Anteeksiannon ja myötätunnon uusi mittapuu

Varoitus: Teksti sisältää todellisuudessa tapahtuneita raakalaismaisia tapauskuvauksia sekä linkkejä vieläkin hirvittävämpiin tilannekuvauksiin. Kuvauksia ei kerrota kauhistelumielessä, vaan koska se on välttämätöntä tarinankerronnan kannalta. Triggerit: lasten hyväksikäyttö, seksuaalinen hyväksikäyttö, ihmiskauppa

EDIT (7.6.2017): Luethan ystävällisesti jutun kommentit ja vastaukset ennen uuden kommentin kirjoittamista. Kuten olen useamman kerran nyt kirjoittanut, on täysin mahdollista, että kyseessä on valemuistot ja todistusaineistoa ei ole. En kuitenkaan ole sinisilmäinen hölmö ja kuten eräässä kommentissa jo laitoin, olen toisen maisteriopintosettini kautta aika paljon pyöritellyt ihmiskauppa-tematiikkaa ja siten minua ei kyllä yllättäisi, jos tässä olisi totuus taustalla. Voi olla, että ei ole, voi olla, että on. Yleisenä ohjenuorana: Jos kommentoit, kysy,  älä oleta.

***

Jouduttuani maaliskuun alussa keskelle nuorten välienselvittelyä ja sitä seurannutta nettikeskustelua, olen pohtinut paljon ihmisten tarvetta kostoon ja toisten ihmisten nöyryyttämiseen. Oikeastaan näiden teemojen pohdiskelu alkoi jo alkuvuodesta, kun kuulin Anneke Lucasin tarinan.

Anneke Lucas on nainen, jonka tarinaan ja ajatuksiin tutustuminen on muuttanut näkemystäni maailmasta perusteellisesti. Olen oppinut häneltä syvällisesti ihmisyydestä, hyvyydestä ja pahuudesta enemmän kuin mikään psykologian oppikirja tai tutkimuspumaska koskaan pystyisi opettamaan. Ennen kaikkea olen luonut hänen ajatustensa kautta itselleni uuden mittapuun anteeksiannolle ja myötätunnolle.

Hän on New Yorkissa asuva yli 50-vuotias nainen, joka ohjaa joogaa vankiloissa Liberation Prison Yoga -järjestön kautta.  Hänellä on teini-ikäinen tytär ja lemmikkejä. Hän on myös selvinnyt elämässään sellaisista pahuuksista, traumoista ja hulluudesta, josta ensikuulemalta tuntuu mahdottomalta päästä eteenpäin. Hän syntyi Belgiassa, jossa hänen äitinsä möi hänet kuudennen syntymäpäivänsä kynnyksellä seksiorjaksi kieroutuneen valtaeliitin käyttöön. Raakaa ja alentavaa sadomasokistista hyväksikäyttöä jatkui 11-vuotiaaksi saakka, jolloin häntä hyväksikäyttänyt henkilö sääli häntä ja neuvotteli hänet vapauteen, juuri kun häntä kidutettiin ja oltiin surmaamassa. (Kyllä, tiedän, että tämä kuulostaa epätodellisen sairaalta, mutta valitettavasti on totta.)

Anneken tarina on kerrottu Global Citizen -sivustolla, josta löytyy myös hyvin, hyvin liikuttava video, jossa Anneke kertoo omin sanoin niin kokemuksistaan kuin siitä, miten on selvinnyt niistä täysijärkiseksi ihmiseksi (toki kärsii edelleen muun muassa traumaperäisestä stressihäiriöistä). Tarina pysäytti minut ja kiinnostuin tästä todellisesta selviytyjänaisesta ja hänen ajatuksistaan enemmän. Halusin tietää, miten tällaisista kokemuksista on mahdollista selvitä? Siksipä vietin erään perjantain lukemalla hänen kirjoittamiaan artikkeleita sekä tutustumalla Liberation Prison Yogan filosofiaan ja toimintaan. Tarinansa hän uskaltautuu kertomaan muuten vasta nyt – vuosikymmenten jälkeen  tapahtuneista. Hän on pitänyt aikuisiällä matalaa profiilia ilmeisesti ihan turvallisuussyistäkin. Hän ei myöskään ikinä mainitse nimiä – ainoata näistä rikoksista tuomittua lukuunottamatta.

Keskiössä hänen selviytymisessään on ollut luonnollisesti tosiasioiden (joista osa ensin tiedostamattomia) kohtaaminen, sureminen ja niiden kanssa pärjääminen. Ottaen huomioon, että hänellä ei lapsuudessa käytännössä ollut mitään muuta hyvää kuin paha hyvä, eli miesten huomio ja ihailu, hänellä on ollut aika paljon minuuden rakentamista aikuisena. Hän kuvaa, että hänen omat vanhempansa eivät häntä rakastaneet. (Äiti kieltää ikinä tajunneensa, mistä näissä poliitikkojen tilaisuuksissa oli jujuna. Hän kertoo ajatelleensa, että kyseessä oli yökyläilyt. Yök. En osaa muutakaan sanoa.)

Lisäksi hän puhuu paljon siitä, miten on yrittänyt tajuta niitä, jotka ovat häntä hyväksikäyttäneet ja sitä, mikä on vallan suhde hyväksikäyttöön ja alistamiseen. Tämä ajattelu herätti minut. Jos nainen, joka on kokenut näin paljon pahaa, voi opetella ymmärtämään ja jopa antamaan anteeksi häntä vastaan rikkoneille, emmekö me muut ole vähän niin kuin velvoitettuja kuuntelemaan, mistä tässä ajatusmallissa on kyse?

Tästä seuraa yhtymäkohta siihen somekeskusteluun, jota meilläkin käytiin. Että rangaista pitää. Antaa opetus kiusaajalle. Kostaa.

Sillä siinähän väkivallassa ja seksuaalisessa hyväksikäytössä on kyse – sen pahan siirtämisestä eteenpäin, jota on itse kokenut. Koska tuskinpa kovin moni täysjärkinen, hyvät ihmissuhteet omaava ja terveellä itsetunnolla ja empatia-kyvyllä varustettu kokee tarvetta alkaa toisia simputtamaan ja alistamaan.  Kosto on myös valtaa. Valtaa olla siinä asemassa, että pystyy nöyryyttämään toista ihmistä (tai eläintä). Tässä koston kierteessä on se ongelma, että pahuus ei koskaan poistu vaan se projisoidaan aina seuraavaan uhriin, joka projisoi sen taas jossain muodossa eteenpäin, ellei tule tietoiseksi sen vaurioittavasta voimasta. Kuten Anneke sanoo, karmeimpia rikoksia tekevät eivät tavallaan edes tiedosta omien tekojensa pahuutta, vaan he pukevat päälleen jonkinlaisen viattomuuden viitan ja selittävät tekojaan mitä moninaisimmin keinoin.

”Humiliation is the sense of being powerless mixed with overwhelming fear and shame. Humiliation is perhaps the most difficult emotion: it is experienced during abuse, why it is so hard to be abused, and why it is so hard to heal from abuse.

Yet humiliation is everywhere. Both bullies and pedophiles are trying to stay on the other side of their own humiliations by shaming their victim.

Abuse is an unconscious rebellion against the unfairness of having been forced to take on shame that belongs with someone of the past, not with the victim of the present.”

Anneke Lucas Elephant Journalissa

 

Anneken tarina on raaka eikä se ole edes ainutlaatuinen. Toivoa antaviaa selvitytymistarinoita on kaikkialta maailmasta. Mutta Anneken ja muiden vastaavia kokeneiden, kuten Brooke Axtellin, ajatukset, rakkaus ja esimerkin voima ovat vaikuttaneet minuun hyvin syvästi. Haluan opetella olemaan vieläkin anteeksiantavampi, vieläkin lempeämpi, vieläkin ymmärtäväisempi. Samalla haluan vahvan määrätietoisesti toimia sen puolesta, että jokainen ihminen on tasa-arvoinen, arvostettu ja rakastettu, eikä vääristyneitä valta-rakenteita pääse syntymään ja toisaalta vääryydet tuodaan päivänvaloon.  Minkäänasteista hyväksikäyttöä ei saa hyväksyä. Oli se sitten henkistä, fyysistä tai seksuaalista. Valta, raha ja näiden tavoittelu eivät tee yksilöä eikä ihmiskuntaa onnelliseksi. Kostaminen ja omien vääryyksien projisoiminen muihin ei tuo todellista tyydytystä eikä tuo rauhaa. Siksi kiusaamiseen ei pidä vastata kiusaamisella ja ahdistelulla.

Lisää aiheesta:

Anneke Lucas vallasta.

Muita vastaavia kertomuksia. Erityisen karmivia kuvauksia satanistisista riiteistä ja lasten hyväksikäytöstä ja väkivallasta.

Anneken ja Liberation Prison Yoga -järjestön työ joogan parissa tuo lohtua ja rauhaa vangeille.

Mainokset

8 kommenttia artikkeliin ”Anteeksiannon ja myötätunnon uusi mittapuu

  1. En ollut törmännyt tähän tapaukseen enemmin, mutta tuon global citizenin jutun luettuani on pakko sanoa, että naisen kertomus toi hyvin paljon mieleen Jani Kaaron kolumnin valemuistoista http://www.hs.fi/tiede/art-2000002714006.html. Esim. kertomuksen sisällölliset yksityiskohdat, sekä se, että muistot ovat alkaneet palautua mieleen vasta aikuisiällä ovat kuin suoraan Kaaron kolumnissa kerrotuista tapahtumista. Tottakai ihan hirveitä asioita voi tapahtua, ja tapahtuukin koko ajan, mutta nyt jäin kyllä epäilemään tämän todenperäisyyttä. Ilmeisesti kyse on kuitenkin vain yhden ihmisen kertomuksista, ja edes minkäänlaista rikostutkintaa ei ole koskaan tehty? Jutussa nimeltä mainittu mieshän on tuomittu aivan eri keissistä, joka on tapahtunut eri vuosikymmenellä.

    • Hyvä pointti, johon en tossa viitannut. Kuitenkin kun nyt tässä olen näitä käynyt läpi, niin valitettavasti ei kyllä kaikki keissit ole valemuistoja. Tässä Living Resistance -sivuston koonnissa on muitakin vastaavia kokeneita nuoria ja on haastateltu myös psykologeja ja pyydetty arvioimaan lausuntojen todenmukaisuutta. Psykologin näkemys asiaan oli, että 15-vuotiaan tytön kertomukset ovat samankaltaisia, kuin mitä hyvin nuorilta (alle kouluikäiset) on kuullut ja hän perustelee sitä sillä, että niin nuoret eivät voi keksiä tuon tason karmeuksia. Tosin varmasti psykologiakin on tieteen alana kehittynyt sitten 80-luvun, että joku alaa paremmin tunteva osaa varmasti kommentoida paremmin.

      Samassa jutussa on myös tuo salaliittoteoreetikon haastattelu, joka oli sen verran villiä kamaa, että todenmukaisuus oli kyseenalaista.

      Areenassa oli muuten äskettäin saksalainen elokuva myös samasta aiheesta, mutta nyt en millään saa nimeä päähän. Katoin sen viime kuussa, mutta se oli sillon enää hetken katsottavissa. Äiti-kaverit totesivat, että eivät pysty edes katsomaan. Moni äidiksi tullut kokee aiheen niin puistattavana, että eivät halua siihen edes lähemmin tutustua. Enkä kyllä ihmettele yhtään.

      http://livingresistance.com/2016/12/20/victims-pedophile-rings-come-forward-rapists-wealthy-politicians/

      • Joo. Mua epäilytti lähinnä nyt tämä Anneke-keissi, ainakin tuossa mittakaavassa. Esim. luulisi, että Belgia on kuitenkin niin pieni maa, ja ollut 70-luvullakin jo sen verran sivistynyt, että jos lapsia olisi esim. kadonnut siinä määrin, mitä hän noissa jutuissa antaa ymmärtää (puhuessaan lasten murhaamisesta yleisenä käytäntönä), niin asia olisi jo aiemmin herättänyt jonkin verran epäilyksiä, eikä olisi vain yhden kertomuksen varassa. En siis epäile, etteikö hänellä varmasti voisi olla hyvinkin rankka ja traumaattinen tausta, mutta tulee vaan väistämättä mieleen, että voisiko olla, että todellisiin tapahtumiin on sekoittunut jonkin verran myös fiktiota, kun traumaattisia muistoja on vuosien ja vuosikymmenien jälkeen alettu kaivella ja käsitellä.

        Snopes-sivustolla (joka on ilmeisesti yleisesti melko luotettavana pidetty mm. amerikkalaisten uutismedioidenkin, esim. CNN käyttämänä lähde) oli ruodittu tuota pizzagate-videota: http://www.snopes.com/the-pizzagate-survivor/. Sivuston mukaan mitään todisteita murhista tai lasten hyväksikäytöstä saatanallisissa rituaaleissa ei ole Amerikassa löydetty ja tämän videon paikkansapitävyys kyseenalaistettiin.

        Mutta siis, siitäkin huolimatta että vähän skeptisesti suhtaudun noihin tapauksiin, täytyy sanoa, että hyvä kirjoitus! Ja olen kyllä tämän sun kanssa ihan samoilla linjoilla, mitä tulee kostoon ja anteeksiantoon.

        Ja tosiaan ihan karseita juttujahan nämä on, enkä todellakaan epäile, etteikö vähintäänkin yksittäisiä tällaisiä tapauksia varmasti voisikin olla. Eikä tietenkään ole mitenkään tavatonta, että vallan mukana tulee välillä todella kammottaviakin mahdollisuuksia toisten ihmisten hyväksikäyttöön eri tavoin. Itse vastikään järkytyin luettuani 70-luvun losin rock-piireissä liikkuneista bändäreistä, jotka olivat käytännössä aivan lapsia, 13-14-vuotiaita (esim. http://theleopardcoat.blogspot.fi/2010/08/new-generation-of-groupies.html). Vaikka tähän ei liittynyt mitään vastaavia brutaaleja yksityiskohtia, niin ajatus siitä, että 70-luvun Los Angelesissa on päässyt syntymään kulttuuri, jossa seksiä 13-vuotiaan kanssa on pidetty yleisesti hyväksyttävänä (jutussa on mainittu siis esim. David Bowie, Iggy Pop ja Jimmy Page) on kyllä todella raadollinen.

  2. Mulla meni nyt kyllä vähän maku muuten hienosta blogista. Jos kirjoittaja on valmis uskomaan mitä tahansa mihin netissä törmää, niin kyllä tulee luettua blogia tästä lähtien eri silmällä. Anneken tapauksestahan ei ole mitään todisteita ja sitä on epäilty monesta suunnasta, koska kuulostaa niin epäuskottavalta ja asiat eivät täsmää. Valtaapitävien pedofiilisalaliitoistahan on teorioitu vuosikymmeniä, mutta ne ovat vain salaliittoteorioita, eivät totuus. On täysin mahdotonta, että sadat tai jopa tuhannet ihmiset, joita tällaisen salaliiton ylläpitämiseen tarvittaisiin olisivat hiljaa asiasta. Jo paljon pienemmistäkin operaatioista löytyy aina joku, joka paljastaa tietonsa esimerkiksi Wikileaksille. Jos tosiaan Anneken muistot ovat vielä tulleet tietoisuuteen vasta aikuisiällä, on se viimeinen naula tämän tarinan arkkuun. Kaikki tieteelliset todisteet kun sanovat, että tuolloin kyseessä on valemuistot. Surullista on se, että nämä muistot tuntuvat aidolta kyseiselle ihmiselle ja hänen pitäisi saada apua todellisuuteen heräämiseen, eikä tällaista massahysteriaa, jossa muut vain ruokkivat hänen valemuistojaan.

    • Moi! Kiitos palautteesta. Tajuan kyllä, että väärinymmärryksen riski on tässä olemassa – kuten aiemminkin olen kommentoinut. En kuitenkaan näe tätä täysin epäuskottavana ja juttelin tuossa just viime viikolla Belgiassa työskentelevän ystäväni kanssa ja nämä keissit on siellä ihan yleisessä tiedossa, koska ollut paljon paikallisissa uutisissa. Ei siis juuri tämä kyseinen tapaus, mutta muuten. Alueelta on uutisoitu kyllä vastaavista ringeistä jo vuosikausia myös kansainvälisesti. Vaikeahan tässä on täyttä totuutta tietää, mutta ehkä koen tämän kritiikin aika tylyksi ja ehkä jopa naiiviksi, ottaen huomioon, miten järkyttävän paljon tässä maailmassa käytetään seksuaalista väkivaltaa niin sodankäynnin aseena kuin henkilökohtaisena sortamiskeinona.

      • Surullista on se, että ihmiset uskovat sinisilmäisesti kaiken mitä internetissä lukee. Vielä surullisempaa on se, että nämä feikit hyväksikäyttötapaukset vievät huomiota oikeilta hyväksikäyttötapauksilta. Kannattaisi tutustua hieman paremmin unohdettuihin ja myöhemmin palaaviin muistoihin. Kaikki tieteelliset todisteet kun ovat tätä teoriaa vastaan. Valemuistoja taas syntyy helposti. On täyttä puppua että teini ei voisi keksiä päästä niin karmeita asioita. Tutustu 90-luvun satanistihysteriaan. Jenkeissä oli useita päiväkoteja, joissa pienet lapset kertoivat tarinoita satanistisesta hyväksikäytöstä ja jälkikäteen kaikki syytökset paljastuivat valemuistoiksi. Kannattaisi olla hyvin varovainen kun alkaa kirjoittamaan blogissa aiheesta, joka on oman alan ulkopuolella. Psykologiasta sinulla ei selvästi ole ajantasalla olevaa ja tieteellistä tietoa.

        Hyväksikäyttöä tapahtuu valitettavasti koko ajan ja paljon. Mutta salaliitot valtaapitävistä, jotka raiskaavat, kiduttavat ja tappavat lapsia, on aika kaukaa haettua. Extraordinary claims require extraordinary evidence. Ja näistä tapauksista ei ole mitään todisteita. Tälläkin naisella on kyllä syitä ihan suoraan valehdellakin asiasta, hän on saanut paljon rahaa ja kuuluisuutta tarinansa takia. Tai sitten kyseessä on valemuistot joihin hän itse uskoo. Hänen tapauksesta ei myöskään ole käytännössä ollenkaan kirjoitettu arvostetuissa julkaisuissa. Niissä kun on tapana tehdä tutkimuksia tapauksen taustoista.

      • Moi! Kiitos kommenteista. Nyt joudun kyllä esittämään lisäkysymyksiä argumentoinnin tueksi:

        1) Mistä päättelet, että uskon sinisilmäisesti kaiken, mitä netistä luen?
        2) Onko sinulla todistusaineistoa näistä tapauksista ja siitä, että NE EIVÄT ole totta? Olen ymmärtänyt, että sekin kysymys olisi hyvä esittää.

        Hieman kyllä epäilen, että joogaopettajalla on kovinkaan kovat palkat. Ainakaan dokumentista ei saanut sellaista kuvaa.

        Lisähuomautuksena: Olen esittänyt nuo epäilyni niin tekstissä kuin muissakin palautteissa. Olisi kiva, että ihmiset lukisivat myös edeltävät kommentit, joita tässä pikku blogissa on vain harvakseltaan. Olen siellä jo kommentoinut ja kiittänyt näkemyksistä ja pohtinut, että totta vaan voi olla vääristyneet muistot. Hieno homma, jos ollaan väärässä. Olen mm. International Health – opinnoissa ja orjuutta käsittelevien järjestöjen selontekojen kautta törmännyt ihmiskauppatematiikkaan ja ehkä sen kautta todella voin uskoa todeksi tämmöisiä ”tarinoita”. Toivotaan, että ne sitä on.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s