Leipä lihottaa

… koska sen avulla voi käydä näin:

katri ja maha korjattu 1

 

katri ja maha maha tekstit 2

 

Jos yhtään seuraatte, rakkaat lukijat, uutisia, niin ootte ehkä huomannut, että vilja puhututtaa taas. Vähän aikaa sitten oli maito. Että pitäisikö vältellä, parantua kaikesta ja ei sairastua mihinkään.

Katrille se leivän syönti tosiaan teki taas sen, että se lihoo. Koska kasvattaa vauvaa pötsissään. Taas. Keho tuntuu toimivan tälläkin ruokavaliolla ihan hyvin, koska pulla oli uunissa (pun unintended) ennen kuin hormonikierto oli toennut esikoisesta.

Emme usko ulkonäköpöllistelyyn, mutta ajattelimme silti (pienen pohdinnan jälkeen) hahmottaa, miten petollista se ns. virallisiin ravitsemussuosituksiin (iiik!!!) perustuva ruokavalio voikaan olla. Rappiotila ja keskivartalolihavuus vissiin tulee viiveellä?

Katri

katri motot

Leena

leenan motot

 

Valitettavasti tämän ruokavalion sivuoireena on tahatonta ja tahallista hönöilyä jatkuvasti.

 

DSC_1149

 

1437537888770

 

Saattaa aiheuttaa myös energianpurkauksia, jotka voivat kohdistua viattomiin, tikapuuttomiin lintotorneihin.

 

leena korjattu 1

 

Tai suunnittelemattomaan tasapainoharjoitteluun. (Kyllä, nuo raajat kuuluvat Katriin ihan oikeasti. Ei ole jatkettu millään, eikä ole photoshopattu.)

katri korjattu 5

Joskus voi myös seota jättiporkkanasta.

DSC_1119

Ei, tässä ei loppunut energia. Tässä nauratti lokin kakkoja väistellessä. Katso kohta hönöilystä. Also known as avustettu belfie.

IMG_1833

 

IMG_1834

Advertisements

6 kommenttia artikkeliin ”Leipä lihottaa

  1. Uskon, että tarkoituksenne on hyvä, mutta todennäköisesti ette arvaa, miltä tuntuu lukea kahden syntymä(?)hoikan ja kauniin ihmisen postausta, jos sattuu olemaan ihminen, joka näkee kropassaan sen, että leipä lihottaa ja ettei vapaapäiviä iikeastaan voisi pitää. Jos syö kaksi täysjyväsämpylää päivässä ja paino on + 1/2 kg. Jos juo kaksi tuoppia olutta ja tulos on sama. Ja mitä vanhemmaksi tulee, sitä armottomammaksi käy kroppa.

    Se kuulkaa tuntuu kauhean ylimieliseltä…

    Ystävällisin terveisin nimimerkki ”Yksi monien puolesta” eli Varpu joka yrittää taiteilla valikoivasti rentona ja lievästi ylipainoisena, koska normaalipainoisuus tarkoittaisi äärimmäistä kurinalaisuutta.

    • Kiitos palautteesta! Arvasimme kyllä, että osa lukijoista voi ottaa tämän näin ja siksi pohdiskelimme asiaa pitkään. Tarkoituksenamme ei ole olla ylimielisiä lainkaan.

      Haluaisimme kuitenkin muistuttaa, että myös tämänkokoisilla ja -mallisilla ihmisillä on lupa jakaa kokemuksiaan ruokavalioista ja siitä, että joillekin sopii ihan sellainen perussyöminen.

      Minua on motivoinut blogimme alusta lähtien ajatus, että kirjoitan sellaisista asioista, joista minun olisi ollut hyvä kuulla silloin nuorena, kun laihdutin joka helvetin viikko ja inhosin itseäni jokaisesta suupalasta. Ja minun olisi silloin ollut hyvä kuulla, että saan syödä rauhassa ja kehoa kuunnellen ns. tavallista ruokaa ilman suurempia kikkailuja eikä minun tarvitse laihduttaa. Siksi tämä postaus.

      Sekä Katri että minä ollaan nuoruudessa (Katri vielä reippaasti opiskeluaikaankin) painittu kehonkuvaongelmien kanssa ja sen paineen alla, että pitäisi laihduttaa ja olla jotenkin erilainen. Nämä ajatukset ovat vuosien mittaan hälventyneet, mikä on vaikuttanut myös positiivisesti syömiseen ja painonhallintaan.

      Mitä tulee syntymäkauneuteen ja kauneusihanteisiin, niin itse olen muun muassa nuoruudessani itkumyrskyssä raapinut mahani verille, sillä kärsin hirsutismistä, joka on kaikkea muuta kuin sosiaalisen kauneusihanteen mukaista. Vihasin kehoani tuossa vaiheessa niin paljon, että sitä on vaikea edes kuvailla.

      Siksi toivosin, että toisten kehoja kommentoidessa muistettaisiin, että kaikki ei ole sitä miltä näyttää. Kaikki kehot ovat kauniita. Kaikki ihmiset ovat kauniita. Valitettavasti yhteiskunnassamme tämä ajatus tuntuu olevan järisyttävän vieras.

      Mitä tulee syntymähoikkuuteen, niin voidaan todeta, että suvussani on sekä hoikkia että ylipainoisia ihmisiä. Eli geenipohjaa kyllä löytyy myös sille, että en olisi tämänkokoinen. Tolkun syömisen ja liikkumisen olen oppinut kotoa ja tietoisen syömisen avulla.

      Äitini puolella on kilpirauhasongelmia, vaikka muille jakaa. Äitini vajaatoiminta todettiin 14 vuotiaana ja hänellä ei ole ollut hoitotasapainossa ongelmia ja paino on aina ollut normaaleissa mitoissa.

      Tämän kerron siksi, että uskoisin, että tässä ajassa, jossa puhutaan äärettömän paljon elimistön toimintahäiriöistä (painonhallinta, kilpirauhasongelmat, kortisolit sekaisin jne. jne.), pitää pystyä myös puhumaan siitä, että ihan kaikilla niitä ei ole. Ja että ne ns. tylsät, perinteiset elämäntapavalinnat todella auttavat pysymään terveinä ja että leivän syönti ei kaikkia lihota (eli kaikkien ei todellakaan tarvitse karpata tai hyväkarpata) ja maito ei sairastuta kaikkia (joillekin se ei tosiaan tunnu sopivan).

      Karppausbuumin ajan kokemukset vastaanotolta puhuivat karua kieltä: Suurin osa painonpudottajista tulivat vastaanotolle ja kertoivat, että olivat aloittaneet karppauksen. Seurantojen tulokset eivät suinkaan vastanneet niitä sankarikertomuksia, joita iltapäivälehdissä siihen aikaan viljeltiin. Moni koki suorastaan sosiaalista painetta siitä, että pitää karpata ja vaikka painossa ei tapahtunut mitään muutosta, heidän oli vaikea ottaa vastaan muita ehdotuksia (kuten nyt vaikka se, että relaisi ja söisi monipuolisesti kaikkea ja karsisi turhista energian lähteistä. Ja kyllä, en ole käännyttämässä ketään karppauksesta, koska se joillekin toimii ja jos potilas sitä haluaa kokeilla. Siksi seurannat.)

      Tämä ei mitenkään tarkoita, etteikö olisi ihmisiä, jotka kokevat hyötyvänsä vähähiilhydraattisesta ruokavaliosta, paleosta, viljattomasta ruokavaliosta tai maidottomasta ruokavaliosta tai jostain muusta erityisruokavaliosta. Hienoa, jos niistä on hyötyä. Isolle osalle ihmisistä tuntuu toimivan hyvän ruokavalion perustaksi kuitenkin simppelimpi ja säännöttömämpi syöminen.

      – Leena ja Katri (jolla hyväksytin vastaukseni)

  2. Annoin palautteeni, koska jo virtuaalisintuitiivisesti olen täysin puolellanne proggiksessanne. Kommentoin kuitenkin tarkkaan:

    <<<Haluaisimme kuitenkin muistuttaa, että myös tämänkokoisilla ja -mallisilla ihmisillä on lupa jakaa kokemuksiaan ruokavalioista ja siitä, että joillekin sopii ihan sellainen perussyöminen.<<<

    Aivan ehdottomasti on. Mutta aivan samoin kuin kaipaisin fattitude-advokaattien viesteihin hyväksyntää sille, että jos on mallia hammastikku ja tissit on kuin kansallispuvun taskut, voi olla terve ja kaunis.

    Tuossa teidän viestissänne olisi voinut välittyä selkeämmin *näinKIN*.

    <<Minua on motivoinut blogimme alusta lähtien ajatus, että kirjoitan sellaisista asioista, joista minun olisi ollut hyvä kuulla silloin nuorena, kun laihdutin joka helvetin viikko ja inhosin itseäni jokaisesta suupalasta. Ja minun olisi silloin ollut hyvä kuulla, että saan syödä rauhassa ja kehoa kuunnellen ns. tavallista ruokaa ilman suurempia kikkailuja eikä minun tarvitse laihduttaa. Siksi tämä postaus.<<

    Aivan oikein.

    <<Sekä Katri että minä ollaan nuoruudessa (Katri vielä reippaasti opiskeluaikaankin) painittu kehonkuvaongelmien kanssa ja sen paineen alla, että pitäisi laihduttaa ja olla jotenkin erilainen. Nämä ajatukset ovat vuosien mittaan hälventyneet, mikä on vaikuttanut myös positiivisesti syömiseen ja painonhallintaan.<<

    Tuon saman voi käydä läpi toisinkin. Itse olen käynyt BMI 30:n kautta. Laihtumalla psyyke- ja ruokavalionkorjaustyöllä. Nyt BMI 26-27 (jonka "onneksi" Saksan virallisvalistajat laskevat mun ikäisellä – 58 v – normaaliksi :)).

    <<Mitä tulee syntymäkauneuteen ja kauneusihanteisiin, niin itse olen muun muassa nuoruudessani itkumyrskyssä raapinut mahani verille, sillä kärsin hirsutismistä, joka on kaikkea muuta kuin sosiaalisen kauneusihanteen mukaista. Vihasin kehoani tuossa vaiheessa niin paljon, että sitä on vaikea edes kuvailla.<<

    no täällä lapsettomuustutkimuksissa hirsutismista osoiteltu vastailee :D.

    <<Siksi toivosin, että toisten kehoja kommentoidessa muistettaisiin, että kaikki ei ole sitä miltä näyttää. Kaikki kehot ovat kauniita. Kaikki ihmiset ovat kauniita. Valitettavasti yhteiskunnassamme tämä ajatus tuntuu olevan järisyttävän vieras.<<

    Tätä ajatusta toki olen promonnut vuosikausia. Olen ehdottomasti samaa mieltä.

    <<<Mitä tulee syntymähoikkuuteen, niin voidaan todeta, että suvussani on sekä hoikkia että ylipainoisia ihmisiä. Eli geenipohjaa kyllä löytyy myös sille, että en olisi tämänkokoinen. Tolkun syömisen ja liikkumisen olen oppinut kotoa ja tietoisen syömisen avulla.<<<

    Samoin. Itse perin ne lihavuusgeenit. Ja kilpparijutut jotka eivät oikeuta lääkitykseen mutta näkyvät kaulalla (kysta kilpparissa) ja kilpparin toiminnassa välillisesti. Ja kroonisen lymfaedeeman. Syömällä tolkusti ja tietoisesti olen asettunut lievään ylipainoon. Syömällä hypertarkasti hikisesti normaalipainon ylärajalle.

    <<<Tämän kerron siksi, että uskoisin, että tässä ajassa, jossa puhutaan äärettömän paljon elimistön toimintahäiriöistä (painonhallinta, kilpirauhasongelmat, kortisolit sekaisin jne. jne.), pitää pystyä myös puhumaan siitä, että ihan kaikilla niitä ei ole. Ja että ne ns. tylsät, perinteiset elämäntapavalinnat todella auttavat pysymään terveinä ja että leivän syönti ei kaikkia lihota (eli kaikkien ei todellakaan tarvitse karpata tai hyväkarpata) ja maito ei sairastuta kaikkia (joillekin se ei tosiaan tunnu sopivan).<<

    Jep. Olen aina saarnannut samaa. Kerran kirjamessuilla totesin että neljäsosa ihmisistä voi hyvin tiukalla vähähiilarisella, neljäsosa voi mainiosti runsashiilarisella, loput voivat parhaiten *vähempi*hiilarisella.Kukaan ei tainnut tykätä vastauksestani…

    <<Karppausbuumin ajan kokemukset vastaanotolta puhuivat karua kieltä: Suurin osa painonpudottajista tulivat vastaanotolle ja kertoivat, että olivat aloittaneet karppauksen. Seurantojen tulokset eivät suinkaan vastanneet niitä sankarikertomuksia, joita iltapäivälehdissä siihen aikaan viljeltiin. Moni koki suorastaan sosiaalista painetta siitä, että pitää karpata ja vaikka painossa ei tapahtunut mitään muutosta, heidän oli vaikea ottaa vastaan muita ehdotuksia (kuten nyt vaikka se, että relaisi ja söisi monipuolisesti kaikkea ja karsisi turhista energian lähteistä. Ja kyllä, en ole käännyttämässä ketään karppauksesta, koska se joillekin toimii ja jos potilas sitä haluaa kokeilla. Siksi seurannat.)<<

    Karppaus ei alunperin tarkoittanut sitä mitä sitten vuosia myöhemmin mediabuumin aikana. Siinä kävi niin kuin usein: alunperin ihan rennon anarkistisesta sokerikuorrutuksen vastaisesta aktivismista kehittyi fanaattinen rasvauskonto. Muutamat foorumi- ja muut gurut alkoivat julistaa pekonin ja voin autuutta. Eihän se nyt todellakaan toimi enemmistöllä ihmistä. Eikä sillä ole paljoakaan tekemistä hiilaritietoisen syömisen kanssa.

    Jos nyt siteeraan itseäni lukuisista kirjoistani, niin ensinnäkin jos ei jokin ole rikki, ei sitä ole syytä korjatkaan, ja toisekseen jos on, pitää kuunnella omaa kehoaan eikä somen besserwissereitä. Jos pitää tehdä korjaus, niin kohtuullisen hyvä nyrkkisääntö on: ylipainoinen sohvaperuna tyypin2 diabeetikko kestää huonohkosti tärkkelystä ja sokeria; aktiivinen. nuori ja liikkuva ihminen tarvitsee hiilareita jaksaakseen. Loppu on hienosäätöä. Jos on vaikeita yhtälöitä, tarvitaan ammattilaisia.
    Sellaisia ennakkoluulottomia ja kriittisiä kuten sinä Leena (Katrin ammattia en tiedä).

    <<Tämä ei mitenkään tarkoita, etteikö olisi ihmisiä, jotka kokevat hyötyvänsä vähähiilhydraattisesta ruokavaliosta, paleosta, viljattomasta ruokavaliosta tai maidottomasta ruokavaliosta tai jostain muusta erityisruokavaliosta. Hienoa, jos niistä on hyötyä. Isolle osalle ihmisistä tuntuu toimivan hyvän ruokavalion perustaksi kuitenkin simppelimpi ja säännöttömämpi syöminen.<<25 ja muodin mukaan läskejä :D). Siinä tulee eteen se viestinnällinen hienosäätö, johon olen itsekin monta kertaa törmännyt, kun en ole osannut. Siksi tämä avatuminen :D.

  3. Paluuviite: Ikinä ei ole uskottava | Se erilainen fitness – blogi

  4. viestini lopusta katosi pätkä? Kirjoitin:

    /Oman kokemukseni perusteella väitnän että isolle osalle ihmisistä sopii henkisesti simppeli ja säännöttömämpi syöminen. Mutta meitä on paljon, joille ei normaali kulutuksen mukaan tai hiukan sen alle ja tietoisesti syöminen riitä. Vaan olemme edelleen virallismääritelmän mukaan ylipainoisia BMI>25 ja /

  5. Pari sanaa painoindeksistä tähän väliin. Mun (samoin kuin käsittääkseni Leenankin, ei katsokaas kauheasti puhuta painoistamme, koska, öö, miks puhuttais?) biologinen normaalipaino sattuu osumaan BMI:n määrittelemän normaalipainoalueen sisälle. Mutta se ei tee minusta eikä meistä millään tavoin parempia tai onnellisempia ihmisiä. Päinvastoin, onnellisuus on tullut sen myötä, kun on lakannut tuijottamasta vaa-an lukemaa, lakannut loikkimasta joka sämpylän ja oluttuopillisen jälkeen vaa-alla ja lakannut maanisesti näpyttelemästä paino- ja pituustietojaan painoindeksilaskuriin. Ja sivuhuomautuksena mainittakoon, että oma painoindeksini ei edes ole hirmu kaukana siitä ”tuomiosta” eli normaalipainoalueen ylärajasta, paljon lähempänä sitä kuin alarajaa. Että mietin tässä vain, voiko minua edes BMI:tä tuijottaen (syntymä)hoikaksi haukkua.

    Ja painoindeksi kaksvitosesta eli tästä ylipainotuomiosta vielä. Lihavuuden Käypä hoito -suosituksessa ylipainoisiksi/lievästi lihaviksi määritellään, jos BMI on yli 25 mutta alle 30, kyllä. MUTTA. Pelkkä BMI 25 – 30:n ylipaino ei vielä riitä hoidon aiheeksi. Tarvitaan vyötärölihavuus ja/tai liitännäissairauksia kaveriksi, ennen kuin suositellaan minkäänlaista hoitoa. Toisin sanoen, riski joihinkin sairauksiin on ehkä kasvanut, mutta päälle 25:n painoindeksillä voi olla täysin terve. Päälle 25:n painoindeksillä voi myös olla biologisessa normaalipainossaan eli hyvinvointipainossaan. Ja uskon, että aika pirun moni onkin, sekä terve että hyvinvointipainoinen. Ja kun ylipaino/lihavuus ei kuitenkaan koskaan ole se yksi ja ainut olemassa oleva mahdollinen riskitekijä mihinkään sairauteen, niin näkisin kyllä, että olisi kokonaisvaltaista terveyttä edistävämpää keskittyä vaikka niihin muihin riskitekijöihin (esim. liikuntaan/liikkumattomuuteen tai mitä nyt minkäkin sairauden riskitekijöiksi listataan) sen sijaan, että jumittaisi itkemässä omaa painoaan/painoindeksiään tai määrittelisi itseään pelkkien numeeristen arvojen perusteella. Noin niinkun kärjistäen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s