Tapahtui eräänä kesänä

Herrajeesus. Pahoittelut uskonnollisille ihmisille. Jollainen tosin itsestäni on tullut tässä uusyrittäjyyden ja etenkin kirjaprojektin aikana, sen verran usein on tullut rukoiltua ja toivottu a) jaksamista b) selkeitä ajatuksia.  Olen tahkonut oman tietotaitoni ja kokemukseni vatsa- ja suolistovaivojen hoidosta ja niiden kanssa elämisestä tässä noin kolmen kuukauden aikana käsikirjoitukseksi, jonka lähetin eilen illalla. Ruokakuvauksia on kolme päivää ensi viikolla (niin, tein siis noin 30 reseptiä tässä kirjan kirjoittamisen yhteydessä) ja varmasti vielä muutetaan ja jotain lisätään tai jotain, mutta pakko hengähtää hetki. Pyörryttää. Aivolama. Nyt en pysty tekemään kuvausten suunnittelun eteen yhtään mitään.

Tässä syy, miksi blogissa on ollut tosi hissua. Tässä syy, miksi FODMAP-blogissa ei ole uusia reseptejä : ne on nyt kässärissä. Jatkan kyllä kehittelyjä blogiin mielelläni pian. – ideoita on kirjattu ylös hurumycket. Mutta en tänään. En edes tällä viikolla.

Kirjotin tammikuussa julkaistavaan kirjaan tämänhetkisen kiitokset, mutta koska ne on semmoiset tunteekkaat ja aikuismaiset, niin aattelin, että vielä tässä sekopäisen työuran jälkitiimoilla tehdä omat arkiset kiitokset. Vielä kun on tää hulluuden fiilis ihan tässä hyppysissä 😛 En tiedä, lipaisenko tässä ennen kuin tipahtaa tai jotain, mutta jotenkin luulen, että unohdan tän fiiliksen ajansaatossa, joten siksi aattelin sen tässä sanoiksi pukea. Jos kirja on kustantajan mielestä ihan hirvee, niin tota, ööö, sitten mä oon vaan esimerkkinä ihmisestä, jolla joskus tulee vastoinkäymisiä. 😀

Sitä nimittäin käy usein niin, että unohtaa  isojen opiskelu- ja työrutistusten jälkeen, mikä olo sitä on, kun on hommat käynnissä. Tunne on pääasiassa hyvä, mutta toisaalta hemmetin epärealistinen. Oli niin kiire, että en ehtinyt kunnolla ees käsittää koko asiaa. Note to self: Ens kerralla pikkusen enemmän aikaa, vaikka oonkin luonteeltani semmonen ”kerralla rykästään kasaan!”.

Jaapati jaa, asiaan, eli niihin kiitoksiin. Nää on nimenomaan projekti-kiitokset. Muut kiitokset saatte lukea sit kirjasta. 😉 Jos se nyt ei oo ihan hirvee ja julkaistaan. 😀

Kiitokset kustantajalle, joka vaati työnäytteen ja joka kasasi hienon tiimin avukseni.

Kiitokset selälleni, sillä olet kestänyt kuukausitolkulla istumista, sängyllä läppäri sylissä työstämistä ja sitä, että en ole paljoa salin oven saranoita kuluttanut tänä kesänä. Kiitos, että iskiasvaiva ilmeni vain muutaman päivän aikana ja ihan vasta viimeisellä viikolla (lähti jo, kun kävin parit pitkät kävelylenkit). Tosin! Parhaimpina keittiöpäivinä olin jaloillani varmaan 8-10 tuntia muutamaa istumataukoa lukuunottamatta.

Joskus pitää työskennellä puumajassa.

Joskus järvimaisemassa 20 asteen lämmössä. Syyskuussa.

Kiitokset päälleni, joka ei levinnyt useimmista ”en osaa kirjoittaa, en osaa edes ajatella”-päivistä.

Pahimpina luomisen tuska – hetkinä sitä sortuu Photoboothin ja BeFunkyn holtittomaan käyttöön.

Kiitos silmilleni, että olette jaksaneet surfata lukemattomia tunteja netissä ja PubMedissa, sen jälkeen lukenut ne hemmetin tutkimusartikkelit ja tuijottaneet sormieni naputtelemaa syntyvää tekstiä. Silmälasit, teille sanon vaan, että voisitte olla vähän paremmat.

Kiitos niille tahoille, jotka on piruillut siitä, että pelaan muiden pussiin suositellemalla Monashin low FODMAP diet appia (jota suosittelen useampaan kertaan myös kirjassa). En jaksanut kuunnella enää ja kirjotin kirjan.

Kiitos Marille, joka sanoi heti projektin alkuun, että totta kai sä osaat kirjottaa kirjan, kun itse olin vielä siinä hämmenyksen vallassa, että en todellakaan ollut varma, että pystyisin tämmöiseen projektiin ryhtymään.

Johannalle kiitos siitä, että olet heti projektista kuullessasi superinnoissasi ja olet tehnyt etukäteismarkkinointia ihan tehokkaasti lähipiirissäsi tästä puhuessa. Olen ollut häkeltynyt, mutta kiitollisella tavalla. Kiitos myös loppuspurtin keittiöseurasta.

Kiitos Viron reissuporukalle. Muutaman päivän vapaa pahimpaan writer’s block – hetkeen oli todella, todella tärkeää tämän projektin onnistumisen kannalta. Weekend Pärnu oli parasta irtiottoa siihen hetkeen.

Kiitos kavereille,  etenkin Topille, jotka on rentouttanut bissen tai kahvin äärellä, hyvinkin extempore-meiningeissä.  Ja vaikka välillä kitisin, että ”ei saa pyytää minnekään, kun mulla on tää kirjaprojekti!”, niin kiitos, että ette uskoneet ja pyysitte silti. Opin tästä projektista sen, että rytmitys ja relaus parantaa flow’n mahdollisuutta huomattavasti. Joskus on tietysti pakko vaan kirjottaa, jos ei siltä tunnu (koska muuten ei olisi kässäriä lainkaan), mutta parhaimmat jutut kyllä irtoo rennossa mielentilassa, se on selvä.

Taidekahvilan taiteellinen pöytä Alaniin seurassa.

Kiitos maistelijoille (Reeta&Petteri + juniori, Topi ja muksut, Johanna, Mari, Alexandra, MIkkilä nyt ainakin)!  Palaute on ollut tärkeää ja sitä kautta on tullut hyviä entrauksia resepteihin. Erityiskiitos lapsimaistelijoille, jotka tunnetusti on kriittisimpiä syöjiä.

Kesäruokaa 1

Kesäruokaa 2

Kiitos äidille ja isälle täydellisestä muonitus- ja saunanlämmitys-avusta, kun viimeisiä työpuserruksia tein mökillä keskellä puolukka- ja jäkälämättäitä. Kiitos hyville säille, jotka sattui sille viikonlopulle, mikä mahdollisti ulkona korituolissa työskentelyn aamusta iltaan.  Kiitos puolukoille, jotka kasvoi sopivasti käden ulottuvilla ja toimivat mainiona välipalana. Kiitos saunalle, joka pesi pois tuskan hien iltaisin. Kiitos kannettavalle teknologialle, joka ilman en olisi voinut kuunnella kuikan huutelua upeissa maisemissa. Kiitos Johannalle, että tulit saunaseuraksi, vaikka olin varmaan ihan karseen poissaolevaa seuraa.

Tämä oli täysin itsekkäistä syistä kirjotettu terapia-blogipostaus. Kiitos ja anteeks. 😉 Ainakin saatte katella nättejä kuvia. 😀

Välipalaa

Aamu alkoi mökillä tupla-auringolla

Ulkona työskentelyn etuja