Luota liveen

En oo ihan varma, että kuuluuko tää postaus mitenkään tämän blogin aihealueisiin. Toisaalta siinä käsiteltävät aiheet, musiikki ja jooga, saattavat lisätä onnellisuutta merkittävästi. Onnellisuus ja tyytyväisyys elämään taas ovat tämän blogin aiheita. Close enough. Tämä on eka osa, se musa-osa.

Ja onhan se jooga liikuntaakin. 😀

***

Kärsin hirveästä elämännälästä. Se juontaa juurensa pääasiassa masennuksen sairastamiseen, joiden kärsimyksessä lupasin itselleni, että jos siitä selviän, elän elämäni päivät niin, että jokaisella on merkityksensä. Se ei tarkoita, että jokainen päivä olisi yhtä juhlaa, mutta jokainen päivä on merkityksellinen.

Toisinaan elämännälkä johtaa siihen, että kokee hyväksi ideaksi käydä saman viikonlopun aikana sekä Joogafestivaleilla että Big City Nights -musafestareilla Ääniwallissa. Että ei jää kivat asiat kokematta. (Bonari: Näin myös Ai Wei wein näyttelyn tähän viikonlopun loppuun!)

Ja olihan se sitä. Huippua. Ihan väsynyt nyt ja vähän joutui tekemään kompromissejä (Hisserin ja Elias Gouldin keikat jäi nyt näkemättä – klo 1 starttiaika ja väsymys sekä aamujooga ei natsannut yhteen). Otan keikka-analyysin tähän kärkeen eka ja joogafestivaaleista sitten omassa postauksessa.

Jokaisella tietysti on omat makunsa ja intohimosta, mutta voinpahan sanoa, kyllä semmoisen pikkuisen rosoisen live-keikan jälkeen vähän sieluun sattuu, kun aattelee semmosta kaupallista massameininkiä, jota esimerkiksi stadikan keikat tarjoaa. Superlahjakkuus Noah Kinin klubikeikkaa kuunnellessa ja siihen eläytyessä en tajua, miksi kukaan haluaa kuunnella Keekkiä Stadikalla uhomassa konfettisateessa. Kukin tyylillään, mutta itse tiedän kyllä, kummasta sydänalassa läikähtää enemmän ja kummasta saan enemmän positiivista energiaa elämään.

En ole aiemmin kuunnellut Gasellit-bändiä ja yllätys oli melkoinen.  Ilo ja rento meininki tarttui. Piti kuunnella muutama biisi, mutta en malttanut keikkaa jättää kesken. Olin jotenkin ihan über häkeltynyt, miten lahjakkaita räppääjiä tyypit voi olla.  Siis jotenkin yleensäkin en voi tajuta, miten joku osaa räpätä ja riimitellä. Nim. inhosin runojen kirjoittamista koulussa. Onneks muut tekee sen paremmin.

Arvostin myös biisejien sanotuksia ja sitä, että tämmöset nuoret kundit laulaa tunteista. Lyriikat on aidosti raastavia ja toisaalta upeeta yhteenkuuluvuuden tunnetta. Vai ei muka miehet puhu tunteista, hah hah!

”Tää suhde on pitkittynyt näyttämö suudelmaa
Ja esteenä ku uusii roolei pitäs lähtee omaksumaa
Me osataan flaidata mut ei luottaa
Juoda ja naida mut ei luottaa
Pelkkää pettymyst nii et se on pahempaa ku tulla petetyksii
Tää päättyy niin et mä oon lopult yksin”

Gasellit feat Gasellit: Vainoharhainen

(Googlasin sanan ”flaidata” t: maalaismummo)

”Jos en oo läsnä vaik oonki tässä
mä pyydän anna avokämmentä
pidä mut lähellä, pidä”

Gasellit feat. JV: Avokämmentä
(Disclaimer: Tosin henkilökohtaisesti vastustan väkivaltaa, joten itse kuuntelen tätä niin, että kyseessä on henkinen avokämmen.)

”Yön tunteen yskähdin
sä oot yks mun ystävist
me ollaan heimoo
samaa heimoo”

Gasellit: Heimo

Erityisen hienoa oli, että Big City Nightsissa Ääniwallissa kuuli hyvin erilaista musiikkia ja ennen kaikkea uutuusbiisejä. Menin paikalle altistamaan itseni myös musiikille, jota en muuten kuuntelisi. Tein havainnon, että kunhan bändi soittaa hyvin, nautin hyvin erilaisista esityksistä. Punkit män, indei-rock män, ska män, konemusiikki män, räpätiräp män!  Kiitos häppeningin järjestäjille ja ennen kaikkea artisteille!

Tärkeä havainto: Pidän edelleen kiinni periaatteesta, että bändin hienous koetellaan nimenomaan live-tilanteessa. Esimerkiksi sekä Noah Kin että Gasellit on paaaaljon kovempia livenä kuin levyllä. Sama juttu lempibändini the Blankon kanssa.

Viestini on: Menkää live-keikoille. Pienille. Sille keikkapaikalle, jossa vessasta puuttuu vessanistuimet ja paikat tarjoilut voi laskea kahden käden sormilla. Siellä liikuttuu, ilostuu ja tuntee elävänsä.

Vaan kukin muodostakoon omat mielipiteensä!

Noah Kin (Kohta tulee uutta matskua – on kuulkaa huikeeta settiä!):

Gasellit (Livenä ihan loistava!):

Radiopuhelimet (Puolukkahillo ja herkut mainittu – muuten en kauheesti tajunnut tästä tyylistä, mutta hyvä keikka oli siitäkin huolimatta! Kreisi show! Kattolamput tippu alas ja muuta semmosta.):

The Valkyrians (Ihana ja kepeä ja oi, niin hyväntuulinen – aina!):

Underwater Sleeping Society:

Big Pharma (Totaali yllättäjä!!! Tämän kohdalla sekosin täysin.):

Ja kyllä, kaikki tämä  ja paljon enemmän alle 30 egellä kahdessa illassa. #winning

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s