Oletko oman luonteesi vankina?

Entinen poikaystäväni jankutti heti suhteen alkuvaiheesta, että hän nyt on tämmöinen ja hän tuskin enää hirveästi muuttuu. Hän oli noihin aikoihin tosi vanha, eli 28-vuotias. Minusta se on kyllä varsin varhainen ajankohta todeta, että henkinen kasvuni oli tässä. 😀

Minulla oli todella pitkään käsitys, että olen impulsiivinen, vähän negatiivinen ja pessimistinen syvällä sisimmässäni. Jotenkin angstinen, vääränlainen tilanteeseen kuin tilanteeseen. Pelkäsin kaikenlaisia uusia sosiaalisia tilanteita. Ulospäin tämä ei ehkä välittynyt, kuten ei moni muukaan ihmisen sisälleen sulloma ja kätkemä tunne.

Ristiriitaisesti olin reippaus-identiteettivankilassa, sillä etenkin äitini jankutti hyvin usein, kuinka pärjäävä ja reipas olin. No, joo, sitäkin, mutta ehkä sen takia ensimmäinen kunnollinen masennusepisodi lukion jälkeen tuntui niin kamalalta pudotukselta. Entinen pärjäävä ja tolkun nuori olikin itkuisa ja väsynyt ja rikki. Vähänpä tiesin, että tuo tilanne kääntyikin onnekseni, sillä kun käy riittävän pohjalla ja identiteetti murskataan kerralla palasiksi, on vapaa rakentamaan jotain mieluisampaa tilalle.

Ihminen sulkee itseltään hyvin monta ovea, jos uskoo omaan selitykseensä, että minä nyt olen tällainen. Että olen aina myöhässä. En ole aamuihminen. En ole hyvä pitämään tavaroita järjestyksessä. Olen suurpiirteinen. Osaan heikosti talousasioita.

Joo, nyt. Sehän ei tarkoita, etteikö tilanne voisi joskus olla eri. Tai ajoittain. Minä heräsin helposti kello 6 Tansaniassa asuessa, mutta en tee sitä Suomessa. Aamu ei niinkään taida olla ongelma, kuin valon määrä. Ja toisaalta heräsinpä tuossa yksi aamu ihan iloisesti kello kuuden jälkeen ja kiisin siitä asioille, kun kerran piti. Enkä kokenut, että olisin siinä aamuhärämissä touhutessani ollut kärttyinen ja äkäinen epäihminen. Siksi pidän itselleni jöötä, etten liikaa määrittäisi itseäni aamu- tai ilta-ihmiseksi. Väitän, että mitä enemmän sitä panikoi, että aamulla pitää herätä ajoissa, sitä varmemmin se myös hankalalta tuntuu.

En vieläkään osaa talousasioita erityisen mallikkaasti, mutta en myöskään röpeksi asioitani pahasti.  Joskus olen myöhässä, mutta aika usein en ole. Annan ajatusmalleissa joustoa itselleni, koska tajusin jossain vaiheessa, että selitykset luonteesta tai taipumuksista antoi lähinnä vaan tekosyyn typerälle toiminnalle. Siksi haluan päästää irti myös omista vanhoista joustamattomista ajatuksistani.

Moni sanoo, että minä nyt olen tämän luontoinen, siksi en osaa jotain tai tämä on vaikeaa. Voihan se niinkin olla, mutta jos se luonteen piirre tai temperamentti on sinulle vahingollinen, miksi pidät siitä kiinni? Jos siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä ja se johtaa vain ongelmiin, olisiko kenties mahdollista alkaa muovata tuota piirrettä sellaiseen muottiin, että se paremmin palvelee sinua?

img_20170113_122753_672

Tässä epäaamuihminen päivän valjetessa istuu jo issikan selässä.

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Oletko oman luonteesi vankina?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s