”Kehoni tietää” – Se kaksiteräinen miekka

i4mabl5yykdtowjwd3wa

”Kun syö hyvin, sen tuntee.”  Tähän Elastisen tähdittämään mainokseen oli vähän aikaa sitten mahdotonta olla törmäämättä niin bussipysäkillä, metrossa kuin lehtien sivuillakin.

Tuossa on tuo lause, johon suhtaudun kerta kaikkisen ristiriitaisesti, suorastaan skitsofreenisesti. Käytän tuota perustetta itsekin potilaiden kanssa, että hei, kun lautasen täyttää värikkäät ja herkulliset rehut, niin olokin alkaa tuntua kyllä virkeämmältä muutaman viikon päästä.

Tai kun ihminen, jonka tarvitsisi syödä enemmän, alkaa suurentaa annoskokoja ja lakkaa stressaamasta painosta koko ajan, niin varmasti mieliala ja olo kohenee.

Vatsavaivoista kärsivät varmasti kokevat, että kun syö yhdellä tavalla, niin voi hyvin, ja kun taas syö toisella tavalla, niin sen tuntee hemmetinmoisena kipuna, vessassa juoksemisena ja ilmavaivojen päästelynä.

Kyllä, kun syö hyvin – tai huonosti – sen voi tuntea.

Mutta.

Kasvissyöjä, joka ei ole pahemmin paneutunut kasvissyöntiin, voi elellä kuukausia ellei vuosia ilman ihmeellisiä tuntemuksia. Hän ei voi tuntea hiipivää B12-vitamiinin puutostilaa, sinkin puutosta ja rautatasotkin on yleensä jo selvästi alhaalla, ennen kuin hälytyskellot kilkattavat. Lihaani voi pistellä poskeensa vuosiakin lihaisia aterioita rehuja kartellen, eikä hän välttämättä hokase liittää orastavaa vetämättömyyttä ja flunssailua vitamiinien ja kivennäisaineiden vajeeseen, jota tällainen ruokavalio voi synnyttää. Koholla olevaan verenpaineeseen havahdutaan yleensä vasta rutiinimittauksissa terveystarkastuksessa. Harva sitä tuntee mitenkään. Saati koholla olevia kolesteroliarvoja.

Minä taas en tunne enkä tiedä suolistobakteerieni sielunelämää, vaikka se minua kiinnostaakin. Vaikuttaakohan juuri minun suolistobakteeristooni negatiivisesti se, että ruoassani on vähänlaisesti huonosti imeytyviä FODMAP-hiilhydraattiyhdisteitä? Onko suolistossani hyviä bifidobakteereja lainkaan? Pitäisikö minun kärsiä vatsakivuista, jotta suolistobakteerit voisivat hyvin ja takaisiko se minulle kokonaisvaltaisen terveyden?

Tietoisesta syömisestä puhuessani ja sitä opettaessani puhun varsin paljon siitä, miltä mikin nälkätuntemus kehossa tuntuu.

Silti AINA ei vaan voi tuntea, kun syö hyvin. Kuukausi sitten kohua herätti personal trainerin ja professorin mittelö siitä, millaista ruokavaliota ihmisten pitäisi syödä. Vastassa olivat ”tuhannet laihdutetut kilot ” (mittaustapa, jota SEFB-tiimi arvostelee jyrkästi mittarina terveydelle ja hyvinvoinnille), asiakkaiden fiilikset sekä ravitsemustieteen tutkimustieto.

Minun on vaikea välillä purematta niellä näitä sankaritarinoita, että kun tämä toimii minulla, suosittelen sitä asiakkaillenikin. Ei myöskään ole ihme, että jos ihminen alkaa kasvisvoittoistaa ja vähäsokeristaa ruokavaliotaan, siitä tulee parempi olo.

Toisaalta eipä se ravitsemustietokaan tee auvoiseksi – tämän tiedän ihan omasta kokemuksesta, kun yritin hoitaa omaa ärtyvän suolen oireyhtymää niillä vanhoilla ravitsemusohjeilla, jotka vain pahensivat oireitani järkyttäviin sfääreihin.

Minun tarinani vatsavaivojen saralla on siis samankaltainen kuin kyseisellä personal trainerislla, eli aloin etsiä apua, kun en sitä senhetkisistä ohjeista saanut.  Kylläkin sillä erotuksella, että etsin sitä tieteestä enkä fiiliksestä. Ensisijaisesti halusin tietää, mitä minun sisälläni tapahtuu ja miten sitä voisi kontrolloida. Sitä kautta löysin onneksi FODMAP-ruokavalion. Tunne seurasi tiedettä. 🙂

Osaan erottaa sen mikä toimii minulla ja sen mikä toimii asiakkaillani.  Omat kokemukseni hyödyttävät arjen tietotaitona, mutta minä en ole yhtä kuin kaikki vatsaongelmaiset.

11048657_10153136000006141_1791494292340729790_n

Kehoni tunsi vastustamatonta tarvetta syödä belgialaista vohvelia kirsikkahillolla ja kermavaahdolla Antwerpenin rautatieasemalla. Pic by J.Bersa

Olen kiitollinen koulutustaustastani, joka helpottaa työtäni ravitsemusräätälinä hyvien muutosten hakemisessa, sillä en halua, että neuvoistani on jossain vaiheessa haittaa. Ravitsemustiede ei suinkaan ole erehtymätön tiede ja se, mitä neuvon nyt, voikin jossain vaiheessa paljastua haitalliseksi. Tiedostan tämän ja hyväksyn sen. Silti tutkittuun tietoon perustuva ravitsemusneuvonta on todennäköisesti pienempi paha kuin ”musta tuntuu”-neuvonta. 

Syövän kehittymistä ei tunne. Verisuonten tukkeutumista ei tunne. Sitä verenpainetta ei tunne. Siksi valintani on tunteiden huomioiminen ja kuunteleminen – tiedettä unohtamatta.

Lensku

P.S. Kirjoittaja edustaa tätä nykyä todellista, antiikinaikaista huuhaata. Näitä juttuja luetaan nyt sitten ihan vaan omalla vastuulla siellä ruutujen ääressä!

Arlan mainos täältä.

Mainokset

6 kommenttia artikkeliin ””Kehoni tietää” – Se kaksiteräinen miekka

  1. Juuri näin! Olen monesti miettinyt, että miten intuitiivisen syömisen/ kehon kuuntelun viestiä pitäisi välittää, että se tulkittaisiin oikein. Kaipa siihen on vaan pakko liittää jokin basic tietopaketti siitä, mikä on tutkimusten mukaan terveyttä edistävää. Muuten voi helposti mennä ihan metsään. Moni ei niin fiksu ruokavaliokin voi alkuun tuntua oikein hyvältä ja toisaalta taas jokin terveyttä edistävä tapa alkuun pahalta. FODMAP:eja en ehkä lähtis väkisin lisäämään terveysvaikutusten takia, jos on herkkä vatsa. Onko se kokonaisvaltaista terveyttä, jos koko ajan on paha olo?

    • FODMAPeja on nykytietämyksen mukaan hyvä sisällyttää ruokavalioon. Kuumeisesti tutkitaan, kuinka paljon niitä pitäisi olla, jotta bifidomäärät ei muutu radikaalisti. Lisäksi tutkimukset ovat olleet sen verran lyhyitä, että ei tiedetä, ovatko muutokset tilapäisiä. Itse en missään nimessä ole liian tiukka tämän takia, enkä suosittele sitä potilaillenikaan. Oireet hallinnassa, mutta suurimmalla osalla ne pysyy vähemmänkin tiukalla rajoituksella. Osalla taas on pakko olla aika tiukka tai se elämä todella on helvettiä vatsa- ja suolisto-oireiden takia.

  2. Juu, en tarkoittanut, että FOMAP:t pitäis vetää nollaan (ei tosin liene edes mahdollista, jos syö yhtään mitään viljoja/kasviksia/marjoja/hedelmiä). Lähinnä ajatus oli, että itse en ainakaan suostu syömään ruista/vehnää/papuja/omenaa…vain siksi, että ne on terveellisiä. Eli riittävä oirekontrolli on musta tärkeämpää kuin se, onko ruokavalio aivan optimaalinen terveydelle. Itse en tosin mitenkään 100 % vältä high fodmap -tuotteita, vaan soijajogurttia ja tattaria esimerkiksi käytän, koska ne eivät tunnu ärsyttävän. Samaa suosittelisin muillekin (siis, että etsii itselleen sopivan määrän ja parhaiten käyvät tuotteet). Ruokin myös bifidobakteerejani (joita syön kuuriluontoisesti probiootteina) kahvilla ;-D (senhän on siis todettu stimuloivan niiden kasvua).

    • Mä en nyt yhtään tajua, miksi soijajogurtti ei kävisi… Oon kuullut tän aiemminkin. Juuuh, tää on tosi monitahoinen juttu ja yksilöllisestihän nää ruokavaliot jokaiselle räätälöidään. Haastavaa viestiä näistä selkeästi ja yksinkertaisesti. Jos meinaa oikeasti tehdä vaikuttavaa työtä IBSiläisten parissa, niin pitäisi kyllä tuntea FODMAPit ja muutkin sivuavat aihealueet tosi hyvin, jotta pystyy soveltamaan. Itse olen tosi tarkka noiden haastisten kanssa, kun niihin tulee tosi herkästi ylilyöntejä, tyyliin ”saa/ei saa/pitää ei pidä”… Tasapainoilua koko ajan.

      Just tässä King’sin koulutuksen jäljiltä voin taas kommentoida noista probiooteista, että varsin vähän tiedetään. 😛

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s