Löydä itsesi ennen burnoutia

Olen pikkuisen kyllästynyt sankaritarinoihin lehdessä, jossa kerrotaan, miten uraohjus löytää itsensä joogan ja syvähengityksen kautta ja elää nyt puutalossa pikku kilejä tuttipullolla ruokkien ja leipäjuurta hoivaillen. (Ei mitään hajua, miten laskut tulee maksetuksi.)

Sen sijaan näkisin enemmän tarinoita ihmisistä, jotka elää mukavaa ja tasapainoista elämää ilman, että pitää ensin polttaa itsensä loppuun, masentua, uupua, erota, sairastua, parantua, muuttaa ja löytää uusi ammatti ja puoliso.

Siksi pidän Helsingin Sanomien henkilökuvista (joihin jostain ihme syystä olen itsekin päätynyt), koska niissä on hienolla tyylillä kerrottu mielenkiintoisista ihmisistä, mutta ilman ylimääräistä hönkimistä suurista aallonpohjista ja nousuista. Näissä jutuissa on paljon ajateltavaa ja opittavaa!

Draama on mielenkiintoista kirjoissa, sarjoissa ja leffoissa, mutta vähemmän kiinnostavaa tosielämässä. Isoksi osaksi draama syntyy, kun epävarmat ja -kypsät ihmiset eivät tiedä, mitä haluavat tai luulevat olevansa maailman napa  – tai sitten niin vähäpätöisiä, että vähättelevät tarpeitaan.

Itse masennuksen läpikäyneenä ja burnoutin rajapinnalla pyörineenä voin todeta, että paljon voi tehdä itsekin. Omalla kohdallani helpottaa se, että olen masennuksen kautta oppinut melko hyvin, missä menee rajat. En siis jää tuleen makaamaan, jos alan voida huonosti ja vaaran merkit on ilmassa. En odottele, että uppova laiva joutuu veden varaan, vaan hyppään kyydistä jo ennen sitä. Vähitellen olen oppinut sanomaan ei ja tajuan, että en ole todellakaan korvaamaton, vaikka olenkin ainutlaatuinen.

Liika kiltteys, liika perfektionismi, venytetty stressinsietokyky ja tosiaan tuo ajatus siitä, että on korvaamaton. Kaikki aikamoista myrkkyä hektisessä maailmassa. Tätä on toitotettu jokaisen työterveyspsykologin haastattelussa, mutta kerta kiellon päälle… Tulevaisuuden selviytyjä on se, joka osaa jarruttaa, ei kiihdyttää.

Siksi, ihminen hyvä, löydä itsesi ennen burnoutia.

Mainokset

4 kommenttia artikkeliin ”Löydä itsesi ennen burnoutia

  1. Kiitos (taas kerran) nappiin osuneesta tekstistä! Itseäkin väsyttää tämä tarinatyyppi, joka nyt on kaikkialla vallalla. Kun itselle osuu vastoinkäymistä, masennusta ja stressiä, ei mikään uuvuta enempää kuin näiden lukeminen. Tulee tunne, että ainoa tie eteenpäin kulkee vielä pahemman alhon ja totaalisen elämänmullistuksen kautta. Pitääkö jaksaa vielä vaihtaa ammatti, asumismuoto ja harrastukset, ja hoitaa ne kilitkin vielä! Eikö vähempi riitä!

    Hyvä tosiaan on, jos onnistuu auttamaan itseään jo ennen kriisiä. Mutta jos kriisiin joutuu, olisi kiva saada jostain sellaista viestiä, että tästä voidaan päästä yli ja parempaan elämään myös pikkuhiljaa, pieniä muutoksia tehden, vähän sinnitellen ja vähän vaan aikaa kulutellenkin. Mutta draamaahan siitä ei saa.

    • Kyllä, lisää ”tavallisia” selvitytymistarinoita. Kilien hoito on kovaa hommaa, eikä aina terapeuttistakaan! 😀 Mun toipuminen ei ollut mitenkään dramaattista: lepäsin, aloitin terapian, jatkoin opintoja. En vaihtanut alaa, en muuttanut, en saanut jotain luovaa ideaa, jolla rikastuin. Kiitos, kun kommentoit! 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s