Toimintaohjeet someraivon hillintään – case joukkotappelu

Viime viikon torstai-iltana olin tavanomaiseen tapaani kävelemässä myöhään töistä kotiin. Kampin kulmille osun yleensä siinä puoli ysin ysin pintaan. Niin viime torstainakin. Iltani päättyi aika ikävästi, koska huomasin Kampin ovilla tappelun kehittyvän ja juoksin paikalle siinä vaiheessa, kun teinityttö kuristaa ja hakkaa toista tyttöä. Karjuin kuin hyeena, että päästävät irti. Voimaa en tarvinnut, koska riitti, että tulin fyysisesti tyttöjen väliin ja estin iskun viemällä käden väliin. Joukkio, noin 20 noin 13-vuotiasta nuorta (joka sittemmin osoittautui oikeaksi ikä-arvioksi), hävisi paikalta hyvin nopeasti.  Myös uhri. Sain palkkioksi huutelua, nimittelyä ja vittuilua sekä säälittävän kurkipotkuesityksen (etäältä ja minua reilusti päätä lyhyemmältä pojalta).

Paikalle tuli kauempaa toinen nainen, jonka kanssa sain pidettyä tutinoissani pienen debriiffingin ja jatkoin matkaa. Päiviteltiin, että ihan hullua, kun kukaan kavereista ei puuttunut tilanteeseen, vaan tyypit kuvasi kamerakännyköillä ja yllyttivät tappeluun. Tämä oli minusta vertahyytävin seikka tilanteessa.

Kotiin päästyä postasin sydän vieläkin hakaten Facebookissa kavereille kuvauksen tilanteesta. Arvasin, että jos kamerakännykät pyörii ympärillä, niin netistähän tämän kohta löytää. Sinne se päätyi eilen. Ja siinä samassa alkoi hirveä paskamyrsky, joka on äitynyt alle vuorokaudessa niin sotkuiseksi, että ajattelin kirjoittaa blogiin toimintaohjeet vastaaviin tilanteisiin AIKUISILLE.

Teinit toimivat raakalaismaisesti ja väärin – sen pitäisi olla selvää kaikille. 13-vuotiaat ovat kuitenkin  LAPSIA, täysin kesken kasvun ja vielä siinä vaiheessa, kun ihan kaikki on kehittymässä – moraali, minuus, itsetunto.

Sen sijaan, että tässä kauhistellaan, miten hirveitä nuoret olivat (mitä toki olivatkin), niin tässä pitäisi kääntää katse niihin aikuisiin, jotka on ryssineet jotain pahasti, että nuoret ovat saaneet käsityksen, että fyysisin keinoin ja verbaalisesti solvaamalla ratkaistaan ongelmat. 

Sydän hakkasi koko torstai-illan, mutta ehkä vielä pahemmin järkytyin aikuisten kommentoinnista netissä eilen yöllä. Videoon on tullut lähemmäs 2000 kommenttia tätä kirjoittaessa, joten omat kommenttini todennäköisesti hukkuvat joukkoon, joten ajattelin, että on paras tehdä omat kommentoinnit omassa blogissa. Videon on nähnyt tähän mennessä 300 000 ihmistä.

Puutu tilanteeseen

Sain kommentteja omalle seinälleni, että miten uskalsin puuttua tilanteeseen. Ei minulla ollut vaihtoehtoja. Jos näen, että toista ihmistä, etenkään selvästi minua pienempiä lapsia hakataan, niin kyllä hitossa menen väliin. Miten ihmeessä olisin voinut kävellä ohi tai käyttää kallisarvoisia minuutteja poliisin soittamiseen? Jos tämä on se tapa, jolla itse lähden tästä maailmasta, pahoinpitelyn seurauksena, niin sitten on. (Luonnollisesti en menisi 100-kiloisten miesten nujakoinnin keskelle suin päin enkä jos ajattelisin, että tappelijat on voimakkaassa päihtymystilassa – koska arvaamattomuus.)

Koen, että kaikki nuoret, ne pahaisimmatkin raggarit, syvällä sisimmässä toivoo rajoja, esimerkkiä ja sitä, että joku aikuinen antaa raamit siitä, mikä on oikein ja väärin. Kun huusin, että “nyt loppu” ja “ei käy”, niin todella, todella tarkoitin sitä. Jos olisin shokiltani voinut tilittää enemmän, olisin sen tehnyt. Huusin kyllä joukolle vielä perään, että seuransa kannattaa valita paremmin.

Älä vaadi nimiä ja puhelinnumeroita, jotta voit someahdistella tekijää ja “tukea” uhria

On vaikea sanoa, olisiko video pitänyt vaan toimittaa poliisille, vai auttoiko netissä jakaminen asian etenemistä. Eräs kiusaamista kokenut kommentoi, että tämä someraivo ei auta ketään osapuolista ja keskustelua seuranneena voin todeta, että alan olla samaa mieltä…

Kenenkään aikuisen ei tulisi lähetellä tuntemattomalle 13-vuotiaalle tytölle henkilökohtaisia viestejä. Tämä on poliisiasia, eikä mikään Villi, villi länsi, jossa asiat hoidetaan omalla oikeudella.

Älä spekuloi

Toinen tyttö simputtaa toista videolla, mutta kukaan ei voi tietää koko tarinaa tämän pätkän perustella. Tämä ei tarkoita, että syyttelisin ketään, tämä on vaan fakta. Älä kehitä tarinaa muutaman kommentin pituisen videon ympärille.

Jos tunnet uhrit tai tekijät, älä jaa heistä henkilökohtaisia mielipiteitä, anekdootteja saati käy debattia siitä, olivatko he jakorasioita vai eivät. (Luin kauhulla, inholla ja surulla näitä kommentteja.)

Älä nimitteli 13-vuotiaita ikävillä nimityksillä (kuten huora tai lehmä)

Käsi ylös, kuka ei ole teini-iässä kuullut itseään nimitettävän lehmäksi, huoraksi tai läskiksi? (Meilä Savossa 90-luvulla suosittu haukkumanimi pojille oli “homo”.) Tämä ei tarkoita, että jos teinit nimittää toisiaan videolla, kannattaa taantua 20 vuotta ja alkaa tehdä samaa netissä. Tässä on kyse 13-vuotiaista LAPSISTA – ei huorista, ei huoranpenikoista, ei lehmistä. Nämä ovat lapsia. Jos ei pysty sitä näkemään, suosittelen ammattiapua aikuiseksi kasvamisessa.

Älä jeesustele

Tämä ei ole uusi ilmiö, vaikka itsekin kauhistelin, että jessus, ei sitä omana aikana solvauksia pidemmälle menty. Kyllä, en ajatellut jeesustella, vaan myönnän, että olen joskus ollut teini ja tehnyt harkistemattomia tekoja, kuten haukkunut toisia ääliöiksi ja haistatellut muun muassa opettajille. Että sen keskustelun jokainen aikuinen voi lopettaa saman tien, että ei vaan ennen…. Kyllä vain ennen. Aina on ollut väkivaltaa ja arvatkaapa mitä, se muuten todellakin jatkuu jatkossakin, koska (katso seuraava kohta)…

Älä vaadi selkäsaunoja ja “opetuksia” tai karkoitusta Muhokseen 

(Kyllä, jälkimmäinen oli oikea kommentti.)

Järkyttävintä tässä koko paskassa on ollut se, että aikuiset ihmiset kitisevät kiusaamisesta ja väkivallasta, mutta kannustavat siihen lukuisilla kommenteilla itse. Väkivalta ei ole ratkaisu yhtään mihinkään, se synnyttää vain ja ainoastaan koston ja väkivallan kierteen. Josta tämä koko episodi on täydellinen esimerkki.

Älä ole yleisesti totaali ääliö ja paska esimerkki

Toivon, että nuoret eivät edes lukisi kommentteja. Sen verran urpoja oli selvästi näppisten äärellä, että näistä somesankareista ei ole hyväksi esimerkiksi.

Karkea arvioni on, että ainakin 80 % kommentoinnista ei edistänyt mitenkään kiusaamisen tuomitsemista enkä usko, että uhri hyötyy siitä, että aikuiset raivoavat somessa ja vaativat kostoa.

Kommentoin kavereille torstai-iltana koko kuvaa-hakkaa-kannustaa -episodia termillä “batshitcrazy” ja käytän sitä myös kuvatessani aikuisten suhtautumista tilanteeseen.

Ja sitten vielä muutama ohje nuorille.

Ole fiksumpi

Tiedän, että ryhmäpaine teini-iässä on valtava, mutta älä koskaan katso vierestä, kun toista hakataan. Huuda, pyydä aikuisilta apua. (Heitä oli kauempana Kampissa – ei aivan kohdalla, mutta huutoetäisyyden päässä.)  Se on pienestä kiinni, että joltain ei lähde henki, kun kaatuu kovalle kivetykselle pää edellä. Älä pilaa elämääsi olemalla lammas, joka ei uskalla puuttua peliin. Ole rohkea.

Valitse seurasi

Hyvä ystävyys on sitä, että on kiva olla ja tehdään mukavia asioita. Jos ystävyys koostuu lähinnä kilpailusta, kuka on kovin, coolein, vittumaisin tai älyttömin, vaihda seuraa. Se ei ole ystävyyttä.

Jos joudut uhriksi

Mikäli olet mäiskinnän kohteena ja aikuinen tulee paikalle, älä pakene. Olisin halunnut varmistaa, että mitään pahempia vammoja ei syntynyt ja että uhri pääsee turvallisesti kotiin. Nyt en sitä pystynyt tekemään, koska uhri (ja kaikki muutkin) juoksivat karkuun. Joitain aikuisia oikeasti kiinnostaa, että oot kunnossa. 

***

Iltasanomien uutinen täällä: http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005124219.html

Mainokset

23 kommenttia artikkeliin ”Toimintaohjeet someraivon hillintään – case joukkotappelu

  1. Kiitos hyvästä kirjoituksesta! Törmäsin samoihin, aikuisten kirjoittamiin, törkeisiin juttuihin pian uutisen luettuani. Osa saisi luovuttaa somen avaimet samantien.

  2. Hatunnosto sinulle, että menit väliin! Aikuisille haluaisin vielä sanoa, että voisivat myös miettiä, miten he itse toivoisivat ohikulkijoiden suhtautuvan, jos oman lapsen pää olisi osumassa katukiveen jonkun toisen toimesta? Surullinen tapaus kaikenkaikkiaan.

  3. Todella hienoa toimintaa ja myös erittäin hieno kirjoitus tärkeästä aiheesta. Tarkoitus oli lukea vain tämä kirjoitus, mutta jymähdin lukemaan blogiasi kun huomasin, että sinulla on myös paljon muita mielenkiintoisia ja raikkaita ajatuksia 🙂

    Kiitos!

  4. Kiitos, että menit väliin. Olen itse joutunut pahoinpidellyksi kaupungilla 15-vuotiaana. Yritin viittoa apua lähellä parkissa olleelta taksikuskilta. Tämä katsoi minua, pudisti päätään, käynnisti auto ja ajoi pois. Tapahtumasta on kohta 40 vuotta, mutta muistan edelleen toivottomuuden tunteen, kun se ainoa aikuinen, joka olisi voinut auttaa, lähti paikalta ja pahoinpitely jatkui.
    Olen nykyään parjattujen ammattikasvattajien heimoa ja puutun jokaiseen ympärilläni olevaan tönimiseen, haukkumiseen, ilkeilyyn ja kerron kuten sinä: riittää, noin ei voi toimia. On hyvä, että nyt en ole yksin.

    • Kiitos, Kirsi. Tässä hämmennyksessä, kun osa palautteesta on sitä, että ei kannattaisi välttämättä puuttua, tällainen palaute tuntuu erityisen hyvältä. Tulen puuttumaan jatkossakin ja kannan kaiken vastuun siitä, jos otan iskua tai joudun todistamaan oikeuteen tai (tietysti toivottavasti ei) jotain pahempaa. Sydäntä kylmää tämä sinun tarinasi ja tilanteen kuvaus. Tuo on minun pahin painajainen, että kukaan ei auta, kun apua tarvitsee. Mahtavaa, että olet kuitenkin auttamassa nyt vuorostasi työsikin puolesta! 🙂

  5. Nää on näitä.

    Aina kun jollekin käy hyvä tuuri tällaisessa tappeluun väliinmeno tapauksessa niin siitä kirjoitetaan blogia ja ties mitä kauhistelua verkkoon. Hyvä tietysti, että menit väliin ja hyvä, että ainakin tällä kertaa kävi hyvä tuuri etkä itse joutunut pahoinpidellyn asemaan tai liiallisesta voimankäytöstä syytteeseen kun kajosit pahoinpitelijään.

    En itse näistä tällaisista blogiteksteistä niin perusta mutta nyt ajattelin kirjoittaa. Itse olen asennoitunut niin, että jos päälleni käydään esim illalla kaupungilla ja kukaan ei tule auttamaan niin se on itsestäänselvyys enkä syytä siitä lähistöllä olevia ihmisiä vaan pitää itse vaan yrittää päästä tilanteesta pois. Tämä siitä syystä, koska yhteiskunta on nyt vaan sellaisen asenteen ottanut, että pahoinpitelyiden väliin ei kannata mennä, koska itse olet syytteessä jos joudut käyttämään voimaa ja alkuperäinen pahoinpitelijä sattuu tilanteessa loukkaantumaan. Tällaisista tapauksista on olemassa paljon tuomioita ja lehtijuttuja niin en yhtään ihmettele miksi tuollaisiin tuntemattomien ihmistelen tappeluihin kukaan haluaa puuttua. Varsinkin omalla kohdallani minulla on liikaa menetettävää muun muassa harrastusteni puolesta mikäli tuollaiseen tilanteeseen menen väliin ja joudun syytettyjen penkille.

    Olen aivan varma, että tällaisiin tilanteisiin puututtaisiin enemmän jos Suomi olisi sivistysmaa ja muuttaisi lakia tällaisten (ja monien muiden) tilanteiden kohdalla. En kuitenkaan pidättele hengitystäni tämän suhteen.

    Kaikesta huolimatta oikein hyvää kevään jatkoa sinulle 🙂

    • Siitä en kirjoittanut blogitekstiä, vaan siitä, että on ikävää, miten asiattomasti moni aikuinen netissä kirjoitti tapauksesta. Kuten blogitekstin alussa totean, oma ääneni hukkui sinne tuhansien asiattomien kommenttien mereen, joten koin parhaimmaksi kirjoittaa omaan blogiini tapauksesta.

      Kuten olen nyt jo useamman kymmenen kertaa kerrannut, että voimaa ei tarvinnut käyttää, enkä sellaista tekisi kuin äärimmäisessä pakossa. Olen tosiaan sanonut myös, että olen kyllästynyt elämään näin julmetun egoistisessa maailmassa, jossa yksilö menee yhteisön edelle. Todellisuudessa ihminen on laumaeläin ja minulla ei yksilönä ole ihan hirveän suurta merkitystä. Että jos kurjasti kävisi ja vaikka henki menisi tämmöisessä, niin olen elänyt elämäni niin, että mitään en jäisi katumaan. En toivo sitä tietenkään ja se olisi karseaa läheisilleni, mutta pointti nyt on, että kukaan meistä yksilöistä ei ole kovin kummoinen tapaus universumin ja historian mittakaavassa. Ja mitä tulee oikeuden eteen astumisesta, teen niin kuin täytyy, jos sellainen tilanne tulee vastaan. Kamerallahan se kaikki on (minkä tasan tarkkaan tiesin jo ihan kun siihen tilanteeseen astuin). Yksilö ei koskaan tule pärjäämään kovin hyvin, joten siksi en ole samaa mieltä tuosta, että itse pitää itsensä pelastaa. Sehän se vasta naiivi lähestymistapa tähän onkin.

  6. Arvostan tapaa, jolla hoidit sekä tilannetta että sen jälkipyykkiä. Omana ohjenuoranani on, että ”ole se joku”, eli toimi silloin, kun tuntuu siltä että ”jonkun pitäisi tehdä jotain”. Aihe on vaikea, ja erityisesti aikuisten nopea primitiiviraivo on järkyttänyt minua monta kertaa. Onko se aina ollut näin pinnassa, ja some tuo sen vain näkyväksi, vai ruokkiiko some sitä jotenkin?

    Komppaan edellisiä, minäkin tulin blogiisi lehtijutun kautta lukemaan tätä juttua, mutta kiinnostuin kovasti muustakin kirjoittamastasi ja palaan varmasti lukemaan arkistoja.

    • Kiitos, Mari! Jep, jälkipyykkiä en olisi hoidellut, jos se nettikeskustelu ei olisi lähtenyt ihan lapasesta. :O Aihe voi olla vaikea laajemmassa mittakaavassa, mutta mulle tää oli kyllä varsin simppeli: alakynnessä olevaa lasta pitää auttaa. Ei kai se nyt sen vaikeampaa ole. Musta on lähinnä koomista, että ihmiset miettii paniikissa, että entä, jos itse joudun tästä ongelmiin. No, mä oisin joutunut itseni kanssa paljon vakavampiin henkisiin ongelmiin, jos jättäisin lapset kuristamaan toisiaan ja kävelisin kotiin. Siitähän vasta olisin itelleni traumat luonut! Mutta kiitos tosi paljon vielä, että maltoit kommentoida. Kivaa – ja rauhallista – kevään odotusta! 🙂

  7. Onhan se tietysti ikävää, että on niin paljon menetettävää harrastusten puolesta tai muuten… mutta ihmisenä olemisen taidon menetys tässä maailmassa enemmän huolettaa. Varsin täyspäinen kirjoitus Lenskulta. Nuoret naiset näyttävät antavan meille kaikille toivoa.

    • Kiitos sulle, rausku! Juu, mulla on kanssa omassa vaakakupissa vähän muut jutut kun harrastukset, vaikka ne kivoja ja elämään sisältöä antavia ovatkin. 🙂 Kivaa kevättä ja kiitti myös toisesta kommentista!

  8. Paluuviite: Anteeksiannon ja myötätunnon uusi mittapuu | Se erilainen fitness – blogi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s