Jokainen elämä on pörrömaton arvoinen

Minulla on ollut jokseenkin surumielinen viikko meneillään. Tuli kuolema, jonka tiesi tulevaksi, mutta joka toisaalta tuli yllättäen. Äitini oli viikko sitten soittanut ollessani töissä ja tiesin jo ennen takaisinsoittoa, mitä asia koski.

Mollivoittoisuus oli voimissaan mennessäni töistä kotiin, sillä olin saman päivän aikana sanonut rakkaalle ihmiselle, että en osaa elää välitilassa. En osaa välittää vain vähän. Tai sillä tavoin, että homma voi edetä tai olla etenemättä. Ehkä. Joskus. En jaksanut sitä enää. Sillä tässä tilanteessa olen ollut liian monta kertaa.

Sitten katsoin lätkää ja iloitsin. Aidosti huusin ja elin mukana. En tiedä, mistä tämä arvopelilätkäfanitus (joka ei mielestäni ole yhtä arvokasta kuin oikea todellinen liigatason tai tietyn pelaajan fanitus) oikein kumpuaa. Mutta hälläkö väliä. Oli hyvä fiilis. Vaikka päivässä oli paljon kamalaa, sekoittuivat nuo ajatukset yhteen: Ehkä sieltä taivaasta tai jostain, mistä lie, oli hyvät näkymät matsiin ja ehkä sitä kiekkoiloa tunnettiin sielläkin suunnalla. Lapsellista? Kyllä. Lohdullista? Erittäin.

Viikko eteni samankaltaisin kurvailuin. Oli hyviä uutisia: ulkomaankaverit tulossa pääsiäiseksi Suomeen, kirjasta tuli ihania palautteita niin tutuilta kuin tuntemattomammiltakin, uudet työkuviot alkukankeuksista huolimatta näyttää etenevän hienojen yhteistyökuvioiden merkeissä.

Todellisuudessa tämän edelleen mollivoittoisen viikon todelliset pelastajat ovat läsnäolon hetket ja pienet arjen ilot. Tämä ihana vihreä pörrömatto, jolla istun ja kirjoitan. Äitini äkkäsi, että tämä varastossa pyörinyt vanha villapörrömatto voisi sopia huoneeseeni. Hän ei varmastikaan tajunnut, miten onnelliseksi matto(?!) minut tekee joka päivä. Se on pehmoinen, lohduttava, muistuttaa minulle rakasta metsää, se on kuin sammal! Tässä minun huoneessani! Joka päivä! Kuinka lohdullista tämäkin! Joku fengshui-juttu muuten on, että ihmisellä pitäisi aina olla sängyn vieressä pörrömatto, jotta se on ensimmäinen asia, jonka jalka tuntee aamuisin. Ei oo muuten mikään turha neuvo, kuulkaa!

Eilen mielettömän hienon ja insporoivan palaverin päätteksi  kävelin ystäväni Marin kanssa Lidliin ja ostin semmoisia arkisia juttuja: pähkinöitä, muistilappuja ja leipää. Siinä yksin kotiin marssiessani ajatuksissa näin ihanan teepuodin vastapuolella katua. Oli rauhallista ja hiljaista. Lumi vaimentaa ihmeellisesti kaupungin äänet. Päätin poiketa sisälle, sillä aikomukseni on pitkään ollut oppia lisää teelaaduista ja vierailla näissä lukuisissa ulkopäin varsin somilta näyttävissä teehuoneissa.

Voi hyvä ihme. Miten onnelliseksi voi pieni teekauppa ihmisen tehdä? The Ounce – kauppa muistuttaa vanhanajan sekatavarakauppaa, paitsi hyllyillä on vain ihania lasisia teepurkkeja. Myyjällä oli korsetillinen mekko(!) ja etiketit ja teen valmistustapa kirjotetaan musteella(!) käsin. Myyjä näytteli ja tuoksutteli teelaatuja toisensa jälkeen. Kertoi, mistä tuote tulee. Poistuttuani ostosteni kanssa kadulle minulle tuli olo, kuin olisin käynyt Narniassa. Täysin epätodellista, täysin maagista. Tässä minun kotinurkillani! Ei voi olla totta? Taika, ihme ja ihastus löytyy ihan tästä läheltä.

Tänään jumpassa tajusin, miten hyvältä tuntui käydä jumpassa. Että tässä tätä arkea elellään. Käydään iltaisin jumpassa. Tämä on minulle luksusta viime syksyn kaaoksen jälkeen. Nyt, tätä the Ouncen herkullista sitruunamarengin makuista vihreää luomuteetä juodessani, annan itselleni neuvon, että nauti arjesta.

Älä mieti aikatauluja, älä tehtäviä. Ne hoituvat kyllä. Pidä ajatus arjessa. Siihen kuuluu työtä, mutta siihen kuuluu myös aikaa liikunnalle, kirjojen lukemista, ystävien näkemistä, Shetlanninsaarten murhat -sarjan seuraamista,  itkemistä SuomiLoven ääressä, sähköpostien kirjoittamista kaukaisille ystäville, naapuruston koirille lässyttäminen, fiilistely ja muistelu. Myös niiden mollivoittoisten asioiden muistelu. Sillä sen jaksaa paremmin, kun elämän perustana on sammaletta muistuttava pörrömatto.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s