkuisen työhistoriaani, joka liittyy olennaisesti jutun pääpointtiin.

Ennen valmistumistani kokeilin kuntoutumiskeskuksessa työskentelyä Hopeaniemessä. Siellä sain paljon vahvistusta ammatti-identiteetilleni. Kuten myös Kokkolassa sairaalaharjoittelussa sen jälkeen. Gradua tein Tansaniassa, jossa suunnittelin diabeteshoitajien työn tueksi ravitsemusmateriaalia (kyllä, hiottiin tietysti paikallisiin olosuhteisiin sopivaksi tansanialaisten ravitsemustieteilijöiden avustuksella).  Opintojeni jälkeen halusin mahdollisimman hyvän pohjan ammattitaidolleni ja aika pian päädyin Seinäjoen keskussairaalaan hommiin. Sairaalan työn lisäksi kävin myös Seinäjoen terveyskeskuksessa hommissa, sillä he ostivat ostopalveluina sairaalan palveluita. Opintojen oheen minut rekryttiin tekemään FINGER-tutkimukseen  ravitsemusasiantuntijaksi vetämään ryhmiä ja pitämään tutkittavien yksilökäyntejä. (Olin siis ainut kaupungin terapeutti, joka halusi vapaaehtoisesti luopua vapaa-ajastaan. Olin vähän ahne kokeilemaan kaikkia mahdollisia alani töitä. Plus omaan työnarkomaniageenin – thanks, mom.) Siinä sivussa sitten minut rekryttiin toiseen paikkaan, eli työterveyshuoltoon Terveystalolle Vaasaan. Ja siinä sitten ajattelin, että no, samako se tässä Seinäjoellakin on pitää yksityisvastaanottoja.

Siitä sitten opiskelemaan Tampereen yliopistoon (jep, vieläkin valmistumatta…), jonka ohessa duunia Terveystalo Vaasassa ja Tampereella. Jotenkin kaikkien näiden töiden ja opintojen ohessa kouluttauduin FODMAP-asiantuntijaksi Lontoossa ja Melbournessa ja koulutin yhdessä ystäväni Jenni Lapin kanssa ravitsemusterapeutteja FODMAP-ruokavaliosta. Välissä sijaistin Hyvinkään sairaalassa. Sitten kävin kesätöissä Kotkassa Kymenlaakson keskussairaalassa. Sitten kiersin ympäri Suomea Syö hyvää – hankkeen tiimoilta puhumassa hyvästä syömisestä ja uusista ravitsemussuosituksista. (Kiitti, jos jaksoit tänne asti! :D)

Tarkoitus ei ole alleviivata, että kattokaa, näin paljon oon saanut aikaan, vaan kertoa, että arvatkaapa vaan, kuinka monta kollegaa tai muuten vastaavia tehtäviä tekevää olen tavannu tällä matkalla? HYVIN MONTA. 

Olen ajoittain manaillut blogissa, että aina kuulee asiakkailta tai muuten vaan rupatellessa ihmisten kanssa, että oli niin kauhean ikävä kokemus käydä ravitsemusterapeutilla. En vähättele näitä kokemuksia yhtään, mutta haluaisin välillä kertoa, että guess what, tuolla kentällä, eri puolilla Suomea, on mahtavia ravitsemusterapeutteja.

Haluaisin nostaa esille nyt muutaman ja toivon, että joku muu ottaa tästä jutusta kopin ja kehuu kollegaa tai kertoo positiivisia kokemuksia ravitsemusasiantuntijan tai -terapeutin vastaanotolta. Suoraan sanottuna, mulle on se ja sama, vaikka joku ”erehtyy” kehumaan ravintoterapeuttia, kiinalaisen lääketieteen asiantuntijan ravitsemusneuvontaa tai vaikka pt:ltä saamaa hyvää ravitsemuspalvelua. All I care is that people get help and start feeling better and find a good way to eat. Piste. (Tunnekieli englanti pukkas taas päälle, sori.)

Pahoittelut jo etukäteen, jos ei mene nyt ihan nappiin työnkuvaukset tai tehdyt tehtävät. Pääpointti on, että arvostan kollegoitani ja heillä on työssään hyvä fiilis ja ote. Sellainen auttava ja kokonaisvaltainen. Ei semmonen ”minä ravitsemusasiantuntijana nyt kerron sinulle, miten pitää syödä, kuules!”.  Listalla olevat henkilöt on huippuja ja lista on täysin sattumanmukaisessa järjestyksessä.

Kangasalalla Hilpi Linjama tekee mielenkiintoista terveyden edistämistä perusterveydenhuollossa. Hän on tehnyt hyvää työtä sitä ennen Etelä-Pohjanmaalla samoissa kuvioissa. Työtapa tuntuu olevan semmoinen ilon kautta ja kokonaisvaltainen.

Katja Jukkola, joka sinnikkäästi jaksaa muistuttaa, millaista Ausseissa ravitsemushoito on: Ravitsemusterapeutti on saman arvoinen tyyppi lääkärin ja kaikkien muiden työntekijöiden kanssa hoitotiimissä (minähän en ole tyytyväinen meidän terveydenhuoltoon, ennen kuin tämä todella tapahtuu). Tunsin oloni ihan ääliöksi, kun Katja oli Seinäjoella ”harjoittelussa”, kun tiesin, että hän on huippuammattilainen. No, toivottavasti ainakin olimme avuksi kieliopinnoissa! 🙂 

Marjaana Puustinen Lahdesta tekee hyvää työtä kehitysvammaisten lasten parissa hyödyntäen esimerkiksi ketogeenista ruokavaliota. Ravitsemusterapeuttien yhdistyksen Valtakunnallisilla ravitsemuspäivillä viime syksynä kuulin Marjaanan esityksen ja olin taas kauhean ihastuksissani, koska hän vaikuttaa todella ammattitaitoiselta! Esityksissä on aina huolellisesti kerrottuja potilastapauksia, jotka konkretisoivat luentoa ja auttavat syvällisemmin ymmärtämään, miten suuri merkitys ruokavaliolla voi olla hänen potilaiden kohdalla. Ihan omaa erikoisalaansa tämä!

Kuopiossa vaikuttava Anne Tuovinen on ensinnäkin ihan hiton hauska (kyllä, meidän alalla on hyvinkin hauskaa porukkaa). 😀 Yhteinen automatka Kuopiosta Joensuuhun loppui ihan liian lyhyeen. Mainio persoona ja erittäin ihmisläheinen ravitsemusterapeutti. Anne, voidaanko tehdä joskus joku pidempi road trip? 😀 

Eija Soini Seinäjoelta tekee töitä nuorten psykiatrisella. As in osastolla koko ajan. As it should be. Plus on ihan parasta seuraa, kun nautitaan mutteripannuespressoa ja tummaa suklaata työn lomassa, jotta jaksaa vikat päivän tunnit pirun kuumassa sairaalassa 30 asteen kesähelteillä. 

Idolini esinaisena, eli Pirkko Tuominen Seinäjoen keskussairaalassa. Niin vaan on Seinäjoelle saatu jatkuvasti nostettua ravitsemusterapeuttien lukumäärä kuuteen. Vaikka perusterveydenhuolto siellä laahaakin perässä näissä jutuissa, niin Pirkko on huolehtinut, että ainakin sairaanhoitopiirissä on ravitsemusterapeuttien suhde noin 1/33 000, mikä on hyvä juttu. Pirkko on ihanan rauhallinen, mutta selvästi kiinnostunut kaikkien alaistensa hyvinvoinnista. Ainut miinus on, että Pirkko tuntuu olevan ihan liian vaatimaton omien ansioidensa suhteen.

Henna Lehikoinen Keliakialiitosta. Tässä vedän vähän kotiin päin. Henna on oman kylän tyttöjä Leppävirralta ja siten tuttuja pitkältä ajalta. Mutta kun Henna kouluttaa, ei jää paljoa kyseltävää, kun sieltä tulee kaikki datat ja jutut mitä nyt voi kuvitella aiheesta tarvitsevansa. Erityisesti ihailen Henna vetämän ROKE-projektin työtä. Kandee muuten lukea ROKE:sta, jotta hahmottaa, miten kallista se ravitsemusterapeuttien palkkaamatta JÄTTÄMINEN on. (Googleen vaan hakusanat ”ravitsemushoito ROKE”.)

Liisa Heinonen Tampereelta Diabetesliitolta. Uskoisin, että tuo paikka ei ole ollut se rauhallisin ja seesteisin tässä viime vuosien ruokavaliohärdellien aallokossa. Niin vaan jaksaa Liisa aina ihmetellä kaikkea uutta ja olla loputtoman kiinnostunut alastamme ja uusista tutkimuksista ja hyvistä käytännöistä. Plus että Liisa on yksi herttaisimmista ihmisistä, joita tunnen. Kuka sanoo, että nettimaailmassa ei voi luoda todellisia ystävyyksiä? Kylläpäs voi, eikö niin Liisa?

Opiskelija-aikojeni aisaparini, eli pariskunnan Pinky & Brain se Brain-puolisko, Anne Pohju. Minä en ikinä olisi kehittänyt näin vahvaa ammatti-itsetuntoa ilman Annea. Omaksi ansiokseni voin laskea lähinnä sen, että Anne oppi juomaan olutta seurassani ja hänestä tuli kasvissyöjä. Anne on se henkilö, joka tietää pätkityn suoliston sielunelämästä liekö eniten tässä maassa. Olen aikoja sitten pudonnut kärryiltä, missä maassa Anne viilettää, kun hän kouluttautuu niin ahkerasti ulkomailla, kun kotimaassa ei ole mahdollisuuksia. Anne on myös todella omistastautunut potilailleen: Hän on valmis opettelemaan vaikka inhokkikasviksensa varsisellerin syöntiä, jotta saa munuaispotilaille kehitettyä reseptejä.

Sini Garam, Kati Kuisma, Sanna Talvia, Kaisa Pulkkinen ja Jonna Hilpi. Mark my word, näistä naisista kuullaan vielä ja paljon. Sini, kouluruokailun haltijakummi. Kati, Neuvokas perheen asiantunteva ja kannustavat syömisen asiantuntija, Sanna, olematta ravitsemusterapeutti, ohjaisin tälle naiselle kaikki lapsipotilaani nättiin jonoon – Sanna kyllä hoitaa. Kaisa, jonka viestintätaitoja todella tarvitaan tällä alalla. Jonna, niin, no, tämä nainenhan haluaa todella terapeutiksi. Sen lisäksi, että on jo ETM-titteli hallussa Helsingistä, hän suorittaa vielä sen TtM:n paprutkin sitten Kuopiosta. Vetää vähän nöyräksi.

Patrk Borg. Sori, Patrik, että lakkasin jossain vaiheessa kirjoittamasta kommentteja blogiisi. Tuntui vaan vähän hölmöltä käydä laittamassa joka jutun perään ”olen samaa mieltä!”. 😀  Epäilen, että ilman Patrikin jotenkin semmoista vähän jääräpäistä asennetta ja esimerkkiä, olisi uskoni alaa kohtaa hiipunut kriittisillä vaiheilla ja olisin… no, alkanut opiskelemaan jotain itselleni täysin sopimatonta alaa vaan turhautumiseni takia. Kiitos, että olet näyttänyt tietä rennon syömisen tielllä ja sanoittanut varmasti monen ravitsemusammattilaisenkin mietteitä kaiken kansan kuultavaksi.

Marjaana Suominen ja Katri Suhonen Savonlinnassa (plus muut, joita en henkilökohtaisesti tunne :D). Marjaana kertoi innoissaan onnistuneista kokkailukerroista. Kuulemma äijät kokkasi innoissaan kasvisruokaa ja muutenkin ihmiset ovat ennakkoluulottomia kursseilla ja valmiita kokeilemaan vaikka mitä ruokia! Syömishäiriöisten kanssa poistutaan passivoivasta sairaalaympäristöstä ja mennään keskustaan kahville juttelemaan. Arvostan äärettömän korkealle tämmöistä hands on – työskentelyä!

Jenni Lappi Kuopiosta. Olin pakahtua ylpeydestä Jennin väitöstilaisuudessa. Osoitin tämän itkemällä eniten ikinä. Julkisesti. Kaiken juhlakansan edessä. Tiiättekö semmosen huutoitkun? Joo, no, kuvitelkaa, että joku pitää ”arvokasta” puhetta räkä nenästä valuen ja huutoitkien. That was me. Classy. Jenni on niin tolkuttaman viisas, että minun on vaikea sitä välillä tajuta. Palkatkaa joku nyt tämä nainen opettamaan ravitsemustiedettä! Jenni on opettamisessa luonnonlahjakkuus. Vaikeat asiat muuttuvat hetkessä ymmärrettäväksi ja helpoksi.

Katri Mikkilä. Kauhean mukava nainen. Hahmottaa kokonaisuuksia. Thinks outside the box. Osaa asiansa. On hiton hauska. Rupattelee suveneeristi potilaitten kanssa. Tiedän tämän, koska olen ollut Katrin harjoitteluohjaajana toiminut ja ”valvonut” 😀 hänen vastaanottojaan. Eipä tarttenut paljoa mitään sanoa, kun nainen hoiti hommansa heti alkuun jo niin ammattitaitoisesti. Kukaan ei muuten voi olla luontevampi kuin Mikkilä, kun soittaa potilaspuheluita. Juttelee ihmisille kuin olisi aina tuntenut. 😀

Nostan nyt tässä vaan muutaman hyvän tekijän esille. Tutkinnot ja tittelit on hienoja suorituksia, mutta se, että ei omaa korkeampaa akateemista titteliä ei tarkoita, etteikö osaamista olisi roppakaupalla ja etteikö voisi tehdä vaikuttavaa työtä. Mittana ei voi käyttää muutosta kolesteroliarvoissa tai vaa’alla. Todellinen mittapuu olisi se, että nämä hienot ammattilaiset pääsisivät tekemään vaikuttavaa työtä terveydenhuollossa. Resursseja odotellessa voidaan tehdä paljon – nimittäin ajatuksen tasolla. Terve ammattiylpeys, ilo ja into oppia jatkuvasti uutta ja halu auttaa eivät maksa mitään.

Loppuun kerron otteen keskustelusta brittikavereiden kanssa. Kuvaa ehkä vähän sitä arvostuksen tasoa, johon on hyvä tähdätä. 😉

Claire: ”Since you are all doctors…”

Leena: Well, actually, I’m a dietitian…

Claire: ”Yes, but that’s almost the same thing.

Ei mul muuta.

P.S. Kirjotin tätä muuten aika hiton pitkään. Kun tuntui, ettei millään malttaisi olla nimeämättä vielä sitä ja sitä ja sitä… Please, join me! Laittakaa kommenttiosioon nimiä ja esimerkkejä tai kirjoittakaa vaikka kokonaan oma juttu!

Advertisements

9 kommenttia artikkeliin ”Hei, te kaikki ravitsemusammattilaiset siellä kentällä! Tää ois teille! Ootte mahtavia!

  1. Olipa ihana kirjoitus! Myös minulla on ollut toisen ammattiryhmän edustajana ilo kohdata työssäni useampia mainittuja henkilöitä. Joidenkin kanssa on tullut tehtyä töitä ja pohdittua ohjausta enemmänkin, toisia olen kuullut luennoimmassa tms. Mutta kaikkien heidän osaltaan kyllä allekirjoitan näkemyksesi! Jatkakaa samaan malliin!

  2. Löysin tämän jostakin toisesta blogista, ja pakko kommentoida, koska olen todella kiinnostunut (monen muun lisäksi) ravitsemuksesta. Olen näissä asioissa vasta toooooodellla aloittelija (Liikunnanohjaajan AMK-tutkinnossa hieman sivuttiin, myös gerontologia ja kansantervysopinnoissa Jyväskylän yliopistossa, ravitsemustieteen perusopinnot Itä-Suomen yliopistossa parhaillaan menossa ja lisäksi omaa asioiden selvittämistä netin ja tutkimuskirjallisuuden ihmeellisestä maailmasta), mutta silti haluan nostaa Juhana Harjun asiantuntevista, ytimekkäistä ja kriittistä pohdintaa herättelevistä blogikirjoituksista. Fanitan myös Jan Verhoa, Batrig Borgia, Reijo Laatikaista. Tässä top4. Ravitsemusterapeutit ovat aika myllytyksessä myös median puolelta, kun ravitsemusasiat ja ilmiöt ihmisiä kiinnostavat. Teette kovaa työtä. Ja on mahtavaa kuulla, että on erittäin osaavia ja cooleja tyyppejä Suomessa, joista ei yleisesti koko Suomen laajuisesti, ainakaan vielä, tiedetä. Vau, oon ylpeä suomalaisesta osaamisesta. Mäkin haluun oppia ja tietää enemmän! 🙂

  3. Leija-Lotta Kalaoja, valmistumassa oleva (vai juuri valmistunut?) ravitsemusterapeutti. Uskaltaa ajatella omilla aivoillaan, uskaltaa kyseenalaistaa, uskaltaa olla juuri jotain sellaista, mitä meidän ala tarvitsee. Uskon, että tästä tytöstä kuullaan vielä. Leija-Lotan ajatuksia voi käydä lukemassa täältä: http://leijislottis.blogspot.fi/

    Ulla Kärkkäinen, luottokahviseuraa opiskeluaikoina Retikan kahvihuoneella. Täytyy sanoa, että joskus jopa epäilin, valmistuukohan tämä tyttö koskaan, mutta niin se vaan perskule tekee nykyään väitöskirjaa syömiskäyttäytymis-, painonhallinta- ja kehonkuva-asioista eikä voi itse kuin nöyränä nostaa hattua Ullan tekemälle työlle. Jeah! (P.S. Mun on Ulla ikävä sua!)

    Leena Putkonen. Sen lisäksi, että arvostan Leenan ammattitaitoa, asennetta ja ravitsemusasioille omistautumista koko pitkän siipivälini verran, olen Leenalle ikuisesti kiitollinen erilaisiin makumaailmoihin tutustuttamisesta enkä jaksa lakata hämmästelemästä hänen ammattitaitoaan kokata melkein mistä tahansa ja kuinka isolle joukolle tahansa maistuvaa pöperöä. Ja sitten kun tämä työnarkomaani joskus saa sen burn outin, niin mä oon jo varannut sen meille terapoimaan itsensä kuntoon ruuanlaittopuuhien pariin! 😉

    • Oi kiitos :-)! Nyt vasta sattumalta huomasin tän kommentin.

      Mä fanitan teitä (tietenkin!), Ullaa, Reijo Laatikaista, Pirjo Saarniaa ja Patrik Borgia (vaikka ei varsinaisesti ravitsemusterapeutti olekaan). Ja ylipäänsä jokaista ravitsemusalan ammattilaista, joka uskaltaa rohkeasti ottaa asioista selvää, ajatella omilla aivoilla ja esittää valtavirrasta poikkeaviakin mielipiteitä (hyvin perusteltuna tietenkin). Niin ja aitoa kiinnostusta auttamiseen ja jatkuvaan uuden oppimiseen pitää tietenkin olla.

      Kunnioitan laillistetun ravitsemusterapeutin tutkintoa, mutta olen myös sitä mieltä, että se yksin ei takaa sitä, että olisi huippuhyvä ravitsemusammattilainen. En tiedä, uskaltaako tätä sanoa ääneen, vai lynkataanko mut, mutta empaattisinta ja eniten auttanutta ravitsemusohjausta olen saanut henkilöltä, jonka pohjakoulutus oli sairaanhoitaja. Siinä on musta miettimisen aihetta niille, joiden mielestä pelkkä laillistetun ravitsemusterapeutin tutkinto tekee automaattisesti ylivertaiseksi potilastyössä. Kaipaisin ravitsemuskeskusteluun vähän enemmän toisten kunnioittamista ja vähemmän lyttäämistä oman erinomaisuuden korostamiseksi. Koen, että laillistettujen ravitsemusterapeuttien arvostusta nostaisi eniten se, että antamamme hoito on hyvää, ei se, että alleviivaamme laillistusta (esim. Helsingin yliopistosta valmistuu aivan yhtä päteviä ammattilaisia kuin Kuopiosta, kuten case Patrik Borg osoittaa).

      • Erittäin hyviä huomioita ja ei siis ihme, että olet Katrin nimeämien henkilöiden joukossa! 😀 Paras käyntikortti on tuo, että tekee itse asioita mahdollisimman hyvin.

  4. Ahahaaa!!! Hyvä tietää, että mulla on tommonen terapiapaikka varattuna jo! :´D Kiitos, Katri! Ja myös minä kuulun Leija-Lotan ja Ullan fanikerhoon. 🙂 Ullasta oon ihan megaylpee!!! Nyt kun hän pääsee vielä potilastyötäkin kokeilemaan kunnolla, niin häntä ei pysäytä mikään!

    • Voi että minkä hassun ihanan yllätyksen google mulle heitti tähän harmaaseen aamuun, kun googletin itseni pitkästä aikaa 🙂 Kylläpä lämmitti mieltä teidän kauniit ja kannustavat sanat parin vuoden takaa, kun tässä justiinsa tuskailen väikkärin kanssa. Kiitos, kiitos, kiitos!!!! Jospa se tässä tän vuoden aikana tulis vielä pakettiin 😉

      Ootte kyllä ihan huippuja tekijöitä ja mimmejä tekin 😀 ❤ Ikävä!

      Ullis

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s