Tehtävä on kesken

”…Mä luulen, että mun ois pitänyt olla viistoista kiloa laihempi..”

Kahvilassa naapuripöydässä parikymppiset tytöt kävivät keskustelua, että miksi poika ei ollutkaan pitänyt heistä. Johtopäätös oli, että olisi pitänyt olla laihempi.

Ehkä Se erilainen fitness – blogi jatkaa kehopositiivisuudesta puhumista, vaikka välillä tuntuu, että eikö sitä oo jo sanonut kaiken aiheesta.

Ehkä meitä vielä tarvitaan.

Kiitos meidän 1004 Facebook-seuraajalle! Rajapyykkejä ylitelty tässä männä päivän. 🙂

DSC_1149

Kaikki kehot ovat kauniita. – Katri ja Leena, Se erilainen fitness -blogi

Mainokset

Mittanauhalla ei voida mitata ihmisarvoa – vieraskirjoitus

SEFB proudly present…. lukijamme, sosiaalipsykologi Salla Saxénin kirjoituksen ulkonäköpaineista. Kiitos Salla! 

***

Kiitos Se erilainen fitness – blogille kannanotoista, jotka pureutuvat eri tavoilla ja eri näkökulmilla meitä kaikkia velvoittaviin ulkonäköpaineisiin. Blogi peräänkuuluttaa harvinaisia, mutta niin mittaamattoman arvokkaita kriittisiä näkökulmia vallitsevaan ruumis- ja kauneuskulttuuriin.

Blogi on osunut yhteiskunnallisesti polttavaan teemaan, jota voisi mielestäni pitää jopa uutena ihmisoikeuskysymyksenä. Sen ytimessä on kulttuuriimme vakiintunut pahaa ilmapiiriä ja ihmisten välistä eriarvoisuutta levittävä uskomus siitä, että mittanauhalla voitaisiin mitata ihmisarvoa. Tämä uskomus on karannut käsistä kuin rutto. Se näkyy esimerkiksi kiusaamisena kouluissa, itsetunto-ongelmina, ahdistuksena, masennuksena, syömishäiriöinä ja syrjintänä työnhaussa.

Hyvä lukija, suhtaudutko kriittisesti omaan ulkonäköösi? On ymmärrettävää, jos oma peilikuva ahdistaa: se nimittäin ahdistaa suurinta osaa, ja aivan erityisesti se ahdistaa nuoria naisia. Toivon, että Se erilainen fitness – blogin antama esimerkki ottaa asia rohkeasti puheeksi antaa voimia kaikille niille, jotka päivittäin katsovat itseään peilistä kriittisin silmin, peilaten itseään mahdottomaan ihanteeseen – ja uskoen usein olevansa mielipahansa kanssa yksin.

Vastaukseni heille, jotka kokevat yksin kärsivänsä ulkonäköpaineista, on yksinkertaisesti tämä: ulkonäköpaineet eivät ole lähtökohtaisesti yksilöllinen ongelma. Yksilölliset kokemukset rakentuvat suhteessa kulttuurilliseen ihanteeseen, joka on yksilöille kuitenkin niin normittava ja armoton, että ongelma voi tuntua yksilölliseltä.

Julistankin nyt, että ruumiin rajojen survominen ahtaaseen kulttuurilliseen muottiin on yhteiskunnallinen ongelma. Emme enää suvaitse rasismiakaan; miksi siis suvaitsisimme yhtä ahdaskatseisia kauneusihanteita? Kuulutan nyt kaikkia katsomaan kauneuden ihanteita kriittisesti ja keskustelemaan niistä avoimesti. Tällä hetkellä ruumiinkulttuurimme pakottaa erityisesti naisia – ja vuosi vuodelta enemmän myös miehiä – ahtaisiin muotteihin, jotka useimmissa meissä tuottavat pahan olon ja riittämättömyyden tunteiden tuhoisia kierteitä.

Kuulutan myös käytäväksi julkista kriittistä keskustelua siitä, millaista mainontaa ja ruumiskuvastoa hyväksymme levitettäväksi, ja millaisia arvoja haluamme tämän aiheen osalta yhteiskuntana edustaa. Käsillä on paitsi uhka myös mahdollisuus. Mikäli kaikista ongelmistamme huolimatta voisimme kyetä suhtautumaan kriittisesti kulttuurimme kauneusihanteisiin ja niiden tuottamiin yksilöiden kokemuksiin, mahdollistaisi tämä myös eriarvoistavaan kauneuskulttuuriin puuttuvan kriittisen keskustelun. Toisaalta, jos tätä keskustelua ei käydä, emme koskaan pääse yhteistyöhön ja eteenpäin ongelmien ratkaisemisessa. Samoin, mikäli tätä keskustelua ei käydä, siirrämme ajallemme yleisen kielteisen kehonkuvan ja itseinhon kierteen väistämättä myös tuleville sukupolville.

Tällöin kasvatamme tulevaisuuden lapsistamme koneenosien sukupolvia, jotka ostavat ruumiillisen hyväksyntänsä ja itseymmärryksensä kauneuskulutusmarkkinoilta sen sijaan, että he oppisivat tärkeää kriittisyyttä, sananvapautta, erilaisuuden tunnustamista sekä toisten ihmisten empaattista kunnioittamista.

Kieltäydytään tästä tulevaisuudesta! Avoimen keskustelun ja kriittisen äänen kuulemisen aika on nyt.

Salla Saxén, YTM

Tohtoriopiskelija (sosiaalipsykologia), Itä-Suomen yliopisto
2014–2015 Harvard Medical School Bioethics Fellow
Kirjoittaja on usein ulkonäköpaineista kärsinyt nuori nainen.

***
Leenan infoisku

Etelän-Syli ja Sydänliiton Neuvokas perhe järjestävät Helsingissä tämän teeman ympäriltä keskiviikkona tilaisuuden Kansalissalissa. Katri luennoi Läskivihapuheen loppu – aiheesta Jyväskylässä Tulikarin auditoriossa JAMKissa.

Kaikki Syömishäiriöliiton Älä laihduta – päivän tapahtumat eri paikkakunnilla löytyvät täältä.

***

ala-laihduta-logo

Älä laihduta – päivä on ensi viikolla keskiviikkona 6.5.  No Diet Day on vuosittainen, kansainvälinen teemapäivä, jolloin yritetään muistuttaa, että laihduttaminen voi olla varsin haitallista. Elämäntapojen kohentaminen ja hyvinvoinnin lisääminen sen sijaan ei ole.

Se erilainen fitness – blogissa julkaistaa Älä laihduta – päivää edeltävällä viikolla joka päivä uusi juttu teeman ympäriltä (miinus vappu 😀 ).

Kenen on vastuu, kun aineenvaihdunta on pilalla ja pää hajalla?

Tavoittelin seitsemää kirjoitusta ennen Älä laihduta – päivää, joka on keskiviikkona 6.5. Eilen, aurinkoisena vappuaattona tämän jutun raskaus tuntui kuitenkin väärältä ja jätin sen siksi julkaisematta. Paasausvaroitus annettu.

***
Tärskäytänpäs eetteriin ruodintaa siitä, mikä MEIDÄN tervespalveluja tarjoavien tyyppien vastuu toisten ihmisten terveydestä oikein on. Sillä, kyllä, kuulun itsekin tähän porukkaan.

Olen kuullut ravitsemusterapeutin ammatissani, ja ihan siviilissäkin, karmeita tarinoita hirviö – personal trainereista, nipottavista ja tunnekylmistä ravitsemusterapeuteista  sekä itsensänäännyttäneistä jumppareista. Lääkäreistä ja hoitajista, jotka tarjoavat ylipainoon ratkaisuksi suun suppuun laittamista tai mahalaukun nipistämistä pienemmäksi. Droppeja ja uutteita myyvistä terveslähettiläistä, joista iso osa on intoilijoita, ei niinkään ammattilaisia.

Heille haluan tässä lausua kiitokseni: Thanks for making EVERYONE’S life difficult. Niin sen tyypin, joka yrittää saada elämäntapojaan kuosiin kuin meidän, jotka yrittää auttaa siinä järkevin ja toimivin keinoin (jotka tosin vievät vähän enemmän aikaa).

Turhat lupaukset

”Saavuta ihannepaino.”

Kenenkä ihannepainosta olikaan kyse? Tiedetään, että etenkin nuorten naisten käsitys ihannepainosta on kaikkea muuta kuin realistinen ja terve, niin mitähän tässä nyt lähdetään tavoittelemaan? Kuuta taivaalta? Maagista, mielessä päätettyä lukua vaa’alla?

Se on lukema. Se on vain lukema. Se ei kerro lihasmassasta, voimasta, jaksamisesta, paremmasta unesta ja vastustuskyvystä, paremmista verensokeriarvoista, maltillisemmasta verenpaineesta tai paremmasta potenssista (kyllä vain! Tästä aiheesta lupaan puhua blogissa lisää!  Kovat (pun unintended) keinot käyttöön terveysvalistuksessa! :P).

Samaa viestiä terveydenhuoltoon. Se on vain lukema. For the love of god,  ihminen on enemmän kuin paino tai ylipainoinen ulkomuoto. Ihan hirveästi tulee palautetta siitä, että millekään terveysasialle ei tehdä mitään, kun vastaus on ”kun sulla on tota ylipainoa”. Terkut hoitajille ja lääkäreille, että ohjatkaa vaan ravitsemusterapeuteille. Uskoisin, että suurin osa kollegoista keksii kyllä tukun juttuja, joilla terveyttä voi kohentaa. Turhat lupaukset on siis eri asia kuin ihan realistiset lupaukset, joita voi antaa, jos tietää mitä tekee.

Epärealistiset tavoitteet

Mitä vastata, jos asiakas/potilas kysyy: ”Miten laihtua 3 kg viikossa?”

Reippaasti ylipainoa omaavalle vastaus on: Tämä voi tapahtua ihan vaan ruokaremonttia tekemällä, eli karsimalla turhat napostelut ja lipittelyt, mutta syömällä muuten riittävästi ateria-aikoina. Liikunta tukee tavoitetta.

Sellaiselle ehkä hieman ekstrakiloja omaavalle vastaus on: Don’t do it. Liian kovat tavoitteet ovat epärealistisia, syövät motivaatiota ja ovat hulluja, koska ei elimistön puolesta nyt ihan noin vaan päätetä, että tästä veke sen ja sen verran. Syömiseen ja liikuntaan voi vaikuttaa, mutta esimerkiksi stressin ja univajeen vaikutus on epäselvempi.

Plus liian nopea tahti syö lihasmassaa. Jos sitten hetken päästä paino lähteekin nousuun, tilalle tulee rasvakudosta. Eli noin! Kehon rasvaprosentti saatiin suuremmaksi, kun yritettiin laihduttaa liian nopeasti.

Asiakasta/potilasta pitää kuunnella, mutta ammattitaitoon kuuluu myös sanoa ”kuule, tämä ei tee sinulle hyvää pidemmän päälle ja nytpä minä voin selittää miksi ei…”.

”Yksilöllisyys”-harha

Kätösiini on vastaanotolla päätynyt useampi ”henkilökohtainen” ateriasuunnitelma, jossa on jokaiselle päivän aterialle suositellut ruoat. ”Laatijana” joku nettisaitti tai pt. En tiedä, millä perusteella näitä kaupitellaan yksilöllisiksi, sillä niissä kaikissa toistuu a) samat ruoat: salaattia, kananrintaa, raejuustoa, rahkaa, kalaa, pähkinöitä välipalaksi b) ne muistuttavat toisiaan asiakkaan kokoon tai sukupuoleen katsomatta.

Ja kyllä, ravitsemusterapeutitkin välillä käyttävät ateriasuunnitelmia. Suhteeni niihin on kuitenkin kankea: en itse niistä pidä, mutta jos niitä käytän (asiakkaan ehdottomasta toiveesta tai tiettyjen potilasryhmien kanssa), painotan, että tämä on vain esimerkki ja käytän kipsivertausta: Ateriasuunnitelma on kuin kipsi. Se auttaa alkuun, mutta ei ole tarkoitus, että se ohjaa syömistä hamaan tulevaisuuteen saakka.

Itsekin puhun paljon samoja teemoja asiakkaiden kanssa: Kasviksia lisää, riittävästi hyviä rasvoja (vieläkin saa tähän ”patistaa”), maltillisesti alkoholia ja runsasrasvaisia ja -sokerisia makupaloja (kuulostaa vähän koiranruoalta, sorkke) ja arkiliikuntaa lisää, mielekkäitä urheilutapoja valitsemaan. Stressinhallinta ja uni ovat myös tapetilla usein.

Yksilöllisyys sen sijaan syntyy siitä, että huomioidaan työt ja vapaat, perhetilanne, yhteiset syömiset perheen, puolison tai ystävien kanssa ja tietysti erityistarpeet (ruoka-yliherkkyydet, painonpudotus tai -nostamistarve jne.). Ja puidaan, mistä ne huonot tavat oikein tulee ja miten niitä voisi muuttaa jatkossa. Just kyseisen asiakkaan kohdalla. Hänen ehdoillaan.

Unelmientoteuttajat

”Me teemme unelmistasi totta!”

Olen mielestäni aika hyvä näkemään sumutuksen läpi, joten käännänpä näkemäni mainosviestit ymmärrettävälle kielelle. Tsekkailin tässä vähän netissä kaupiteltäviä ”elämä remonttiin paketteja”. Sivustoilla kaupitellaan kisadieettiä tai jotain vastaavaa ”paras sinä pikana” – pakettia. Mitä todellisuudessa saa on rasvattoman vartalon, hormonitasapainon häiriön, epäsosiaalisen elämän, kasan orjallisesti noudatettavia ateriasuunnitelmia, hiustenlähdön, rahanmenon suihkurusketukseen ja kynsisalonkiin (miksi niitä kutsutaan?), ahdistuneen mielentilan, harhakäsityksen siitä, mikä on normaalia ja mikä tervettä. Halvalla lähtee. Terveys. Ja tämäkö oli jonkun unelma?

Saatavana yhdellä saitilla näyttäisi olevan myös erityisesti perseen treenaamiseen suunnattu paketti. What can I say? Oh, I said it already.

Kenelle markkinoidaan?

Jatkoin selailua. Sitten hymy hyytyi totaalisesti. Nuorille tarkoitettu ohjelma. Ihmisten toimesta, joiden käytös muita ihmisiä kohtaa vaikuttaa lähinnä läksyttämiseltä ja joista netissä on useita tarinoita huonosta asiakaspalvelusta ja semmosesta ”jos et meitä kuuntele, mene muualle” – asenteesta. Plus ihan tutuilta kuullut myös samaa tarinaa. Että näin. Sinne vaan lapsukaiset näiden tyyppien käsiin koulittavaksi. Kuulemma myös nuorille sopiviin ravintolisiin saa vinkit. *kiroilee itsekseen*

Pelastakaa Lapset ry:lle uusi kohde.

Omat palikat paikallaan

On ihan syynsä, miksi terveydenhuoltohenkilöstö kouluttautuu ennen kun lähtee kentälle auttamaan ihmisiä. Koulutus auttaa ymmärtämään, mitä tietää ja pystyy suhteuttamaan omat rajansa. Ns. virallisen linjan tyyppien sanomiset on tasoa ”tästä VOI olla sinulle apua”, ei ”kun teet niin kuin minä tässä nyt sanon, niin näin VARMASTI tapahtuu”. If it’s too good to be true, it is not true. Monen maallikkoauttajan tausta on oma muodonmuutos, mutta pitäisi ymmärtää, että silloin on kokenut vain yhden tavan ja version siitä, miten  muuttaa elämää. Ammatti-ihmisillä on yleensä aikas paljon laajempi näkemys, pääosin ihan sen takia, että tapaavat paljon erilaisia ihmisiä.

Ei tarvitse välttämättä kuitenkaan olla terveydenhuoltoalan ihminen auttaakseen ihmisiä, jos ymmärtää, missä menee omat rajat. Ja ei ole alalla auttaakseen itseään. Sillä jos meinaa olla muille avuksi, omat pään sisäiset palikat olisi hyvä olla järjestyksessä. Koskee myös meikäläisiä: Syömisestä ahdistuneet terapeuttikollegat, hakekaa apua (ainkin siellä opiskelijoissa ongelmaisia on useampi per vuosikurssi – ja noin, the secret is out).

Se, että välittää muista ihmisistä eikä ole rahastus-mielessä liikenteessä on hyvä lähtökohta. Toki itsekin kärvistelen sen kanssa, missä menee raja tässä, kun pitäisi markkinoida ja kaupallistaa elinkeinon varmistamiseksi, mutta haluan tehdä sen hyvän maun ja eettisen toimistantavan rajoissa. Tätä joutuu pohdiskelemaan aikas paljon.

No, kenen on vastuu?

Meidän kaikkien. Ei voi syyllistää ylipainoista siitä, että on yrittänyt laihduttaa pussikuurilla, rääkkiliikuntakuurilla, karppauksella, paastoamalla ja muilla huonoilla keinoilla, jos ne ovat ne näkyvimmät keinot, joita tuputetaan lehdissä, netissä ja telkkarissa. ”Mitäs hassahdit!” Ja ennen sitä ”Mitäs söit!” Ei näin. Kaupalliset tahot vetää porukkaa kuin pässiä narussa ja porukka on vaan silleen: markkinatalous, what can you do? Tarvitsemme aikamoisen  ajatus- ja periaatevallankumouksen!

Jotain terveydenhuollossa tehdään pirun väärin, kun meillä ei ole tarjota kovinkaan toimivia keinoja auttaa ihmisiä, jotka haluavat omaksua paremmat elintavat. Yritin aloittaa Helsingin keskustassa eräällä yksityisellä klinikalla vastaanottoja. Sain vastauksen, että ei ole kysyntää. Siis ei ole kysyntää ravitsemusterapeutille, kun tiedetään, että terveellinen ruokavalio on isoin selittävä tekijä suurimpien sairausryhmien ehkäisyssä? Pientä epätoivoa ja ahdistusta tunsin kyllä. Tunnen edelleen. Puhelun soitin toissapäivänä.

Palvelun tarjoajien pitää ymmärtää, että jos kaupittelee epäeettisiä keinoja laihduttaa ja muokata ruokavaliota, voi aiheuttaa yksilölle todella isoa hallaa. Pahimmassa tapauksessa peruuttamatonta vahinkoa, kuten näissä kilpirauhasongelmatapauksissa, joihin törmää jatkuvasti ja joista soisi puhuttavan enemmän. Plus jojoilu tosiaan tekee painonpudottamisen aina vaan hankalammaksi. Mihinkäpä muuhun nämä niukkuuteen ja vippaskonsteihin perustuvat kuurit johtavatkaan kuin juuri siihen.

Fiksuja toimijoita on kyllä, mutta näyttäisi valitettavasti siltä, että ne hautautuvat räväkämpien ja rohkeampien viestien alle. Terveys on edelleen monelle yhtä kuin painonpudotus.

EPIX-Health-Fitness-Weight-Loss-Resources

Tarjolla päätöntä ja paidatonta laihdutusta ja omenan syöntiä.

***

ala-laihduta-logo

Älä laihduta – päivä on ensi viikolla keskiviikkona 6.5.  No Diet Day on vuosittainen, kansainvälinen teemapäivä, jolloin yritetään muistuttaa, että laihduttaminen voi olla varsin haitallista. Elämäntapojen kohentaminen ja hyvinvoinnin lisääminen sen sijaan ei ole.

Se erilainen fitness – blogissa julkaistaa Älä laihduta – päivää edeltävällä viikolla joka päivä uusi juttu teeman ympäriltä (miinus vappu 😀 ).

Laihdutuksen uusi aikakausi

”Syö vähemmän, kuin kulutat.” 

”Liiku enemmän.”

”Tarkkaile mitä syöt.”

Kuulostaako tutulta?

”Potilasta vaivaa energiatasapainon epätasapaino.”

Lääkäriä sen sijaan vaivasi joko vakava unenpuute tai pahaksi äitynyt lääketieteen kapulakielen tartunta.

***

Painonhallinta, painonpudotus, laihdutus. Nämä termit ovat minusta kovin latteita ja kankeita. Toisaalta niin on monesti suhtautuminen ja asennoituminen itse aiheeseen. Kukapa ei olisi kuullut edellä esitettyjä hokemia, että kun vaan tietoisesti tsemppaat ja otat itseäsi niskasta kiinni, niin kyllä se sillä sitten korjaantuu. Vaan kun se ei mene niin.

Olen itsekin ymmärtänyt vasta viime aikoina, miten väärinymmärretty tila ylipainoisuus on. Valitettavasti terveydenhuollossakaan ei tajuta, miten monisyisestä ongelmasta on kyse. En ole vielä tavannut sellaista potilasta, jonka ongelma olisi pelkästään energiatasapainon epätasapaino.

Ensinnäkin, painonpudottaminen ei ole kuuriluontoista. Se on uusien hyvien tapojen omaksumista sellaisten tilalle, jotka haittaavat terveyttä. Eikä vain fyysistä vaan myös henkistä terveyttä. Syömiseen liittyy hyvin usein negatiivisia mielikuvia, morkkista syömisestä ja sellaista ikuista mielen painia mitä saa ja mitä ei saa syödä. Tämä vie ilon niin ateriahetkiltä kuin elämästä yleensäkin. Minusta on kauhean surullista, miten moni ei nauti syömästään ruosta.

Toisekseen, kaikki painonpudottamisessa äkkiliikkeet ovat tuhoontuomittuja. Tarkat ateriamallit, sahanjauhonmakuiset sheikit (yhtään hyvänmakuista ei ole maisteluista huolimatta tullut vielä vastaan) ja tiukat treenisuunnitelmat eivät tuo pysyviä painonpudotustuloksia ja voivat pahimmillaan olla terveydelle haitallisia. Superdieetit voivat johtaa hetkelliseen ulkoiseen muutokseen, mutta sisäisesti ei tapahdu juurikaan. Painonpudottamisessa tärkein treenattava kehon osa sijaitsee korviesi välissä.

Kolmanneksi, positiiviset muutokset lähtevät positiivisista ajatuksista. Tämä ei yleensä ole se laihduttamisen lähtökohta. Ylipainoiset kokevat paljon syrjintää painonsa takia – useimmat jo lapsesta lähtien. Monilla on itsestään kaikkea muuta kuin mairitteleva kuva. Näinhän sen ei tietenkään pitäisi olla: keho ei ole yhtä kuin se persoona siellä sisällä. Terve ja positiivinen minäkuva on tärkeimpiä apuvälineitä laihduttamisen polulla.

Laihdutuksen uusi aikakausi on täällä!

Näistä ajatuksista ja halusta tarjota tilalle jotain paljon parempaa syntyi Koodinimi: Kaizen. Hassu nimi, mutta sillä on hieno merkitys. Kaizen tarkoittaa hyvää muutosta ja jatkuvaa kehittymistä. Olen mukana Kaizen – liikunta- ja ravitsemusryhmässä yhdessä personal trainer Juhani Pitkäsen (K3Fitness), syömisen psykologiaan erikoistuneen psykologi Anna Riihimäen (Luminous Mind) ja ravitsemusasiantuntija Patrik Borgin (Pöperöproffa) kanssa.

Kurssin sisältö rakentuu kolmen tukirangan varaan: ravinto, liikunta ja psykologia. Valmennus, kurssi, ihan miksi haluat sitä kutsua, toimii netissä ja siten sille voi osallistua mistä päin maailmaa vain ja rauhassa itselle sopivaan vuorokauden aikaan. Kurssin kesto on kahdeksan viikkoa ja se on aika intensiivinen. Ruokailun puolesta lupaan paljon asiaa tietoisesta syömisestä, mutta myös hyviä käytännön vinkkejä ja ruoanlaittovinkkejä! Lisätietoja kurssin rakenteesta, sisällöstä, valmentajista ja aikataulusta löydät osoitteessa www.kaizen.fi (nettisivut pelittää n-y-t-nyt! 🙂 )

Tämä on siis avoimesti mainospostaus. Ennen kaikkea siksi, että toivomme kovasti, että Kaizen-kurssin löytävät kaikki ne, jotka tarvitsevat apua ruokarauhan löytämiseen ja saadakseen vaikuttavat apukeinot painonhallintaan ja siten painonpudottamiseen. Tervetuloa mukaan!

???????????????????????

Ihannepaino – kun normaali paino on liikaa

Kun itse ei ehdi kirjoittaa, pistetään kaveri asialle. Tässä hämmästyttävän ihanan, upean ja upeaa työtä tekevän Ullan vieraskynäkirjoitus, olkaapa hyvä!

***

Katri ja Leena pyysivät minua vieraskynäksi mahtavaan blogiinsa. Lämmin kiitos pyynnöstä! Aikakausikirja Duodecimin julkaisi katsauksemme Nuoren naisen ihannepaino -sosiokulttuurisia ja terveydellisiä näkökohtia hiljattain. Katsauksen tarkoituksena on tarkastella ihannepainoa terveydellisistä ja sosiokulttuurisista lähtökohdista. Lisäksi katsauksessa käsitellään ihanteiden ja todellisuuden väliseen ristiriitaan liittyviä ilmiöitä (tyytymättömyys omaan vartaloon, painonhallintakeinot ja häiriintynyt syöminen) ja annoimme käytännön neuvoja ihannepainostaan kyselevän nuoren naisen kohtaamiseen. Yritän tässä kirjoituksessa nostaa esille katsauksesta oleellisimman.

ulla1

Tämä vieraskynäkirjoitus on hyvää jatkoa Katrin juttuun, kun hän kävi puhumassa Lääkäripäivillä omasta kokemuksestaan ja kasvuprosessistaan syömishäiriön ja kehonkuvaan liittyvistä asioista. Moni nuori ja aikuinenkin pohtii juurikin sitä, että mikä olisi hyvä paino juuri minulle. Netti on täynnä tämän tyyppisiä kysymyksiä:

ulla2

Niin, mikä ihannepaino? Ja miten määriteltynä?

Ihannepaino on käsitteenä on hämmentävä, koska terveyden sanelema ja sosiokulturaalisten ihanteiden sanelema ihannepaino ovat keskenään ristiriidassa. WHO.n määrittelemä terveen ihannepainon (painoindeksi 18.5-25) alue on laaja, sosiokulturaalinen ihannepaino suppeampi – Demissä keskustelevat nuoret naiset tarjosivat kyselijälle ihannepainoarvoja jotka vaihtelevat 18,8 ja 22,6 kg/m2 välillä.

Tiesitkö tämän painoindeksistä?

”WHO:n normaalipainon alaraja on kompromissi, joka on peräisin nälkiintymisen vaikutuksia ja ruoka-avun tarpeen määrän arvioimista käsittelevistä YK-raporteista; joissakin kehitysmaissa jopa puolet väestöstä on alipainoisia6,7. Alun perin alipainon määritelmään haluttiin sisällyttää myös energiansaannin tai fyysisen aktiivisuuden kuvaajia, mutta näistä luovuttiin käytännön syistä6. Nälkiintyminen hidastaa kasvua ja kehitystä, häiritsee lisääntymisikäisillä naisilla hormonitoimintaa ja kuukautiskiertoa sekä johtaa pienipainoisten lasten syntymiin7

….Terveyden kannalta merkittävä painoindeksiin liittyvä kysymys on sopimuksiin perustuva normaalipainoalueen yläraja. Se on kyseenalaistettu, sillä laajoissa väestön kuolleisuustutkimuksissa ylipainoisilla on pienempi kuolleisuus kuin muilla10. Etenkin iäkkäämmässä väestössä painon ja kuolleisuuden suhde on U:n tai J:n muotoinen11. Yhdysvalloissa on aiemmin käytetty muita maita suurempaa (27 kg/m2) ja joissakin Aasian maissa pienempää (22 kg/m2)12ylipainorajaa2.”

Eli esimerkiksi Demin keskustelupalstalla nuorten ehdottamat ihannepainojen alhaisimmat ehdotukset on ruoka-avun tarpeessa olevien henkilöiden painoindeksejä. Pysähdy. Mieti tätä hetki….

Tämä kertoo paljon vallitsevista kauneusihanteista. Koska vallitsevat kauneusihanteet ovat paljon tiukemmat kuin terveyden kannalta hyvä ja normaali paino, aiheuttaa se omalta osaltaan tyytymättömyyttä omaan kehoon.

ulla3
Tyytymättömyys omaan vartaloon, mistä se oikein johtuu?

”Tyytymättömyys omaan vartaloon on esitetty kehittyvän kahdella tavalla: oman ja ihannevartalon välisistä eroavaisuuksista tai vanhempien puutteellisen huolenpidon aiheuttamien minäkuvan häiriöiden ja kanssakäymisen ongelmien seurauksena. Yksi nuoruusiän keskeisistä kehitystehtävistä on realistisen minäkuvan kehittyminen, johon kuuluu oman ulkonäön hyväksyminen; tämä kehitys häiriintyy, mikäli tavoitteet ovat hyvin epärealistisia. Koska tyytymättömyys omaan painoon ja vartaloon on yleistä, ilmiötä pidetään usein harmittomana.”

Mielenkiintoista median vaikutuksista

”Median vaikutuksista naisten kehotyytymättömyyteen, laihuusihanteen sisäistämiseen ja ihanteisiin liittyvään syömiskäyttäytymiseen on tutkittu runsaasti. Kokeellisia ja korrelaatio -tutkimuksia käsittelevässä meta-analyysissa laihuutta ihannoiville median viesteille altistuminen on yhteydessä kehotyytymättömyyteen naisilla. Pian sen jälkeen kun televisiolähetykset alkoivat Fijillä, jossa naisten lihavuutta on perinteisesti arvostettu, 74 % nuorista tytöistä raportoi kokevansa itsensä liian lihavaksi. Samaan aikaan nuorten naisten syömishäiriöinen käyttäytyminen lisääntyi voimakkaasti: 15 % raportoi oksentavansa kontrolloidakseen painoaan ja tavoitellakseen TV-näyttelijöiden kaltaista vartaloa.”

Tietenkään mediaa ei voi yksin syyttää ja osoittaa sormella, mutta tämä oli mielestäni erittäin mielenkiintoinen ja havainnollistava esimerkki sen voimasta.

Laihduttaminen

”Vallitsevat kauneusihanteet ovat merkittävin nuorten naisten nimeämä syy laihduttamiseen; muita keskeisiä syitä ovat terveydelliset syyt, vanhempien ja terveydenhuollon ammattilaisen kehotus. Muita laihduttamiselle altistavia tekijöitä ovat huono itsetunto sekä muut psyykkiset ongelmat. Ylipainoisen lapsen tai nuoren kohdalla tavoitteena on elintapojen muuttaminen terveyttä edistäviksi, ei laihduttaminen. Suosituksista huolimatta nuorista naisista 60–80 % on laihduttanut viimeisen vuoden aikana; valtaosa laihduttajista on normaalipainoisia. 

Vaikka laihduttaminen on yleistä, sen pitkäaikaisteho on kyseenalainen. Monissa väestötutkimuksissa laihdutuskertojen määrän ja ”jojo-laihduttamisen” ja epäterveellisten painonhallintakeinojen on osoitettu olevan yhteydessä ylipainoisuuden riskin kasvamiseen. ”

On hurjaa, että…

…”Nopeamman painonmuutoksen toivossa yli puolet teini-ikäisistä tytöistä oli laihduttanut viimeisen vuoden aikana syömällä niukasti, paastoamalla, jättämällä aterioita väliin, oksentamalla tai käyttämällä laihdutusvalmisteita tai ulostus- ja nesteenpoistolääkkeitä. Suomalaisista 7.-9. luokkalaisista tytöistä seitsemän prosenttia ilmoitti oksentavansa tahallaan syömisen jälkeen. ” 

Painonhallintakeinojen jatkumo

Laadimme katsaukseen havainnollistavan kuvan painonhallintakeinojen jatkumosta. Tämän kuvan avulla voit hyvin kartoittaa, että missä kohtaa ja minkä värisessä pallossa oma syömis- ja liikuntakäyttäytymisesi on tällä hetkellä.

nimetön2  

Mikä sitten on oleellista ihannepainon suhteen?

Oleellista on biologinen normaalipaino.

nimetön3

Mitä ja mikä on nuoren naisen ihannepaino?

Katsauksen parissa työskennellessä olen pohtinut tätä kysymystä paljon. Edelleen tätä pohtiessa menen hiljaiseksi. Aihe on äärimmäisen herkkä yksilölle sekä ammattilaiselle. Mitä voit sanoa? Miten voit sanoa? Miten lähestyä asiaa? Haastavaa, mutta äärimmäisen tärkeää, koska todellisuus on, että ristiriita ihanteiden ja biologisen hyvinvointipainon välillä on suuri. Lapset, nuoret, aikuiset, naiset ja miehet ovat erilaisia kehoiltaan. Mittarit on mittareita, ne eivät ikinä kerro koko totuutta. Se kuinka sinä voit kehossasi kertoo paljon enemmän. Juuri siinä sinun kehossasi. Olipa se minkä ikäinen tai kokoinen. Se on sinun kotisi ja sillä on olemassa oma biologinen rytmi, joka ei välttämättä istu ympäristön liian tiukkoihin ihannekriteereihin. Se ei silti tarkoita sitä, että sinussa, sinun hienossa kehossasi olisi mitään vikaa. Ihannepainon alue on laaja. Sinulla on oikeus olla jossain kohti siellä laajalla alueella ja voida hyvin.

Jäitkö pohtimaan omaa tilannettasi ja suhtautumistasi omaan kehoosi? Onko syömiskäyttäytymisesi ja suhtautumisesi liikuntaan normaalia?

Katri pohti todella tärkeitä aiheeseen liittyviä teemoja aikaisemmin postauksessaan En kokenut olevani tarpeeksi sairas. Niin, kuinka sairaaksi ihmisen tulee itsensä tuntea, jotta voisi hakea apua. Erityisesti kehonkuva- ja syömisongelmien kohdalla on enemmän kuin tavallista, että oireita vähätellään eikä apua haeta, koska pelätään, ettei kukaan ota vakavasti. Kirjoitin omaan blogiini viime keväänä yhteistyössä Syömishäiriöliitto Syli-ry:n kanssa aiheesta Kun mietit onko oma tai läheisen syöminen, suhtautuminen ruokaan, kehoon, liikuntaan tai painoon normaalia? Jos mietityttää, käy lukemassa.

Kaunista ja lempeää talvea!

Ulla Kärkkäinen

Laihdutuksen loppu

kaizen_logo_pinkkimusta

Tässä se nyt on. Tie pois ikuisista laihdutuskuureista. Kohti tervejärkisiä ja tervehenkisiä syömis- ja liikuntatottumuksia.

Ei kituuttamista, ei tiukkaa kuria eikä siten kurinpalautuksia. Itseään kiusaamalla ja negatiivisten ajatusten voimalla ei saa aikaiseksi muutoksia, jotka tuovat iloa ja terveyttä elämääsi. Niitä sen sijaan saat lausumalla koodinimen kaizen.

Kaizen tarkoittaa hyviä muutoksia. Niitä lähdetään hakemaan ja opettelemaan positiivisen ajattelun kautta 1.3.2015 alkavalla Koodinimi: Kaizen – liikunta- ja ravitsemuskurssilla. Ammattilaisten avulla, ryhmän tuella.

Koossa on Suomen ammattitaitoisin apujoukko. Kurssin asiantuntijoina toimivat personal trainer Juhani Pitkänen, ravitsemusterapeutti Leena Putkonen (eli allekirjoittanut) ja psykologi Anna Riihimäki. Vierailevana asiantuntijana on ravitsemusasiantuntija, Pöperöproffana tunnettu, Patrik Borg.

Syksyn pilottiryhmä sai paljon apua syömisen hallintaan, liikunnallisen elämäntavan omaksumiseen ja ennen kaikkea positiiviseen ajatteluun itsestään ja elämästään. Tässä joitain otteita palautteista:

“Olen saanut läjän erittäin käyttökelpoisia työkaluja, joilla syömisestä ja syömisen ajattelemisesta on tullut mielekkäämpää ja stressittömämpää. Olen tykännyt kovasti kaikkien valmentamiseen osallistuneiden asennoitumisesta: yksinkertaisesti, ystävällisesti, painostamatta ja syyllistämättä.”

“Olen iloinen ja kiitollinen siitä, että olen saanut olla tässä mukana! Kaikkien asiantuntijoiden ammattitaito on ihailtavaa. Mielestäni tämä oli loistavasti onnistunut kokonaisuus ja hyvä konsepti.”

“Olen tehnyt merkittäviä oivalluksia ruokasuhteestani ja sen syistä. Paino on kääntynyt kuin huomaamatta laskusuuntaan. On ylipäätään helpompi hengittää, myös ruoan äärellä. Lisäksi olen saanut uusia ystäviä, vaikka en ajatellut sellaisia kaipaavani. Hämmentävän hieno kokemus! En kyllä keksi, miten tätä voisi vielä parantaa. Nautin!”

“Olen ymmärtänyt mitä on normaali suhde ruokaan, vaikken sitä osaakaan vielä täysin toteuttaa mutta ainakin tiedän etten lähde mihinkään pikadieetteihin enää mukaan. Hienointa on, että tässä ollaan jalat maassa eikä hötkyillä, ja oikeasti yritetään muuttaa ajattelutapaa, mikä on tärkeintä. Lisäksi tämä oli tosi kokonaisvaltainen kurssi vaikka ensin mietin miten mahtaa jaksaa mukana. Kenties hommaan vaikutti hyvä ja aktiivinen porukka. Ja tietysti se että opitaan siihen ettei syyllistytä syömisestä. Se on ehkä mulle ollut se paras oppi, koska dieettiajattelu syyllistää ja siihen on saanut itsensä jumiin. Ja kun koko ajan on saanut kaikkea kysellä, uskon että sillä tavalla on saanut kaiken irti. Niin ja hienoa oli että oli vierailijoitakin kuten Patrik! Vau!”

“Perustervettä ajattelua, syyllisyyden lieventymistä. Hyviä oppeja, myös oppia itsestäni. Paras painonhallintakurssi!”

Kolahtiko? Tule mukaan ja vapauta ajatuksesi irti syömisen tarkkailusta, liikunnasta stressaamisesta ja huonosta omatunnosta! Lisätietoja 1.3.2015 alkavasta kurssista ja koodinimi: Kaizenista saat liittymällä sähköpostilistalle osoitteessa kaizen.fi.

***

Tykkäätkö Se erilainen fitness – blogin jutuista ja aiheista? Sitten tykkäät Koodinimi: Kaizenin annista. Tai onko lähipiirissäsi tai työpaikalla ikuisia dieettaajia ja ruoasta stressajia? Sitten kannattaa vinkata kurssista heille. Kiitos, että välität tietoa eteenpäin! Can’t wait to get started! 🙂 – Leena

Synkät sanat vastaanotolla

Edellisellä kerralla kirjoitin yksilöiden syyllistymisestä ja huonosta omatunnosta syödessä. Nyt sitten ajatuksia siitä syyllistämisestä.

Olen kuullut lukuisia ja taas lukuisia kertomuksia siitä, miten potilaita/asiakkaita/kanssaihmisiä (lempisanani, tiedän – yritän luoda semmoista me-henkeä 😉 ) on syyllistetty vastaanotoilla ylipainosta, heikosta hoitotasapainosta, siitä, ettei jaksa tehdä kuntoutussuunnitelman mukaisia harjoitteita.

Kauhutarinoiden vastaanoton pitäjä voi olla niin lääkäri, sairaanhoitaja kuin ravitsemusterapeuttikin tai muu hoitoalanhenkilö. Muutamalla pussikuuri- tai mikä x-factor/se-yliopiston-nimi-firma – ohjaaja nyt onkaan,  on ollut hurmaava tapa kutsua asiakkaitaan suoraan vaan läskeiksi. Nice.  Painonvartijoissa kuulemma on ”nuhdeltu” julkisesti, jos vaa’an viisari ei ole vingahtanut alaspäin. Tosi motivoivaa.

Kuinka moni teistä tykkäsi lapsena, kun sai julkisen nuhtelun tai luokassa naurettiin, kun et tiennyt vastausta tai vastasit hassusti? Käsi ylös vaan reippaasti! Ai, ei kukaan? No, aikuisena se tunne tuskin on yhtään sen kivempi, saati, että se tunne johtaisi muuttamaan elämäntapojaan yhtään mitenkään. Että voitaisko jo lopettaa se ”ylemmältä tasolta puhutellaan potilasta” – tyyli? Ihan todella ärsyttävää.

Psycho

Siis näin ärsyttävää.

Hoitoala (joka näyttää heijastelevan sinne laihdutuskursseille) on vanhakantaista, ei käy kieltäminen. Hoitoalalla ei ehkä ihan ole tajuttu, että maailma sairaalan tai terveyskeskuksen ympärillä on muuttunut aika radikaalisti muutamana viimeisenä vuosikymmenenä. Ei voi vain sanoa, että ”tee näin, koska minä auktoriteettina käsken”. Ihmiset hakevat tietoa oma-aloitteisesti ja tietoa on saatavissa paljon ja nopeasti. Väittäisin myös, että potilaista on tullut keskustelevampia. He haluavat, että heidän näkemystään tilanteesta oikeasti kuunnellaan.

Eihän se tietenkään tarkoita sitä, että asiakas on aina oikeassa (tällä periaatteella kitulaihdutuskuurit, aamupalan skippaaminen ja se syyllistyminen todella auttaisivat laihtumaan), mutta korvat pitää olla höröllä ja sanansa pitää pystyä asettelemaan fiksusti, jotta kommunikaatioyhteys myös säilyy. Sillä ilman sitä on hiukkasen vaikea motivoida sitä kanssaihmistä muutoksen polulla. Eräs lääkäri oli kirjannut papereihin, että potilaalla on bulimia, kun potilas oli sattunut mainitsemaan, että oli oksentanut jokunen päivä sitten ja ruokavalio on kaventunut vatsaongelmien takia. Pikkasen vaikea hoitaa, jos näin pahasti menee männikköön ihan tämä vian selvittäminenkin. Tehokkuus ei tarkoita puolella korvalla kuuntelua, sillä tämmöinen toiminta johtaa vaan turhiin tutkimuksiin ja potilaan pallotteluin. Hoitokeinona se syyllistäminen on myös varsin tehoton, en suosittele. (Oman kirjoituksen aihe onkin sitten se, kuinka tehokasta tämä nykyinen ”10 minuutin vastaanotto ja ulos” – malli oikein onkaan… )

Tältä pohjalta katsottuna en yhtään ihmettele, miksi henkilökohtaiset kunto- ja ravintovalmentajat ovat suosittuja. On se nyt hemmetin paljon henkilökohtaisempaa ja pääosin uskon, että palkitsevaa ja mukavaa, kun joku on oikeasti kiinnostunut juuri sinun tilanteestasi ja pulmistasi. Ajan kanssa. Siitä kyllä pisteet pt-palveluille. Sillä vaikka ruokavalioseikkoihin tullaan meikäläiseltä hakemaan spesifisempää apua, ollaan näihin palveluihin muuten tyytyväisiä. Että pt on mukava tyyppi ja on kiva mennä treenamaan/kuntoilemaan/liikumaan, miksi sitä nyt haluaakaan kutsua. Syyllistämiskertomuksia ei ainakaan omiin korviini ole lainkaan kantautunut. Ellei idioottimaisia Suurin pudottaja – ohjelman personal trainereita lasketa mukaan.

Meinasin tiivistää viestin vanhaan lauseenparteen, eli siihen, että kohtele toisia, kuten toivoisit itseäsi kohdeltavan. Kumman sitkeässä vaan elää ihmisten ajatus siitä, että saavat asioita aikaan, jos joku muu, ulkopuolinen, ohjaa ja käskyttää. Itse vaan en tähän jaksa uskoa.  Ihmisessä itsessään on uskomattomia voimia. Näitä voimia tulisi vahvistaa ja vaalia, ei syyllistää niiden näennäisestä puuttumisesta. Uskon, että siinä on avaimet todelliseen muutokseen.

Synkät pilvet päivällispöydässä

Morkkis. Huono omatunto. Syyllisyys. Jos nämä kolme KOSKAAN yhdistyvät ruokaan, jossain on vikaa.

Harvassa asiassa olen jyrkkä. Tässä olen. Yleensä ajattelen, että asiat ovat moniulotteisia ja asioilla on monta puolta. Tällä ei ole. Maailma ja ihmiset siinä olisivat paljon onnellisempia ja tasapainoisempia, jos ihminen söisi hyvällä ruokahalulla nauttien.

Olit sitten painokäyrien ylä- tai alapäässä, jokaisella on oikeus nauttia ruoasta. Joskus minusta tuntuu, että moni ei syö aterioita, koska jotenkin kokee, että ne pitää ansaita. Ansaita liikkumalla ensin. Ansaita ne olemalla vähän vielä ahkerampi ja täydellisempi. Fysiologinen nälkä ohjaa sitten valitsemaan ihan hölmöjä vaihtoehtoja ja sellaista ruokaa, jotka eivät ravitse. Ilta-ajan voileivät ja makkaranpalatkin syödään ikään kuin itseltään ohi. Tässä teen voileivän ”itseltä salaa”, ihan kuin en söisi ollenkaan. Suomalaisten yleisin iltaruoka on ”jotain”.

Siksi suosittelen ihan kaikille ruoasta nauttimista. Ajatusta mukaan. Tämä on taas sitä tietoista syömistä. Mielelään nautinnon kohde on tietysti värikästä ja ravintoainerikasta ruokaa itse tehtynä, mutta vaikka se olisi mikä tahansa teollinen suklaapatukka tai einesloota ja et laita siihen ajatusta, on se suoranainen vääryys. Oli se perunasuikale siinä lootassa nyt sitten miten pitkälle jalostettua vaan, maasta se on tullut ja on epäkunnioittavaa itseäsi, viljelijää, tuottajaa ja vaikka luontoa kohtaan halveksia ateriaa tai olla suomatta sille ajatusta. Olen nähnyt nälkäisiä lapsia ja tunnen ihmisiä, joille ruoka ei ole itsestäänselvyys. Siksi harmittaa, kun ruokaan liitetään niin paljon sääntöjä ja pingotusta.  Lataat itsesi täyteen negatiivista energiaa, jos jokainen haarukallinen on lastattu ruoan lisäksi syyllisyydellä. Sen verran ekohippihörhö olen, että uskon, että ruoka on muutakin kuin ravintoaineita ja kemiaa.

En myöskään usko, että syyllisyydellä saa aikaan sitä, mitä monesti tavoitellaan: kieltäytymistä herkuista ja sitä kautta laihtumista. Ravitsemusasioita olen pyöritellyt opiskelu- ja ammattimielessä kymmenen vuotta ja siitä asiakas-/potilastyössä on tullut oltua joku nelisen vuotta. En ole nähnyt yhtään onnistunutta painonpudotusta, jota maustaisi aimo annos syyllisyyttä.

Ruosta nautin niinäkin päivinä, kun muut asiat ottavat päähän.  Riittävän paljon itsekin tullut syyllistyttyä teinivuosina ruokailuista.  En lohtusyö, mutta ruokahetkistä olen tehnyt sellaisen oasiksen arjen ahdistusten keskelle, että silloin ei ajatella ikäviä. En haluan käyttää tätä ainutlaatuista elämääni ruoasta syyllistymiseen, sillä onhan syöminen ja ruosta nauttiminen yksi elämäni suurimmista iloista ja noh, edellytys elämälleni. Niinä huonoinakin päivinä.

2013-06-05 19.05.32

La dolce vita @ Tintå, Turku

Nourish yourself, don’t punish. Tämä ajatus on pyörinyt mielessäni jo pitkään. Suomenksi taipuisi kenties muotoon: Ravitse ja rakasta, älä rankaise.