Oravanpyörästä oman kehon kuunteluun – urheiluravitsemuksen lyhyt oppimäärä

Alla oleva teksti on julkaistu uunituoreessa Syömishäiriöliitto-SYLI ry:n jäsen- ja tiedotuslehti SYLILLISESSÄ 2/2013, joka on luettavissa kokonaisuudessaan täällä ja jonka teemana on tällä kertaa liikunta. Lehdestä löytyy paljon (muitakin) hyviä tekstejä ja mm. kannanotto, kuinka puuttua syömishäiriöön sairastuneiden liialliseen liikkumiseen.

***

”Sä voisitkin suunnitella mulle ruokavalion.” Usein kuultu lause, kun kerron olevani koulutukseltani ravitsemusterapeutti. Yleensä kuvioon liittyy jonkinlainen, uskallanpa sanoa jopa kehokeskeinen urheilu- tai kuntoilutausta. Rasvaa pitää tiristää pois ja lihasmassaa saada lisää, ja siihen kaivataan suunniteltua ruokavaliota. Kuinka paljon mitäkin ja mihin aikaan vuorokaudesta. Ruokaohjeet ja ostoslistatkin mielellään mukaan. Keittiövaa-at on ilmeisesti jo kaivettu esiin.

Pettymys tai ainakin ihmetys on yleensä suuri, kun vastaan, että ei, en minä suunnittele ruokavalioita. Minä voin kyllä yhdessä kanssasi pohtia, minkälaiselta ruokavaliosi nykyään näyttää ja mitä parannettavaa siellä on. Mutta en minä ole mikään automaatti, jolta saa kellon- ja grammantarkan ruokavaliosuunnitelman, kunhan vain syöttää iän, pituuden, painon, sukupuolen ja fyysisen aktiivisuuden määrän. Ei se mene niin.

Ja silti tuntuu menevän. Henkilökohtainen personal trainer ei ole enää mikään harvojen ja valittujen (lue: rahassa kylpevien) juttu, vaan yhä arkipäiväisempi ilmiö. Personal trainer suunnittelee tavoitteisiin sopivan liikuntaohjelman lisäksi ruokavalion, eikä treenaajan tarvitse muuta kuin noudattaa annettuja käskyjä. Rahkaa kuluu, ja meijereillä on toimitusvaikeuksia. Sääliksi käy niitä mummoja, joiden rahkapullat jää tämän buumin takia leipomatta.

Missä vaiheessa tästä kaikesta tuli normaalia, jopa ihannoitavaa? Missä vaiheessa tiukkoja ruokavaliosuunnitelmia ja ruoka-annosten punnitsemista on alettu pitää normaalina syömiskäyttäytymisenä? Missä vaiheessa rahkasta tuli suomalaisten peruselintarvike?

En halua kyseenalaistaa personal trainereiden ammattitaitoa ja tiedän, että he tekevät hienoa, tuloksellista ja yksilöllistä työtä, johon julkisen terveydenhuollon puolella rahkeet eivät riitä. Silti korvassani särähtää kuin pahanlaisen riitasoinnun lailla konsanaan, kun kuulen sanayhdistelmän ”pt:n suunnittelema ruokavalio”. Miksi personal trainerit ovat lähteneet niiksi automaateiksi, jollaiseksi minä en ammattini puolesta tai siitä huolimatta ryhtyisi edes pitkin hampain?

Siksi, että ihmiset haluavat tuloksia ja suunnitellut ruokavaliot laskettuine kilokalori- ja ravintoainesisältöineen ovat ainoa keino edes jollain tavalla taata niitä tuloksia. Siksi, että personal trainerin palvelut ovat kalliita, ja jos ei kilot karise, rasvaprosentti pienene tai ympärysmitat muutu haluttuun suuntaan, kato käy asiakaskunnassa. Siksi, että treenistä halutaan kaikki hyöty irti eikä riittävän hyvä ravinto enää riitä. Pitää olla optimaalista.

Kaikki tämä on johtanut siihen, että liikkumisesta tehdään tavantallaajalle entistä hankalampaa. Mitä pitää syödä ennen treeniä, mitä sen jälkeen? Mitä jos palautusvälipala unohtui kotiin, onko koko treeni pilalla? Pitäisikö varmuuden vuoksi napata välipalaksi kuntosalin aulatarjonnasta joku patukka tai pirtelö? Hiilareita vai protskua vai molempia? En yhtään ihmettele, jos näitä kysymyksiä pyöritellessään päättää, että turvallisinta on jäädä kotisohvalle katsomaan jääkiekkoa. Sitten ei ainakaan ole niin nuukaa, mitä syö.

Miten sitten pitäisi syödä? Lakkaa viisastelemasta ja ala iskeä faktoja pöytään, niinkö? Saamanne pitää.

Ennen treeniä kannattaa tankata sen verran hyvin, että jaksaa. Maha kuristen treeni ei kulje, muttei myöskään silloin, kun ruoka vielä hölskyy mahassa treenin aikana. Syö riittävästi ja treeniin nähden riittävän ajoissa. Mikä kenenkin kohdalla on riittävästi ja riittävän ajoissa, sen joutuu valitettavasti opettelemaan itse. Muista kuitenkin, että energiavarastot täytetään pääaterioilla (aamupala, lounas, päivällinen) ja ne ovat treeninkin kannalta päivän tärkeimmät ateriat. Välipaloilla vain täydennetään tarvittaessa kokonaisuutta.

Treenin jälkeen syödään aina kunnon ateria. Palautusvälipalat ovat parhaimmillaankin vain hyvä ensiapu, varsinainen energiavarastojen täyttö tapahtuu pääaterialla/-aterioilla, kuten ennen treeniäkin. Nukkumaan ei saa mennä nälkäisenä. Iltapala on hyvä hetki paikata päivän aikana syntyneitä vajeita ja iltapalan annoskokoa säädellään nälkätuntemuksien mukaan.

Ei syödä ihan mitä tahansa. Monipuoliseen ja täysipainoiseen syömiseen ohjaa vanhan tutun lautasmallin lisäksi ajatus siitä, että joka aterialla on jotain jokaisesta osastosta:

– hyvälaatuista hiilihydraattia

– proteiinia

– hyvälaatuista rasvaa

– väriä.

Tätä sääntöä ei tarvitse noudattaa mustavalkoisesti. Jos jokin osasto jää jollain aterialla vähäisemmäksi, täydennetään seuraavalla.

Lepopäivinä tankataan. Lepopäivät ovat palautumista ja energiavarastojen täyttämistä varten. Riittävä ja monipuolinen syöminen on lepopäivinä vähintään yhtä tärkeää kuin treenipäivinäkin. Edellisen päivän huono syöminen heijastuu helposti tämän päivän treeniin ja jaksamiseen.

Täydellinen ruokavalio on epätäydellinen. Sataprosenttisen terveellinen ruokavalio ei ole sataprosenttisesti terveellisiä valintoja. Liikkujallakaan. Tai varsinkaan liikkujalla, jolloin kulutus on suurta ja ruokaa kuluu – tai ainakin pitäisi kulua – paljon.

Hifistelyjä voi tehdä sitten, kun edellä esitetyt suuret linjat ovat kunnossa. Voi tehdä, ei ole pakko. Omassa vaakakupissani ainakin rento, joustava, hauska ja pilkkuaviilaamaton ruokavalio painaa enemmän kuin haban ympärysmitan maksimaalisen kasvun optimointi.  Jos maailma kaatuu tyhjyyttään ammottaviin rahkahyllyihin, lienee paikallaan miettiä oman elämänsä arvojärjestystä.

Sainko tämän kuulostamaan helpolta? Hyvä, niin oli tarkoituskin. Helppoa se onkin, kun ei tee siitä liian vaikeaa. Helppoja ohjeita on helppo noudattaa. Kokeilkaapa alkuun vaikka loppuelämänne ajan.

Olen monesti tyytyväisenä miettinyt, että onneksi tämä fitness-buumi tuli vasta nyt. Joitakin vuosia sitten olisin itsekin ollut helppo saalis. Ajatella, joku olisi lyönyt lapun kouraan, että siinä sinulle treeni- ja ruokavalio-ohjelma, anna tyttö palaa! Yhteiskunta ympärilläni olisi nyökytellyt päätään, että vau, hienoa kun nuorella naisella on terveet tavoitteet. Minä olisin jatkanut kipittämistä oravanpyörässä enkä ehkä vieläkään olisi oppinut kuuntelemaan kehoani: milloin sillä on nälkä, milloin se on kylläinen, milloin se jaksaa treenata tai milloin tarvitsee lepoa.

-K

Mainokset

15 kommenttia artikkeliin ”Oravanpyörästä oman kehon kuunteluun – urheiluravitsemuksen lyhyt oppimäärä

  1. Jälleen kerran täyttä asiaa, kiitos! Rentous ja epätäydellisyys, siinä hyvän ruokavalion avainsanoja. Tämän päivän yltäkylläisessä maailmassa nämä ohjeet eivät varmaankaan monelle riitä. Siksi on helpompaa, kun joku kertoo, mitä, milloin ja miten paljon.

    On tosin sääli, että monet sellaiset ihmiset, joilla varmasti ruokavalion perusta on ihan luonnostaan kunnossa, ryhtyvät vahtimaan ja rajoittamaan syömisiään, jolloin ruokailusta pahimmillaan katoaa nautinto. En silti halua arvostella toisten valintoja, jokainen tehköön ja syököön tyylillään. Mutta kuten Kukka Laaksokin tässä taannoin blogiinsa kirjoitti, tylsäksi se muuttuu siinä vaiheessa, kun ruokavalio ohjaa esimerkiksi sosiaalista kanssakäymistä.

    • Kiitos komppaamisesta! Mahtavaa kuulla, ettei ole ajatustensa kanssa yksin. Totta, saahan siitä omasta syömisestä tehdä ihan niin vaikeaa (tai tylsää) kuin haluaa. Mutta hei, te oletettavasti suurin osa kansasta, hyviä uutisia: ei sen hyvän ja terveellisen syömisen oo pakko olla vaikeeta!

  2. Tää on vaan niin hyvä tiivistys tärkeimmistä ruokavalion seikoista, että melkein tulee tippa linssiin.

    Pitää varmaan tulostaa tää urheilijanuoria varten. Valmentajatkin taitas tarvita tätä selkeytystä. Yksi valmentaja oli soittanut lääkäritalon tohtorille, että hei, voisko lääkäritalossa mittauttaa urheilijalasten omega-3 ja omega- 6 – pitoisuuksia? Lääkäri oli aika ymmällään ja konsultoi minua, että tarvitaanko tälläisiä mittauksia. Arvatkjaapa kolmesti, mitä vastasin. 😉

  3. Hyvin viisaita sanoja! Pakko kommentoida tätä oman kokemuksen kautta. Olen noudattanut tiukkaa ruokavalio-ja treeniohjelmaa pari kuukautta. Kroppaan on tietenkin tullut positiivisia muutoksia, mutta mikä tärkeintä, oma ajatusmaailma syömisestä on pikkuhiljaa ja jopa salakavalasti täysin uudistunut.
    Olenkin sitä mieltä, että tiukka ruokavalio ja ruuan punnitseminen jonkin tietyn ajanjakson ajan voi olla joillekin se terveemmän elämän alkupamaus. Kun saa syömisensä haltuun tiukasti, sitä on helpompi alkaa säätäämään jatkossa. Minulle on käynyt näin. En todellakaan jaksa punnita ja miettiä jokaista suupalaa jatkossa. Olen oppinut syömään kohtuudella ja terveellisesti. Syön ruokia, joista tulee hyvä olo niin henkisesti kuin fyysisesti. On ollut mahtavaa huomata, miten ruuan tasapaino on tasapainottanut myös mielialaa. Minun puolestani ihmiset saavat punnita ruokansa vaikka hamaan tulevaisuuteen saakka, joillekin se saatta olla ainoa tapa pysyä ruodussa ja joillakin on sellaisia tavoitteita, jolloin ruokavalio on ehdoton. Pointtina siis se, että näistä dieeteistä ja oman ruokailun hallinnasta saattaa olla ihmisille paljonkin hyötyä. Minä ainakin olen saanut viimeisestä parista kuukaudesta niin paljon hyvää mieltä, että on ihanaa jatkaa kesää onnellisena ja etenkin terveempänä!

    • Jeps, kiitos kommentista! Näinhän se on, ateriamalleja ja -suunnitelmia tulisi käyttää apuna, ei niin, että niistä tulee itse tarkoitus. Siksi yritän itsekin sanoa nykyään asiakkaille/potilaille (kanssaihmiselle, joita autan), että tämä on vain tarkoitus olla sellainen apu alkuun. Hyvän vertauksen löysin netistä yhdeltä sivustolta, eli että ateriamalli on kuin kipsi, jota tarvitaan aluksi, mutta tarkoitus ei suinkaan ole syödä kaavamaisesti ikuisesti. Ruoan punnitusta en kyllä pidä tärkeänä missään vaiheessa painonpudotusta tai ruokaremppaa.

  4. Vähän pettynyt pitää olla siihen ettei ravitsemuksessa neuvova ihminen ole tyytyväinen siihen että ihmiset oppisivat syömään oikein. Pari pikku (ja sitäkin naurettavampaa) seikkaa tekstistäsi:
    1. Pitäisikö pt olla siis mielestäsi vain rikkaille?
    2. Jengi tuskin jää kotisohvalle sen takia kun palkkarista ja latureista jauhetaan. Joka lajissa on aloittelijoita ja se on henkistä munattomuutta jos ei kehtaa myöntävänsä olevan sellainen. En minäkään lopeta polkupyöräilyä kun ”Kyllä ne vaan on niin paljon nopeampia siellä Tour de Francella.”
    3. Eikös sinun ammatissa kannattaisi keskittyä myös ennaltaehkäisyyn, esim tekemällä ihmisille ruokavalioita. Ei, kun on mukavampaa sanoa että ”sinä olet nyt tässä väärässä ja nyt kuule neuvon kun minä tiedän.”
    4.. Se leivontarahka on tiäks erikseen….
    5. Lista olisi varman loputon kun tekstistä huokuu halveksintasi ihmisiä kohtaan jotka haluavat näyttää paremmilta ja tarvitsevat siihen neuvoja.

    • Meillä on ilmeisesti aikalailla eri käsitykset siitä, mikä on oikein syömistä. Yhteisen kielen puuttumisesta huolimatta pari pikku kommenttia kommenteistasi:
      1. Ei pitäisi. Itsekin olen miettinyt, että olisi hyvä, että joku pätevä pt tsekkaisi tekniikat esim. niissä liikkeissä, mitä eniten tulee salilla tehtyä. Koska uskon, että fiksattavaa on aina. Ettei sitten tule ikäviä yllätyksiä tuonnempana.
      2. Toivottavasti ei jää. En minä tiedä jääkö. En ole käynyt (kovin monella) kotisohvalla kurkkimassa. Mutta henkistä munattomuutta se on minunkin mielestäni, jos ei kehtaa myöntää olevansa aloittelija. Tosin, palkkareitten ja latareitten käyttämättömyys ei kerro mielestäni mitään siitä, kuinka aloittelija on kyseessä. Siinä mielessä ei ehkä kovin osuva tuo Tour de France -vertaus.
      3. Ennaltaehkäisyyn tässä ammatissa keskitytäänkin. Minulle maksettiin siitä jopa yhden 10 kk:n ajan palkkaa, kun työskentelin Keski-Suomen sairaanhoitopiirin terveyden edistämisen ja prevention tiimissä ravitsemusasiantuntijan sijaisena. Ennaltaehkäisevänä touhuna pidä tavallaan myös monia blogitekstejäni: väärien ajatusmallien ja vääristyneen syömis- ja liikkumiskäyttäytymisen ennaltaehkäisyä. Ja minusta ei kyllä ole mukavaa sanoa, että joku on väärässä. Mieluummin pistän ihmiset oivaltamaan itse, miten asia menee, kuin kerron, miten jokin asia on, kun (muka) tiedän paremmin, miten se on. Siksi en niitä ruokavalioitakaan tykkää suunnitella. Mieluummin näen, että ihminen ohjeiden ja avustusten perusteella itse luo itsellensä ja terveydellensä parhaiten sopivan ruokavalion.
      4. Niin on (eri asia sitten, löytääkö ne mummot niitä perinteisiä leivontarahkoja enää sieltä rahkaviidakosta)! Mutta voi sitä leivontarahkaakin syödä ihan sellaisenaan. Tai no vähän ehkä pitää pehmentää jogurtilla tai jollain, jos maku on liian tämäkkä, mutta kyllä mulle ainakin maistuu. Vinkkinä teille, joiden maailma kaatuu tai kallistuu jos pehmeää, suoraan suuhun lusikoitavaa mallia ei ole tarjolla.
      5. Jos syy syödä paremmin ja liikkua enemmän on halu näyttää paremmalta, minulla ei todellakaan taida olla mitään annettavaa. Mieluummin neuvon niitä, jotka haluavat ruokavalion ja liikunnan keinoin voida paremmin ja ehkä oppia tykkäämään itsestään ja arvostamaan itseään enemmän. Ulkonäöstä huolimatta.

      • Ei varmasti ole yhteinen kieli, mutta kommentit:
        1. Ei mennä nyt liikkeiden opetteluun. Mikä siinä on valittamisen arvoista, esim. jos pätevä pt antaa suoraan ruokavalion asiakkaalle ja saa hänen sairaalloisen ylipainon putoamaan vaikkapa vain ylipainoon?
        2. No itse käyn salilla jossa treenaa esim. Suomen huiput, joten ei lainkaan huono vertaus. Olkoon nyt liikuntamuoto mikä vaan. Jos näkee toisen tekevän paremmin, ei siitä saa niin säikähtää, että ”jää katsomaan lätkää kotisohvalle.” Antaa toisten tehdä niin täysillä kuin haluavat ja he kyllä antavat muiden tehdä niin löysästi kuin haluavat.
        3. Ymmärretty. Silti valmiista ruokavalio-ohjeesta voi poimia ne ”suuret epäkohdat” mitä aiemmassa ruokavaliossa on ollut ja muistaa ne jatkossa. Voi siitäkin oivaltaa.
        4. Ei pysty, jogurtissa liikaa sokeria. Kyl sä tiedät että sit otetaan vähän heraa kaapista 😉
        Mikä teitä ravitsemusterapeutteja on alkanut maitorahkan kulutuksen kasvussa niin sapettaa? Et ole valitettavasti ainoa. Tekisi sokerilla kyllästettyjä jogurtteja mutustaville ihan hyvää vaihtaa se rahkaan. Pysyy verensokerikin tasaisena, on kalsiumia, eikä pitäisi edes edellyttää ”haban ympärysmitan maksimaalisen kasvun optimointia.” Vai onko rahkaa huomattavasti yleisempi välipala kuiduton vaalea juustosämpylä sitten parempi vaihtoehto? Enkä ole koskaan nähnyt helposti lusikoitavan olleen loppu kaupassa…
        5. Eli vaikka ihminen haluaisi oppia tykkäämään itsestään ja arvostamaan itseään enemmän, ohjaat seuraavalle tiskille, koska hän sanoo tekevänsä sen ulkonäön kohottamisen kautta?
        6. Oikein syöminen on mielestäni sitä että kukin syö siihen tarkoitukseen mikä on elämässä tavoitteena (paitsi tarkoituksellinen ylensyönti). Jos ei urheile hulluna, syö lautasmallin ja teidän suositusten mukaan. Jos urheilee, syö niin että ruokavalio tukee omia tavoitteita terveellisyyden rajoissa, tai sinun tapauksessa että jaksat vaan treenata kun tavoitteet puuttuu. Eli oikein syöminen ei tarkoita sitä että ihminen syö suositusten ohi, liian suuria kalorimääriä joka aiheuttaa hänelle ylipainon puitteissa terveysuhkia, tahi liian yksitoikkoisesti, mikä aiheuttaisi puutostiloja.
        7. Tämähän on selvä juttu, että olet fitness-buumia vastaan. Mikä siinä on niin kamalaa että ihmiset liikkuvat? Mikä? Onko syy väärä, halu näyttää hyvältä?

  5. Heh, tännehän on tullut mielenkiintoisia kommentteja.

    Rahkakeskustelu, en voi ohittaa! 😀 Väännetään nyt vielä rautalangasta, eli rahka on näissä meidän puheissa ihan vaan symboli karsitulle ruokavaliolle ja proteiinintankkaamiselle. Ja tiettävästi leivontarahka ja perusrahka on ainakin 80-luvun kasvatille ihan sama asia. Se tökötti, josta tehdään pashaa, pullaa ja marjarahkaa. 😉 Sokerin vähentämisessä ei ole mitään pahaa, siksi suositankin käytännössä kaikille maustamatonta jogurttia, soijajogurttia, viiliä tai… rahkaa. 😉

    Kaikkeen en ala kommentoida, mutta sen sanon, että kritiiikki ateriamallien antamisesta voisi kohdistua yhtä hyvin oman alan ihmisiin. Kyllä niitä sellaisiakin ravitsemusterapeutteja on, jotka keskittyy lähinnä vain siihen mitä syödään ja milloin, eikä niinkään siihen miksi syödään ja miten. Uskon kuitenkin, että tässä muutosta tapahtuu koko ajan parempaan suuntaa. Itselleni työ on jatkuvaa opiskelijana oloa ja itsensä kehittämistä. Aina voi miettiä, miten työ olisi vaikuttavampaa ja miten voisin tehdä asiat paremmin.

    Väittäisin, että aika monen ravitsemusterapeutin (ainakin minun) on se, että ruokavaliojelpillä pyrityään vaikuttamaan ensisijaisesti yksilön tämänhetkiseen sekä tulevaan TERVEYTEEN. Henkilökohtaisesti en lämpene ajatukselle, että syöminen ja ruokavalio olisivat ENSISIJAISESTI keinoja ulkonäön muokkaukseen. Liikunta on mahtavaa ja hauskaa, toivottavasti mahdollisimman moni löytää liikunnan ilon. Liikunta ulkonäön takia ei vaan istu omaan (eikä tiettävästi Katrinkaan) arvomaailmaan. Mielipideseikkoja.

    Juhalle kommenttina, että prosessoitu ruoka tavallaan on kyllä ongelma. Toisaalta voisi olla, että ihan se tosi seikka, että etenkin sokeria ja rasvaa yhdistetään samaan tuotteeseen (tyyliin pulla/jäätelö/suklaaleivos – kotitekoinen, kaupan, miten vain) ja se saa meissä aikaan aika primitiivisen reaktion syödä enemmän. Mutta kyllä, samoilla linjoilla olen kanssasi, että itse tehty ja tuoreista raaka-aineista koostettuna ruoka on parhaimmillaan. Ja ruokkii myös makunälkää paremmin. 🙂

  6. Ja niin, ulkonäköön perustuva itsetunto on aika epävakaalla pohjalla. En suosittelisi sille sitä rakentamaan. Elämä ja ihmisten parissa työskentely on itselleni tämän opettanut.

  7. Silmään särähtäjälle vielä pari kommenttia (ei kaikkiin kohtiin, siksi numerot hyppivät). Leena jo kantoikin korsia sen verran tähän kekoon, että pääsen aika vähällä.
    1. Ei siinä ole mitään valittamisen arvoista, jos ihminen on itse tyytyväinen tilanteeseensa ja on siinä samalla oppinut ja oivaltanut ruokavaliostaan ne olennaiset seikat. Ja tulos pysyy pt-suhteen päättymisen jälkeenkin.
    2. Huono vertaus siksi, että pyöräilyssä puhuttiin tuloksista, salitreenissä tuloksiin pääsemisen oheistoiminnasta (ei siis edes siitä itse treenaamisesta). Aita ja aidanseiväs, junou. Muuten oli ihan hyvä.
    4. Maustamattomassa jogurtissa ei ole liikaa sokeria. Samaa mieltä ehdottomasti siitä, että rahka on parempi vaihtoehto kuin sokerijogurtti tai pullamössöleipä. Tosin siinä välilläkin on paljon hyviä vaihtoehtoja. Ravitsemus harvoin on mustavalkoista jokotai-touhua.
    5. En ohjaa tällä hetkellä ketään millekään tiskille, kun olen kesätyötön fysioterapeuttiopiskelija. Mutta jos olisin siellä tiskillä, en ohjaisi seuraavalle, vaan tekisin parhaani, että se ulkonäkö pikkuhiljaa jäisi pois keskiöstä ja antaisi tilaa esimerkiksi liikunnan ilolle, syömisen ilolle ja ihan vaan elämänilolle.
    7. Ihmisten liikkumisessa ei ole mitään kamalaa. Päinvastoin. Kukin liikkukoon omien arvojensa mukaisesti.

  8. Ongelma noissa pt:n antamissa ruokavalio-ohjeissa on monesti se, että ne eivät ole kovin yksilöllisiä (riippuu pt:stä). Joku voikin tarvita ruokavalio-ohjeet, joissa on kellonaikojen mukaan merkitty, että kuinka paljon syö ja milloin, mutta mitäs sitten kun valmennussuhde on ohi ja painotavoite saavutettu? Kun ei ole oppinut syömään itselleen sopivasti. Toisaalta tuo on vähän myös vastuun siirtämistä omasta syömisestä muille, aina voi syyttää ulkopuolisen tekemää ruokavaliota, jos asiat ei toimi.

    • Samaa mieltä, että joissain tilanteissa se kellotettu ja jollain tasolla grammoitettukin ruokavalio saattaa olla tarpeen, aluksi. Mutta siitä pitäisi alkaa opetella pois jo hyvissä ajoin ennen ns. valmennussuhteen päättymistä, että oppii nimeomaan ottamaan itse vastuuta ruokavaliostaan, luottaa, että osaa ihan ite toimia yllättävissä tilanteissa, ja tajuaa, ettei se syöminen saa olla liian vakavaa.

  9. Paluuviite: Vajaaravittu keho voi olla iso tai pieni | Se erilainen fitness-blogi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s