Ahdistus ei ole tunne

Disclaimer: Tässä blogitekstissä ei käsitellä kliinistä ahdistuneisuushäiriöitä, joka todella on sairaus. Tässä käsitellään vain tunnetilaa, jota moni arki- ja puhekielessä kuvaa termillä ”ahdistus”.

***

Tuntuu, että kaikkia ahistaa. Kaikki ovat levottomia, sulkeutuneita someen ja itseensä. Uutiset ahistaa. Töissä ahistaa. Perhekin ahistaa. Joku näkymätön istuu koko ajan rinnan päällä ja minua ahistaa!

Mutta mitä ihmettä on ahdistus – siis se arkikielen ahdistus? Mitä ahdistus-tunne saa tekemään muuta kuin kiertämään kehää?

Olin syksyllä psykologi Franz Schniderin koulutuksessa, jonka Suomen Psykologinen Instituutti järjesti. Sieltä jäi mieleeni ajatus, että ahdistus ei ole tunne. (Jäi sieltä muutakin mieleen, oli nimittäin yksi parhaimmista koulutuksista, joissa olen ollut.) Ahdistus on epämääräinen möykky tunteita, vyyhti, kerä, miksi sitä nyt kukin haluaa kutsua, jonka yksittäiset tunteet odottavat erittelyä ja ruotimista. Minusta tämä oli varsin nerokas ajatus ja olen huomannut, että se on suureksi avuksi omassa elämässänikin.

Tulee päiviä, että on ahdistunut olo. Kuten tänään. Minulla oli eilen oikein kiva päivä ja ilta kavereiden kanssa, mutta jostain syystä minua alkoi illan edetessä jotenkin kalvaa asiat – arkikielellä puhuisin jopa ahdistuksesta. Olo oli niin ikävä, että koin parhaimmaksi lähteä kotiin, kun muut jatkoivat tanssilattialle iltaansa.

Joku voisi vitsaillen sanoa, että koin vain lievän laskuhumalan, mutta tunne oli möykkynä rinnassa vielä aamullakin. En saanut oikein mitään aikaiseksi ja tunnit kuluivat. Sometusta, nettiartikkeleita, äh, minua ahdistaa. Haahuilin kirpputoreilla, kävelin hiljaisia katuja lumen sohiessa silmiä. En saanut oikein mistään kiinni. Itketti.

Todellisuudessa kävin mielessäni ristiriitaisia tunteita laidasta laitaan. Päivän aikana olen saanut niistä eritelty ison osan. Olen pohtinut, millaisia tunteita erilaiset tilanteet, joita olen kohdannut, onkaan minussa oikein herättänyt ja miksi.

Eihän se helppoa ole. Tunteiden kanssa eläminen. Etenkin kun on luonteeltaan sellainen, että tunteet tuntuu kulkevan mielellään jonkin vahvistimen läpi ennen kuin tulevat tietoisuuteni kuultavaksi. Helppoa ei myöskään ole omien tunteiden kohtaaminen, niiden rehellinen tarkastelu Se, että kokee itsensä heikoksi tunteittensa edessä. Se, että kokee heikkoutta elämän edessä. Väsymystä, riittämättömyyttä, hylätyksi tulemista ja rakkauden pulaa. Jotenkin häpeällistä myöntää, että myös nämä ikävät ja jotenkin nolot, heikkoutta osoittavat tunteet ovat tehneet kotinsa minuun ja tulevat aina välillä esille mieleni lymynurkista.

Ahdistus ei ole tunne. Ahdistus on merkki, että on aika pestä mielen tunnepyykkiä.

P.S. Todellisesta ahdistuneisuushäiriöistä lisätietoa esimerkiksi Mielenterveystalosta.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s