Kahden nälän ja rivien välistä

Kävin pari viikkoa sitten synnytyksen jälkitarkastuksessa. Jälkitarkastus tehdään synnyttäneille naisille 5 – 12 viikon kuluttua synnytyksestä, ja jos jälkitsekissä ei käy, ei saa vanhempainpäivärahaa. Toisin sanoen kyseessä on käytännössä pakollinen läpihuutojuttu, jossa tsekataan että kroppa on lähtenyt palautumaan niin kuin pitääkin ja isketään pillerit kouraan. (”Kohtu ei kiitä, jos oot puolen vuoden sisään taas raskaana.” Juu, kiitos ei kiitos, eikä kiittäisi kukaan muukaan. Anna tänne ne pillerit.)

Asiaan. Olen mielenkiinnolla seurannut molempien odotuksien ajan ja synnytyksien jälkeen, miten painooni ja kroppani ulkomuotoon ylipäänsäkin suhtaudutaan ja miten sitä kommentoidaan. Ylilyöntejä ei ole oikeastaan tullut ollenkaan. Pari kertaa olen huomannut ajattelevani että hopsista, jos en olisi näin sinut kroppani kanssa kuin olen, olisin saattanut jäädä märehtimään tuota lausahdusta, mutta kas, eihän tuo enää pistä kuin korkeintaan hymähtämään.

Jälkitarkastuksessa lääkäri katsahti minuun ja totesi hyvin neutraalisti sen tarkemmin painotietoja kyselemättä, että taidat olla aika entisissä mitoissa. Myönsin että jos en nyt ihan niin aika lähellä kuitenkin. ”Muista sitten syödä ja juoda riittävästi”, totesi lääkäri hyvin ykskantaan tähän. En melkein ollut uskoa korviani ja sain vaivoin hillittyä, etten tarjonnut ylävitosta lääkärille, että hei, juuri näin tää pitääkin hoitaa!

Ei ensimmäistäkään kauhistelun tai ihailun sävyä, että miten sitä nyt jo ollaan noin hoikassa kunnossa tai että oletpa hienoa työtä tehnyt kun et ole päästänyt itsellesi kertymään raskauskiloja. Sen sijaan neutraali havainnointi ja neutraalit ohjeet, miten pitää toimia, ettei (rivien välistä luettuna) muutu imetyksen riuduttamaksi äitiraunioksi. Koska (edelleen rivien välistä luettuna) se riutunut raunio ei ole yhtään sen terveempi tai ihailtavampi tai parempi ihminen kuin se, jolle tuli ja pysyi muutama ylimääräinen kilo.

Ja mitä tulee siihen syömisen ja juomisen muistamiseen. Lähes entiset mitat on saavutettu helvetinmoisella määrällä ruokaa (sis. maitoa ja gluteenia), suklaata ja tuplavaunujen työntämistä. Ajattelin jatkaa samaan malliin. Ja jos jossain kahden nälän välissä joskus ehdin, saatan käydä salillakin.

-Katri

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s