Syö stressi pois!

Yleisön pyynnöstä laitan myös blogiin juttua aiheesta stressi ja syöminen. Pidin saman otsikon mukaisen miniluennon Tiedekulma Aleksilla Helsingissä marraskuun alussa. Tilaisuuden järjesti Unisport. Pahoittelut viivästyksestä, mutta koska stressitasojen hallinnan opettelu on paraikaa käynnissä ja en halunnut hötkyillä kirjoituksen kanssa. Yritän elää, niin kuin opetan. 😉

Kirjoitan tämän nyt todella vapaamuotoisesti, sillä en näköjään osaa lähteä purkamaan suht viihdyttävällä (se oli ainakin tavoite) otteella tehtyä tiivistä esitystä tekstiksi! Laitan kyllä pdf:n tähän kylkeen, vaikka se ei ehkä ihan hirveästi kellekään sano mitään, kun harrastan luennoilla ennen kaikkea kuvia enkä niinkään tekstiä.

Huomaattehan, että tämä on yksinkertaistettu karvalakki- ja mutkat-suoriksi – malli aiheesta, sillä en ole stressiasiantuntija ja siten olen avoin tarkennuksille ja lisäkommentteille, joita voi esittää kommentti-osiossa. 🙂

Akuutti stressi on hyvästä

Akuutti stressi on hyvä reaktio: Se pelastaa meidät monelta tapahtumasarjalta, jotka voisivat vahingoittaa meitä vakavasti tai jopa tappaa.

Käden aistima kuumuus saa meidät nykäisemään käden tajuamattamme pois tulen tai hellan läheisuudestä ja näin selviämme vain pienellä palovammalla sormen päässä. Joku heittää sinua kivellä ja refleksinomaisesti väistät ilmassa sinua kohti kaartavaa murikkaa. Ennen jakaessamme elinympäristömme villieläinten kanssa, stressireaktio sai meidät joko pakenemaan tai puolustautumaan teräviltä kynsiltä ja hampailta.

Positiivinen, väliaikainen stressi voi nykypäivänäkin olla hyvä juttu, sillä aika moni työtehtävä jäisi tekemättä tai tulisi tehtyä huonommin ilman pientä stressiä ja huolta suoriutumisesta hyvin.

Pitkäaikainen stressi on pahasta

Ongelmaksi stressi muodostuu, jos se jatkuu pitkään ja siitä ei palaudu. Tähän elimistöämme ei ole luotu. Kroonisen stressin taustalla voi olla niin työelämän murheet, työttömyys kuin ikävät kotiasiat tai koulun ja opiskelujen aiheuttamat paineet. Ihmissuhteet ystävien tai puolisoiden kanssa voivat aiheuttaa stressiä. Tunnetusti ja tutkitusti myös lasten saaminen ja etenkin vauva-aika voi olla olla hyvin stressaavaa. Jälkimmäistä ajanjaksoa värittää lisäksi unettomuus tai pätkittäinen uni.  Uni on muutenkin yksi taustatekijä stressin taustalla.

Pitkäaikainen stressi tuntuu elimistössä ja aiheuttaa monia terveyshaittoja. Stressihormonit sekoittavat elimistön toimintoja muun muassa sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnan kautta ja nostamalla verenpainetta. Stressihormonit vaikuttavat myös syömiseen, sillä kortisoli ja greliini lisäävät syömistä ja greliini myös siitä saatavaa mielihyvää. Stressi voi siis vaikeuttaa painonhallintaa ja tervettä suhdetta ruokaan, sillä fysiologia on meitä vastaan. Itsehillintä ja itsekuri ovat erittäin huonoja hoitokeinoja painonhallintaan stressin vallitsessa. Siksi niin moni epäonnistuu laihduttamisessa ruuhkavuosina ja kun mielen päällä on muutakin.

Stressin takia mieliala laskee ja kyky rentoutua ja rauhoittua huononee. Muita tyypillisiä oireita ovat päänsärky, lihaskivut, vatsavaivat, narskuttelu, unettomuus, väsymys ja ruokahaluttomuutena – tai päinvaistoin – ruokahalu kasvaa.

Mielenkiintoista on, että tutkimuksissa on huomattu, että ne jotka ovat niin sanottuja ”ikuisia laihduttajia” lihovat stressin seurauksena, kun taas ne, jotka suhtautuvat joustavasti syömiseen ja painoonsa, eivät koe samaa ruoan houkutusta stressissä, vaan päinvastoin vähentävät syömistään.

Stressi vaikuttaa myös ruokavalintoihin, sillä välipalatyyppinen syöminen lisääntyy ja aterioiminen vähenee. Tämä yleisesti tarkoittaa sitä, että ruokavalio yksipuolistuu, muuuttuu paljon energiaa, mutta vähän ravintoaineita sisältäväksi, eli suomeksi sanottuna lautamasmallin mukainen ateria vaihtuu suklaapatukkaan, sokeroituun proteiinipatukkaan, sokeripommi-smoothieen, voileipään (ilman kasviksia). Nämä erot ovat selkeimpiä erityisesti naisilla.

Uni, uni ja vielä kerran uni

Maailma pelastuisi, jos ihmiset nukkuisivat riittävästi. Siinä se, elämäni viisaus. Onhan tämä aikamoinen yksinkertaistus, mutta on se kiistämättä hyvä lähtökohta terveyden tiellä. Stressiin uni vaikuttaa selvästi ja toisaalta stressi vaikuttaa negatiivisesti uneen.

Unen puute vähentää ruokahalua säätelevän leptiinin pitoisuutta elimistössä ja kuten mainittu, lisää ruokahalua ruokkivan greliinin määrää elimistössä. Lisäksi unen puute vaikeuttaa insuliinin toimintaa elimistössä. Insuliini on haimasta erittyvä hormoni, joka toimii portinvartijan lailla,  sillä se ”päästää” glukoosin lihaksiin. Stressi siis pahentaa insuliiniresistenssiä, joka on tuttu muun muassa ylipainoisille diabeetikoille. Tässä tilassa elimistössä erittyy kyllä insuliinia, mutta se ei toimi kuten se pitäisi ja verensokeri nousee ja toisaalta insuliini varastohormonina alkaa kerätä rasvavarastoja keskivartalolle sisäelinten ympärille. Unen puute saa myös tekemään huonoja ruokavalintoja. Aikamoinen sisäelinsirkushan tuosta unen puutteesta seuraa, eikö vain?

Terveellisyys-stressi

Tätä termiä olen alkanut viljellä, mitä kauemmin tätä kaupallista dieettimaailmaa seuraa. Superruokaa kaupataan miljoonilla, kalliita gluteenittomia tuotteita tuputetaan pseudo-tieteellisin perustein ja ihmiset tehdään vainoharhaiseksi mikroravintoaineiden saannin suhteen pelottelemalla kilpirauhasen vajaatoiminnalla, lihomisella, aivojen terveyen rapautumisella ja tietysti syövällä.

Ei ihme, että herkät ja terveydestä kiinnostuneet ihmiset ottavat stressiä myös siitä, miten pysyä mahdollisimman terveinä. Paradoksaalista kyllä, eikö niin? Uskoisinpa, että jättämällä ääriuutiset lukematta saattaa myös lisätä pari elinvuotta elämäänsä, kun stressitasot laskevat.

Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö saisi olla kiinnostunut terveydestään, terveellisistä ravintoaineista ja ruokavalioista, mutta jos se muodostuu stressin aiheeksi, ohjaa syömistä, ja erityisesti sosiaalista elämää, on hyvä muistaa, että elämässä on muitakin osa-aluita kuin terveys ja sekään ei ole pelkästään syömisestä ja liikunnasta kiinni. Lepo, rentoutuminen ja stressin tietoinen hallinta pitäisikin nostaa tällä terveyden arvoasteikolla ylemmäs.

Täydellistä ja ”optimaalista” (inhokki-sanani numero yksi) ruokavaliota ei ole. SIksi sen tavoitteluun ei kannata laittaa niin paljon paukkuja eikä ainakaan stressata siitä liikaa.

Muistathan myös, että ärhäkät kaikki-kilot-heti-pois – kuurit (joiden aika taas lähestyy vuoden vaihteeseen tullessa) ovat nekin eräänlaisia stressireaktioita elimistölle ja jos niitä harrastaa asiakseen, ne kyllä satavarmasti kääntyvät itsään vastaan. Lainaankin tässä erästä potilasta pitkän ajan takaa: ”Olisinpa ollut laihduttamatta silloin, kun minulla ei ollut siihen mitään syytä.” Amen.

Ruoka on ihanaa!

Make peace with food, eli tee ruoan kanssa aselepo. Se on ehkä vähän kummallisen kuuloinen vinkki, mutta tällä tarkoitan, että moni on – tietoisesti tai tiedostamattaan – jonkinlaisessa sotatilassa ruoan kanssa. Ruokaa pelätään: se lihottaa, se sisältää lisäaineita, se sisältää kemikaaleja, se sisältää liikaa sokeria, se ei ole luomua. Nämä kaikki ovat osin ihan relevantteja pelkoja, mutta monella huolestuminen menee hysterian puolelle.

Todellisuudessa ruoka on ihanaa. Se pitää meidät hengissä, mahdollistaa kaiken hienon kokemisen, näkemisen, elämisen. Pitää huolta, että tunnemme tunteita, sydämemme hakkaa, kun kiipeämme kukkulalle ihailemaan maailmaa ja antaa energiaa ajatella ja pohtia.

Lisäksi ruoka maistuu mahtavalle! Kirpeälle, suolaiselle, happamalle, makealle, napakalle, vetiselle (mutta kivalla tavalla!), raikkaalle, kukkaiselle, hedelmäiselle. Lisäksi se rouskuu, poksuu, narskuu ja sulaa suussa. Ateriointi itsessään on keino purkaa stressiä: Keskity ja rauhoitu ruokaan ja nauti siitä kaikilla aisteilla. Monesti jo se, että miettii, että ”onpa ihana syödä”, saa rauhoittumaan ja tuntemaan mielihyvää.

Syötkö tunteisiin?

Kirjoitin tästä aiheesta jo aiemmin. Kiva pystyä hyödyntämään näitä blogin ajatuksia välillä ihan työssäkin! 🙂

Tiiviisti vielä tämä taulukko, jossa on vähän vinkkiä siihen, että tunteita voi ”hoitaa” muillakin keinoin kuin syömällä. Apua ja tukea tunnesyömiseen saat niin asiansa osaavalta ravitsemusterapeutilta kuin psykologiltakin.

Minä syön stressiin – hyvällä tavalla

Toisaalta: Joskus on ok syödä stressi pois. Minun stressitasot kyllä laskevat, kun rauhoitun syömään tai kahville. Joskus yksin, joskus seurassa. Kasvisvoittoinen, hyväätekevä (eli terveellinen 😉 ) ateria tuo minulle suunnattomasti mielihyvää. Joskus taas on sellainen päivä, että mielihyvää tuon viskin siemailu hyvän teevee-sarjan parissa tai iso kakkupala.

Kaikki ovat hyviä keinoja silloin, kun pitää myös huolen, että käytössä on muitakin stressinhallintakeinoja, eli puhumista luotetuille läheisille, liikuntaa, riittävästi unta ja mielekästä työtä ja tekemistä. Screen Shot 2015-12-28 at 13.14.49

Tässä vielä pdf: Syö stressi pois

(Ethän käytä esitystä omiin tarkoituksiin juttelematta asiasta ensin minun kanssani.)
Kuva: freedigitalphotos.net

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s