Kehoaktivisti kasvaa isommaksi

Varoitus: Naisasianaisen naisasiaa. Älä lue, jos ahdistaa.

***

Olen hehkuttanut Facebookin puolella etenkin Girls gone strong – sivustoa. Toinen inspiroiva juttujen ja ennen kaikkea ajatusten ja tehokkaiden onelinereiden lähde on Lift like a girl – sivusto. Erityisesti Lift like a girlin Nia Shanksin kirjoitus ”13 Ways Women Can be MORE, Not Less” sysäsi ajatteluani taas aavistuksen eteenpäin. Eilen vahvistusta ajatukselle sain Facebookissa pyörivästä kuvasetistä.

Ammatikseen sitä miettii muiden ihmisten painoahdistusta (en juurikaan kysele painoja tai punnitse vastaanotolla) ja suoraan sanottuna oma paino ei kauheasti sen päälle ole kiinnostanut. Plus olen pysytellyt hyvinkin samoissa lukemissa ja vaatekooissa sieltä riparista ja ylppäreistä asti (mekoilla mitattuna). Vaa’alla käyn ehkä neljä kertaa vuodessa. Lähinnä huvikseni. En omista sellaista.

Minuaon varoiteltu ja peloteltu lukuisia kertoja, kuinka varmasti alkaisin lihoa, kunhan ikää tulee.

Ikään kuin se nyt olisi pahinta, mitä naiselle voi tapahtua. Suurentuminen. Suuremman koon osto.

Tänä kesänä meni jokunen viikko äimistellessä sitä tosi asiaa, että jeps, nyt on yksi vaatekoko jätetty taakse. Ylppärimekko (jota tosiaan olen käyttänyt muissakin juhlissa) on käynyt pieneksi. Olen oppinut ostamaan isomman koon paitoja, sillä vanhaan kokoon en oikein mahdu. Kinnaa hartioista ja joskus rintakehän kohdalta. Istuvien housujen ostaminen nyt on aina ollut hankalaa tällä persauksella, joten siinä ei ole mitään uutta. Olen kyllä edelleen malliltani sutjakka. Kelailen tässä vaan niitä ajatuksia, mitä tämä minimaalinen metamorfoosi herätti.

Kuinkahan helvetin monta kertaa olen lukenut jostain blogista tai lehdestä, että naiset, älkää pelätkö isoja painoja, ei niistä tule lihaskasoiksi! Entä sitten, vaikka tulisi?! Mitä hirveää siinä on, jos naisella on lihaksia? Mitä pahaa siinä on, jos nainen on harteikas tai muulla tavalla iso? Ai niin, kulttuurissamme se on huono juttu. Sori, unohdin.

Naisen tulee pyrkiä pienuuteen ja vähentämiseen. Serena Williamsin kehoa on taas vaihteeksi analysoitu viime päivinä ja vajaaälyiset on kommentoineet kehon ”miehisyydestä”. Naisille kun tuntuu olevan edelleen se yksi malli: pieni koko, isot tissit, mielellään iso perse, mutta godforbid liian iso, pitkä tukka. Ja kehopositiivisuus? Sehän on vaarallista sekin, kun se kannustaa kuolemaan lihavuuteen. (Not.)

Autoin kaveria muutossa, jossa hänen anoppinsa koko ajan voihki, että älä ota sitä, se on painava, jätä se miehille. Pidin kieleni kurissa, mutta teki kyllä mieli kiljua, että lopeta! Jaksan kyllä. Minusta jonkinasteinen voima on lähinnä käytännöllistä. Jaksaa tehdä arkisia asioita.

Teinkö sitten jotain todella erikoista ja suunnitelmallista? En ahmi proteiinia (far from it), käyn salilla 1-3 kertaa viikossa (kyllä, minun kehoni tykkää leppoisasta tahdista – kehittyminen loppuu kuin seinään, jos siellä ramppaa koko ajan) ja joko geenieni tai ilmeisen hyvän ruokavalioni takia tässä nyt kävi näin. Sillä nuo lisääntyneet kilot on kyllä pääosin lihasta. Tulivat lisät semmosiin kohtiin, että sen tajuaa ilman epäluotettavia kehonkoostumusmittareitakin. Minun kehoni reagoi näin, kaikkien ei. Nyt olen sitä mieltä, että pah, voisinpa olla vähän isompikin. Ehkä enimmäkseen sen takia, että olisin enemmän normeja vastaan. 😉

En koe, että tässä olisi joku kriisin paikka, vaikka alkuun olin vähän hämmentynyt uudessa kehossani. Itse asiassa olen käynyt keskusteluja itseni kanssa, että kelaa nyt, kuinka siistiä, jos on vähän isompi. Ei minulla ole mitään tarvetta olla näkymätön ja pieni. Vaatekoot ovat vain numeroita ja SEFBin henki nyt on aina ollut numerovastainen.

En pelkäää, että kun ikää tulee, niin kohta alkaa lihominen ja kohta on pakko alkaa miettiä, mitä suuhunsa laittaa. Todellisuudessa olen vuosien mittaan tullut vuosi vuodelta iloisemmaksi kehostani, joka toimii hyvin ja palvelee minua, kuten sen on tarkoitus. Pienet rinnat? – No, eivätpähän roiku sitten vanhana. Lyhyet jalat? – Viuhtoopa sitäkin vikkelämmän näköisesti, jotta pääsee kovaa. No thigh gap? – Nope, I just have muscle there.

Kroppani toimii sitä paremmin, mitä enemmän pidän siitä huolta. Selkä hajoaa, jos en liiku. Niskaan sattuu, jos en liiku. En saa unta, jos en liiku. Vituttaa ja masentaa, jos en liiku. Olen vetämätön ja väsynyt, jos en syö terveellisesti. En saa unta, jos olen syönyt liian vähän.

Kelatkaa niitä minuutteja, tunteja, päiviä ja vuosia, jotka voisi käyttää vaikka itsensä kehittämiseen ja jonkin uuden taidon oppimiseen sen sijaan, että sitä panikoisi, että apua, jos minä suurenen tai en pienene? Itse äkkäsin asioita aika nuorena, mutta siltikin tuntuu, että teini-iästä järkyttävän suuri osa oli tätä ajattelua. Se on niin sääli. Toivon, että olisin opetellut vaikka jonkun kielen sillä ajalla. Tai opetellut piirtämään kunnolla. Tai koodaamaan.

Voitaisiinko tätä viestiä jatkossa toitottaa toisille naisille useammin? Vanhemmat naiset nuoremmilleen? Isät tyttärilleen? Veljet siskoilleen? Pidä itsestäsi huolta, mutta älä käytä niin hitosti energiaa mahtuaksesi johonkin pienen pieneen malliin.

Nyt käyn vaa’alla ajatellen, että jes, pari kiloa vielä ja sitten on uusi kymmenluku! 🙂 Itsekin joutuu tietoisesti pohtimaan, että kyllä, niiden numeroiden voi haaveilla menevän ylöspäinkin. Se nimittäin todennäköisesti tarkoittaa enemmän voimaa. En siis väitä itseäni vahvaksi, mutta väitän itseäni vahvemmaksi kuin olin ennen. 😀

Kehitystahtini tulee olemaan hidas. Ihan vaan sen takia, että mulla ei todellakaan ole mihinkään kiire. Kiva olisi olla hyvässä kunnossa, kun ikää tulee. Sillä minua liikkeeseen motivoi ennen kaikkea hyvä ja virkeä olo ja terveys. Ulkonäköseikat seuraa pitkällä perässä ja ne tulee kaiken hyvän fiiliksen ja henkisen voimaantumisen kylkiäisenä.

Ja kyllä, näytän mielelläni miehekkäältä, jos se tarkoittaa tätä lookkia.

Screen Shot 2015-07-15 at 11.10.18

Advertisements

5 kommenttia artikkeliin ”Kehoaktivisti kasvaa isommaksi

  1. Moi kollega! Täälläkin yksi ravitsemustieteilijä-tuttusi joka ei käytä vaakaa. Mieheni hankki vaa’an muutama vuosi sitten kun hän laihdutti 10 kg, mutta sen jälkeen kukaan ei ole vaakaa käyttänyt ja se lojuu sängyn alla pölyttymässä. En halua opettaa tytöilleni numeerisen painon seuraamista, mieluummin puhun hyvin toimivasta kropasta ja siitä, mitä sen hoitamiseen vaaditaan (hyvää ruokaa ja liikuntaa), jotta se palvelisi meitä tarkoituksenmukaisella tavalla ja jaksaa tehdä kaikkea sitä mitä haluaa.

    Itsehän huomaa vaatteista tarpeeksi hyvin, jos joku paikka alkaa kiristää tai lahje lepattaa löysänä. Ja voi tosiaan miettiä, onko kyseessä lihas vai rasvakerros, joka ilmiön aiheuttaa. Täytyy myöntää, että itse omaan sen verran numeroihin hurahtamisen taipumusta, että vaa’aton elämä alkoi aikoinaan tietoisena valintana sen välttämiseksi, että alkaisin päässäni pyöritellä muutamien satojen grammojen tai muutamien kilojen muutoksia painossa päivittäisellä tasolla. Tämä vaatemenetelmä on palvellut erittäin hyvin jo yli 15 vuotta ja aika samassa koossa mennään edelleen, ja takuulla huomattavasti rennommalla meiningillä kuin vaakaan tuijottaen. Toki pari lasta ja ikä tuo muutoksia kroppaan, jotka kiihtyvät neljänkympin jälkeen (just wait…), eikä aina sillä lailla kuin itse haluaisi. Mieluummin kiristän kangasta lihaksella kuin rasvalla, myös toiminnallisista ja aineenvaihdunnallisista syistä. Lihakset, sydän!

    • Kiitti kommentista! Sieltä tuli taas yks varoitus! 😀 No, katellaan. Vanhempien esimerkkiä jos seuraa, niin ei taida olla kovin paha riski paisua. (Kiitti, hyvät geenit!) Ja voin hyvin kasvaa, jos se massa on pääasiassa lihasta, ei haittaa kyllä yhtään. On sitä itsekin sekoiltu niiden numeroiden kanssa, mutta jotenkin jännästi elämän on hyvin paljon helpompaa, ku ei niitä tuijottele!

      • Peiliin voi ja kannattaakin jonkun verran katsoa, mutta numeroiden tuijottaminen pelkästään on todellakin ihan niuhoa. Minullakin on hyvät geenit taustalla, kun vanhempiani katson. Ei ollut tarkoitus pelotella/varoitella esim. iän tuomista vaikutuksista, aika luonnollista se varmaan on, mutta huomaa vaan että pitää tehdä duunia enemmän että pysyy kunnossa & toisaalta myös palautuu. Lisäksi huomaa että jotkut ihoalueet alkavat rentoutua enemmän kuin ennen 🙂 Lihakset tervetuloa, pitää vaan tehdä hommia niiden eteen 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s