Onks pakko juoda palkkarii?

Avopuolisoni vaihtoi maanisen Jyväsjärveä kiertävän jolkottelun ja päämäärättömän salilla rimpuilun johdonmukaisempaan salitreeniin noin vuosi sitten. Oppia ja mallia tekemiseensä hän etsi (ja etsii edelleen) jopa kadehdittavalla omistautuneisuudella erilaisilta treenisivustoilta. Eikä kestänyt kauaa, kun edessä jo oli väistämätön, parisuhdettamme koetteleva keskustelu, jossa avopuolisoni haki hyväksyntääni palautusjuomajauhepurkin ostamiselle. (Niin tosiaan. Toisilla pariskunnilla keskustelua herättänevät jotkin ihan muunsorttiset juomat. Meillä näin.)

Perustelut ja näkökulmat palautusjuoman käytölle olivat puolisolla kieltämättä kohdillaan. ”Tavallisen ruuan lisäksi, en aio korvata sillä oikeaa ruokaa. Ja onhan palautusjuoman hyödyistä ihan näyttöäkin.” Niinpä niin. Olenhan minäkin lihastohtorini lukenut. Mutta.

Niin. Mikä on se mutta? Miksi suhtautumiseni palautusjuoman tarpeellisuuteen on lähtökohtaisesti vähättelevä ja kielteinen, vaikka tiedän, että palautusjuoman avulla on mahdollista saada lisäpotkua treeniin? Miksi en itse ole edes harkinnut palautusjuomasheikkerin kiikuttamista salille, vaikka treenaamiseni voidaan kai nykyään luokitella jossain määrin jopa tavoitteelliseksi (kiitos pt:n tavoitehakuisuuden)?

Koska rakastan ja arvostan rehellistä ruokaa. Syön mieluummin esimerkiksi jogurttia, mustikoita, mysliä, pähkinöitä, leipää, levitettä, juustoa, paprikaa, lapsen aamu- ja iltapuuron jämiä, raejuustoa, perunaa, pastaa, riisiä, lihaa, kalaa, kanaa, tofua, papuja, kananmunaa, maitoa, salaattia, kaikenlaisia kasviksia sellaisenaan, salaatteina, lämpiminä lisäkkeinä, ruuan joukossa ja leivän päällä, suklaata, jäätelöä, banaania, omenoita, mandariineja, rahkaa, taas pähkinöitä, niin ja siemeniäkin joskus, punaviinimarjoja, mustaviinimarjoja, mansikoita, joulutorttuja ja maksalaatikkoa kuin ”optimaalisen verran protskuu ja hiilarii palautumisen ja kehittymisen kannalta tässä mitallisessa palautusjuomajauhetta”. Haluan annostella lautaselleni ruokaa, en ravintoaineita.

Koska olen vihdoin oppinut syömään näläntunteideni ja kehoni viestien mukaan. En halua sotkea tätä ainutlaatuisen upeaa järjestelmää kiskaisemalla pukkarissa naamariini pulverilitkua vain siksi, että kuvittelen tietäväni kehoani paremmin.

Koska haluan katsoa, mihin pystyn, salilla ja sen ulkopuolella, ilman supervoimia tuovaa taikajuomaa. Enkä oikeastaan tiedä, haluanko tai tarvitseeko minun pystyä yhtään sen enempään.

Niin tykkään mennä tää paita päällä treenaamaan Fitnesstukku-mainospaitajamppojen ja Fast nutrition -juomapullojen sekaan! Terveisiä vaan Kuluttajaliitolle ja Syö hyvää -hankkeelle (www.syohyvaa.fi)!

Siksi. Mutta en silti tehnyt palkkaripurkista parisuhteen kynnyskysymystä. Kunhan vain kevyesti kyseenalaistin.

-K